Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Minna Canth

on erräillä kanttia sanoa!

Tänään on tuon naisen liputuspäivä, tasa-arvon päivä. On tuon Justiinan patsaan juurelle käyty kumartumassa niin Jyväskylässä kuin Kuopiossakin.

Ja tähän ikään ehtineenä on huvittavaa huomata, miten paljon hänestä olen kirjoitellut - ja pelkkää hyvää. Joten älkää huolestuko, jottako halventaisin tätä päivää tai tuota naista, jota Justiinaksi nimittelin, sillä nimi on laina Antti Hurskaisen juuri ilmestyneestä autoproosakirjasta Kuihtuminen (Siltala 2021), joka alkaa ihan oikeasti Minnan panettelulla ja Justiinaksi nimittelyllä Kuopion kirjallisuustapahtumassa:

"Ehkä Canthin jämäkkä olemus herättää kansakunnassa seksuaalista värinää. Sivistys-Justiinan kaulin tuntuu hyvältä, sama millaisia latteuksia hän huutaa kun lyö."

"--- on turha väittää, että Canthin teokset olisivat edelleen lukukelpoisia. Aho, Pakkala, Jotuni - yli sadan vuoden takaiset kaanonnimet ovat järjestään vakuuttavampia kuin Canth, jonka tuotanto koostuu aivan tasokkaista kouluaineista."

"Ihmettelen, mitä he näkevät Canthin tökeröissä pamfleteissa, Lopo-nimisessä henkilöhahmossa ja proosakielessä, joka on lapsellista."

Hurskaisen uteluun, mitähän ne näkevät, on vastauksia pilvin pimein. 
Jopa minun kauttani on kulkenut ja siivilöitynyt monet fanituskirjoitukset, joista käy ilmi Minnan arvo.

Painaisen googleen hikkaj minna canth ja alan selvitystyön Antille.


Punaiset kengät ainakin kannattaa käydä Hurskaisen tsiigailemassa, josko tyydyttävä vastaus löytyisi Minna Maijalan teoksesta.

Punaiset tennarit ovat jääeet itselleni melkeinpä ainoana mieleen kymmenen vuoden takaisesta Papin perhe teatteriesityksestä Kuopiossa, josta siitäkin näyn kirjoittaneeni vankan mielipiteen KL:ään.
Poiminpa sen lystikseni tähän jotta muistaisi olennaisemman:

Ville Riekkiselle teatterityömaata


Olette kuulleet ennenkin: Turhaan ihminen toistansa kadehtii - ei sen kummempaa kellään. Kulissit kummemmat voivat olla, mutta itse elämä ei. Vaikka olette kuulleetkin, niin ette ole uskoneet. Miksi! Vaikka niin se on.

Kennedyjä katseltu tässä viikon varrella telkusta ja Papin perhettä paikan päällä Canthin kaupungissa.

Mitä Kennedyistä jäljelle jää - sekasotkuinen perhesukuelämä.

Mitä Valtarin pappisperheestä - sekasotkuinen perhe-elämä. Tyranni-isän sotkema.

Pappilassa paljon muuta iloa ole kuin Maiju-teinityttären punaiset tennarit. Ne minne ilmestyvät, ne tuovat  'rockin', edes tilapäisen ilon ja menon. Muuten Mustaa, Tummaa, harrrmaata. Muuten, ukkopapilla on harvinaisen jalo kyky karsia ilo sekä riemu ympäriltä; no, tietäähän nämä vanhamielet.

Kolme lastaan, kaikki, hän menettää hyvää hyvyyttään ja samalla pahaa pahuuttaan. Karkottaa, ajaa maailmalle: Jussi-poikansa kieltää pojakseen tämän aatteiden takia! Hanna lähtee myös mukaan Helsinkiin. Maiju pakenee perästä.

Kaspa vain: syyllinenkin löytyy - ja ihan siitä rinnalta:

- Sinä et osannut kasvattaa lapsiamme, anteeksi vain, kääntyy pappi papin rouvan puoleen.

Eikähän se pappi pahuuttaan, vaan Jumalan sanan - papin näkemän - mukaan täytyy, elettämän pitää.

Kauppias Minna Canthin näytelmä on vuodelta 1891, miedointa Minnaa. Kuitenkin niin väkivahva esitys kaikilta näyttelijöiltä. 

Mitä sanoisikaan nykykirkon menosta Minnan pastori Valtari! Olisi siinä kuulijalla katsojalla kärsimistä vapisemista kun kiroisi karkottaisi homot, naispapit sun muut tasa-arvofeministit hornan tuuttiin tuo tyranki. Olisi siinä Riekkisen Piispa-Villellä työmaata omassa hiippakunnassaan. Onneksemme valtareja ei enää ole... - kuin näyttämöllä ja hei, jääkiekkokommentaattoreina: Juhani Tamminen on ilmetty pastori Valtari, käykää vaikka itse toteamassa, a) Niiralan montun vieressä sijaitsevassa teatterissa, b) ei siinä KalPan.

