Kirja

 vanhat Parnassot -sarjan 27.

+0 °C

41 kW/90

Aulis ajoi ladun, vaan menepä! 

Silti taitaa tauti toeta: jopa pörssikursseja siikailtu ja tutkiskeltu! Terveenkö merkki? 💰

8. nide - Joulukuu 1972

Luku-urakka puolessa välissä. 

Vuoden 1972 Parnassot muodostavat 512-sivuisen kirjan.  Vuoden viimeiseen numeroon otettu mukaan 29.10.1972  Unescon julistaman kansainvälisen kirjavuoden pääjuhlassa Väinö Linnan pitämä puhe, jossa hän toteaa: 

"Kirja on sanan varastoimis- ja siirtoväline."

Mielenkiintoinen vuosikerta jälleen luettuna Karolle lähetettäväksi, osin tosin jankkaava keskustelujen takia - ihmeen ähäköitä ja kaunaisia, epäkorrekteja ainakin, ovat jotkut mielipiteineen, muutkin kuin Erno P - ja etenkin politiikan vääntäminen alkoi ärsyttää Lindsteineen Lindforseineen. (toivottavasti pysyvät 1973 poissa) 

Myös, valitettavasti, Polameren, Niemisen itämaiset haiut ja runopaneutumiset jäivät lukematta, osin juttujen pituuksien takia. Lukematta jäivät myös Olli Alhon elokuva-analyysit, kun elokuva kaikkinensa on jäänyt vieraaksi alueeksi muutenkin.

Mutta olihan siellä mielenkiintoisia täkyjä mukana monenlaisia: Rekolaa, Lappalaista, Ruuthia, Kilpeä, Kytöhonkaa, Linkolakin.

Viimeisen numeron novelli suorastaan sykähdytti, eli unkarilaisen moniosaajan (mm. teatterikoululainen, kattilantekijä, säilyketehtaan työläinen) György Moldovan  (1934-2022) Lyömätön yksitoistikko. 

Vau! 

Otsikosta voi päätellä että jalisjoukkueesta on kysymys. Vaan ei aivan tavanomaisesta, kun joukkueen valmentaja Béla Jascsák on näin lajille antautunut:

"Jalkapalloilu oli hänen intohimonsa, hän vietti yönsä kentällä, keinui maaliverkossa pallo päänalustana, peitteenä valko-vihreä verryttelypuku. Hän kuljetti aina mukanaan pientä magneettitaulua ja kokeili siihen erilaisia taktisia ratkaisuja."

BJ oli tiukka ja kovan kurin mies, jortikkamainen.

 

Pois lopulta potkittiin aina Mahomettimaahan saakka. Vaan eipä tuo onnistunut enshätään sielläkään, taito kun ei porukoilla kertakaikkiaan riittänyt, kunnes. 

Kunnes apinat pelastivat pulaan joutuneen valmentajan, ja niistä/heistä saatiin kokoon varsinainen Joukkue, joka oli lopulta ylivertainen Unkarissa, Euroopassa ja koko maailmassa. 

Mutta nuppiinhan se kihahti apinoilla siinä missä eusebioilla ja ronaldoilla.

 

Sitä menonhytkettä sai sitten seurata lukijana ihan aitiopaikalta. Meno ja meininki oli vähintään yhtä railakasta kuin sittemmin Juhani Peltosen Dervangan olympialaisissa tai Nykäsellä niin harjoitus- kuin kilpailukaudella...

Tästäkös on hyvä uteliaana hypätä huomenna uuteen Parnasso-vuoteen 1973.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Väinö Linna

  vanhat Parnassot -sarjan 21.

 -13 °C - 77 kW/131

Johan säväytti. Mutta siitä vasta, kunhan eilinen on selvitelty, astianpesukone korjattu. Kun röörit olivat nyt auki ja Make poistunut näyttämöltä, oli aika höräyttää astianpesukone töihin. 

Seuraa Suomen kansan arvoituksia:

- Nikottelee, nikottelee, hurraa ja kurraa, paikallansa polkee, samaa rataa jauhaa. 

Mikä se on?

Rikki mennyt astianpesukone, 12 v. 

Uuden hankinta edessä maanantaina.

Tuttu sairaanhoitaja evp. sattuu soittamaan: - Helppo juttu. Kallistatte vedet pois lattiaa vasten olevasta kotelosta, niin että kennosto jää kuivaksi. Ja lähtee nyt.

Lähti!

Pätevä koulutus sairaanhoitajilla. Kiitos. 😊

Parnasso 2/1972 - Maaliskuu

Väinö Linna. Täh?

VÄINÖ LINNA. Älä viiti!

On se. Ihan ite.

Väinö Valtteri Linna (1920-1982)

On vähän kuin Jumala Raamatussa, Väinö Linna kirjallisuuslehdessä.

Kummasti säväyttää vielä viidenkymmenenkahden vuoden jälkeen, tuo omankin elämänsuunnan viitoittaja. 

Saa niitä nimekkäitä Meriä, Paasilinnoja sun muita olla ja tulla; enkeleinä menevät - vaan että itse Linna!

Onhan se nyt jotain. Jo telakalle vuosia sitten jäänyt VL.

1965: Kertun ja Petterin kanssa. Museovirasto.

(Ei Parnassossa edelleenkään kuvia ole vuonna 1972. Tuon perhepotretin ongin Museoviraston Finna-palvelusta.)

Mitäkö se sano esseessään Sitoutunut, sidottu vai irrallaan? 

Vissiin  se tieteen akateemikkona halusi isällisesti vähän tönäistä Eevoja tahi antaa uutta potkua heidän ajatuksilleen. Kumpikin kirjoitti vasta Parnassoon samasta asiasta: Eeva Kilpi mm. kirjailija puolueisiin sitoutumattomuudesta, Eeva Joenpelto kaunokirjallisuuden tiede- ja bisnesriippuvuudesta.

"Kaikki ideologiat ovat yleensä ohjaavia, määritteleviä ja organisoivia. Ne pyrkivät tuomaan yleistä yksityiseen, eli yhteiskuntaa ihmiseen. Kirjailijan lähtökohta on usein melkeinpä päinvastainen. Hän tuo pikemminkin yksityistä yleiseen, eli inhimillistä organisoituun. Näin saattaa sitoutunutkin kirjailija kokea ristiriidan sitoutumisensa ja vapautensa välillä." -VL

Vaan oli se tömmäys, en muistanutkaan, vaikka takuulla jo silloin olin tuonkin lukenut - muttajotta ite Linna!

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Tehtiin Annille pärekatto

ei tehty malkakattoa, ja sitä paitsi katto tehtiin navettaan ei torppaan. 

Ja vielä: ei aivan Väinö Linnan torppariaikoina, vaan jopa muutama vuosi Täällä Pohjantähden alla -trilogian ilmestymisen jälkeen.

Kavuttiin, kaksi nuorta solakkaa poikaa, Annin navetan katolle päreitä kainalossa, ohjurilauta olalla, sekä toisen pojan kirvesmiesisän neuvot mielessä. 

Ja ihan oikeilla rautanauloilla naputeltiin konehöylän päreet paikoilleen. 

* Meillä ei ollut samoja ongelmia kuin Linnan Väinöllä, joka oli töpeksinyt pärekaton ja  Laurilan Antoon lehtikuvien kanssa: 

muka jo vuonna 1885 Koskelan Jussin kattotalkoissa olisi ollut käytettävissä tehdastekoisia rautanauloja tahi vuonna 1907, kun Laurilan Antoota hankeen häädettiin, olisi lehdissä ollut valokuvia, joita Kansan Lehden reportteri muka otti ja teki uutisen lehteensä kuvien kera.**

Meitä ei paikallislehti kuvannut, kun silloin ei vielä pitäjälehti tainnut ilmestyä. Mutta Annikos oli tyytyväinen talkoolaisiinsa. Hyvin syötti ja juotti meidät ja oli hyvillään riimatyöstä ja siitä kun pojat eivät puonneet katolta kertookaa.

- - -

** Näistä kahdesta lähteestä noita asiapohjia tongin suurella mielenkiinnolla:

"Mutta ne miehet, joiden puheita sekä Linna että allekirjoittanut ovat kuunnelleet, kuuluivat Akselin ikäluokkaan, eivätkä Jussin. Tästä johtuu, että Linna on kirjoittanut tavallaan väärennettyä historiaa: vuosiluvut ovat oikeat, mutta torpparien elämä on hivenen liian uudenaikaista. --- Linna on unohtanut, että vaikka ihminen pysyisikin samana, ihmistä ympäröivä maailma muuttuu." HS 17.10 1959  -Viljo Rasila

Tuon Hesarin lainauksen löydän molemmista kirjoista. 