 

"Kovan onnen lasten  katastrofin jälkeen Minna Canth näki viisaammaksi tarjota teatterille jotain sellaista, millä ei olisi riskiä tulla teilatuksi. Liikenaisena hän tajusi että työ olisi myös saatava kaupaksi."

Kuopion kaupungin teatterin käsiohjelma 2011: Minna Canth - Papin perhe
                   Esityskuva Mikko Mäntyniemi
                                             Kuva Antti Karppinen  

 Henna Haverinen, Mikko Paananen, Katri-Maria Peltola,
Seija Pitkänen ja Pekka Kekäläinen
(13.broosyyri)


😃💋

10+10 km711 km/€ 109 h

13 kommenttia:

  1. Antti Hurskainen puhuu nyt kyllä liian suurella suulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm

      mualimaan mölyä mahtuupi.

      Antin omakirja 'Kuihtuminen alkaa Kuopiosta ja päättyy Kouvolaan.'
      Jokos nappas? :)

      Poista
    2. Huomasin tuon, kun googlailin hänen kirjojaan. 'Kertomus syömisestä' olen lukenut, siinä oli hyvää analyysiä syömishäiriöstä.

      Nykyään taitaa muuten esseet olla suosiossa, ja jotkut kirjoittavat romaaneja, joissa osa autoa, osa fiktiota ja osa essehdintää.

      Poista
    3. mutkan kautta näkyy pääsevän A Hurskaisen blogeille: https://anttihurskainen.com/blogi/

      Poista
  2. Mietin vain, että onkohan Pussauspuu autorunokirja.Sittenhän sitä olis tietämättään ihan kirjallisuuven valtapolulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      tahi mopo/munamankelikirja (ks eilispotun pääkuva) - mitä nyt suunniteltiin levikin laajentamisreissuja a la Pykälävuaran Piätalo. :)

      Poista
  3. Levikin laajentamisreissuista mainittakoon, että eilisellä rokotusreissulla Lehmossa aattelin kysästä Joensuun kirjakaupasta, ottasko hyö minkä verran Pussauspuuta myyntiin (Kitteen kirjakaupassa on 5 kpl). Vaan ei se selevinnyt, pittää kuulemma kysellä ylemmältä taholta...

    Vielä niitä ois painoksesta 10 kpl jälellä.

    VastaaPoista
  4. Tuo "eilispotun pääkuva" saattas olla hyvinni varteenotettava keino levikin laajentamisessa.

    Toisaalta mietityttää, josko kävis kuten Kosti Aaltoselle, joka polkupyörällä ajellen laajensi Karjalaisen levikkiä Kitteen Ruppovuarassa, maalaisliiton reviirillä. Eräässä talossa sanottiin, jotta "mukava oot mies, vuan viäree tavaroo kauppoot".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      tuossa tappauksessa, tuossa kuvatappauksessa, voip sanua, notta sananlaskuleiskautus 'aika tavaran kaupihtoo' ei tule pitämään kutijaan.
      ___
      Vähiinpä oot suanu runokirjapainoksen!
      Loput kiertelet kirjastoille myymässä/lahjottamassa. Aina niiltä sen verran irtoaa hankintamäärärahoja.

      Poista
  5. Ei ottanut joinsuulainen kirjakauppa Pussauspuuta myyntiin, "kun se on runoteos ja omakustanne, joka ei mene kaupaksi". Puhui kirjakauppias kuulemma 20 vuuvven kokemuksella. Mielestäni oli hyvin realistinen arvio.

    Nyt ei auta kuin ootella, jotta aika tavaran kaupihtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      entä kirjastot? Kokeiles.

      Huomasitkos, esimiehes otti ja lähti. Miten rohkiaks on päätoimittajan linja nyt männy! Ei pelekää tukistusta.

      Poista
  6. Kirjastoissa on jo Kiteellä ja Joensuussa. Väkisin olisivat maksaneet, vuan enhän mie rahhoo...

    Kirjakauppojen linja ihmetyttää. Ei heillä olisi mitään talouvellista riskiä, jos muutaman mahollisia kysyjiä varten laittaisivat esille. Minunkaan kirjoja ei olis tarvinnut etukäteen heijjän maksaa, ja myymättä jääneet olisin hakenut pois. Enemmän se näyttää olevan asenteesta kiinni, mikä on omituista, kun sentään kirjoja myyvistä kaupoista on kyse. Pelkäävät vissiin tason romahtavan, jos paikallista tuotantoa on tarjolla. Ei auttanut sekään, vaikka Karjalaisen kriitikko kehu kirjaa, muista kriitikoista puhumattakaan, heh.

    Ukri vielä takavuosina meni palkihtemaan moisen kirjakaupan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      Tuopa onkin kummallista, kun riskiä ei kaupalle ole.

      Paikallinen tuotanto maataloudessa on kovassa kurssissa ja nosteessa, asia esillä harva se päivä. Miksei sama päde kirjallisuudessa?

      Eikö jokin pöytä/soppi löytys maakuntakirjallisuudelle kaupassa kuin kaupassa?
      Siinä olisikin Ukrille ja isommillekin maakuntavaikuttajille asian ajamisen paikka.

      Poista