Mitä sanoo Linna kun lukee jutun?  Saatanan päästää ja kimmahtaa sohvaltaan pystyyn ja pelkää maineen menettämistä, Karon mukaan.

luistellen 10+10 km/ 580 km/€ = 91 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Väinö Linnaa ja Kalle Päätaloa rinnastellen

" - Kyllä Edvin kaikki minun henkilöni hyvin ymmärtää ja ihan oikein ymmärtää. 

Mutta kun se on pohjaltaan teatterimies, se vähän tarpeettomasti dramatisoi niitä. 

Sitä ei tarvitsis tehdä, 

kun minä  o l e n  j o  (kirjoittaessani)  s e n  t e h n y t." - Väpi 1979/ Kassilalle

Kaikki päätalot lukeneena, muutkin kuin Iijoki-sarjan, sottailen lukeneeni myös kaikki Linnan teokset Tuntematonta sotilasta lukuunottamatta; mikä hänessä sitten lienee, etten pääse millään Tuntematonta loppuun? Pohjantähdet nielaisivat, kuten monen muunkin, jo teininä mukaansa niin että maailmakuva keikahti; se trilogia on topkymppikamaa pysyvästi.

Nyt sitten tarttumassa Karo Hämäläisen Kansalliskirjailijaan. WSOY 2020.

Taustatyökaluiksi olen varannut kirjaparin: Väinö Linna, WSOY 1979, tv-sarjasta Itse asiassa kuultuna kirjaksi muutettu sekä Pirjo Talven toimittaman juttukokoelman Väpi - Linnan Väinöstä kerrottua, WSOY 1995.

Alkutaipaleella ollaan Karon kanssa Linnan jäljillä. Ollaan Urjalassa, jossa ovat tekemässä filmiä, telkkuun vissiin. Kuusikymppinen Väinö puhdistaa kengänkärjellä graniittikappaletta, porraskiveä, joka on jäänyt jäljelle synnyinkodista. Juttelee, muistelee niukkaa kovaa elämänarkea. Suht hyvin meni siihen saakka, kunnes teurastaja-kauppiasisä Vihtori kuoli ja iso perhe jäi äiti-Maijan elätettäväksi.

Väinö on pikkuinen mies isonakin, 167cm. Nenä leveä kuin sienen jalka. Syntymäaika 20.12.1920, vuotta nuorempi kuin toinen hyvä, Kalle Päätalo, 11.11.1919.

"Kaivoon vuoti navetasta kaikki se neste, joka ei kelvannut lypsäjän ämpäriin."

Väinö muuttaa Urjalasta Tampereelle saatuaan tarpeekseen renkipojan hommista, lehmän kusen pumppaamisesta tynnöriin, sen kuskaamisesta pellolle. Pääsee Finlaysonille vuotia kärräämään, muuttuu kaupunkilaiseksi vuonna 1938. On siis aika paljon edellä Kalle Päätaloa, josta tulee oikea tamperelainen vasta sodan loppupuolella 1944.

Väinö lukee paljon, istuu elokuvissa uutterasti, katsoo jopa kaksi filmiä samana päivänä. Väinölle kehittyy samanlainen taito kuin kuululle Tolstoille, kameramainen. Linna kypsyy ihmiskameraksi, tulevat kirjat olisivat miltei filmivalmiit.

Entä se toinen tuleva tamperelainen Taivalkoskelta? - Mites hänen kierot silmänsä tarttuivat kuvaan? - Ainakin ensikosketus elokuvaan surkuhupaisa! naureskellen mietiskelen muistaen Kallen elokuvamöhläyksen puvunhankkimisreissullaan Oulussa. Maalaispoika osti tiketin kun elokuva Kapina laivassa veteli jo viimeisiään, pimeässä istahti lattialle kun ei älynnyt toolin taittuvuutta. 

"Kun olin pimeän turvin hampaitani puremalla ja nyrkkejäni puristelemalla rauhoitellut itseäni, rupesin käsittämään, että etuseinässä välhyävässä valossa käytiin vimmattua tappelua. Ja että tapeltiin purjelaivan kannella. Muuta en sitten käsittänytkään. Olin likinäköinen ja lisäksi poskiani poltti häpeä, sydämeni takoi, ja tunsin vieressä istuvan naisen tämän tästä kääntyvän silmäilemään sivukuvaani. Koko valkokankaan touhu pysyi minulle epämääräisenä vilskamisena ja metelöintinä." - Nuoruuden savotat 1975

 

umpihankeen 5 km + ladulla kymppi 

/ 515 km/€ = 83 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä