- Dementian alku?

 Erikoiset Lyhennelmät // Ois mukava tietää -sarjan lopuska. 19. / XIX

Huovisestahan koko revohka alkoi, Huoviseen päättyköön:

Heh! ja huhuh päälle.

Oikein huolella paneuduin Huovisen Veikon Lyhyet erikoiset -novellipakinakokoelmaan vuodelta 1967 ja aloitin aamulla kirjoittaa siitä kirja-arvostelua Kirjavinkkeihin tarkoin taustoitettuna: 

📝

• synt. 1927 Simo, k. 2009 Sotkamo;
• p. Hilkka Hemminki hammaslääk... 

Mitä hittoa! 

Jokin etiäinen koputtamaan puista päälakea: tark! tark! tark! Tark. Kirjavinkit 2018!+

Todella ja rili:

Kirjavinkit: Lyhyet erikoiset. Veikko Huovinen. Arvostelu hikkaj 2018, 11.7.

 

Five years ago! Ite minä!

Eikä harmainta aavistusta.

Tästäkö se alkaa nyt, se mikä se nyt on,  se se joku sementiako se on se ...

Muuten, kirja on lainassa oman kunnan lainaston varastosta.

Pitää yrittää muistaa palauttaa.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

- Joel Haahtela

   Erikoiset Lyhennelmät 15.  // Ois mukava tietää XV

 

Joel Haahtela /Otava

Tänään luin Kirjavinkkeihin Joel Haahtelan Elenan. Haahtelakin on niitä kirjailijoita, joita monet karttavat maineen takia: vaikeaselkoinen, teksti vaatii ponnisteluja.

Mitä Vielä! 

Turhaan säikyttelevät. Intiimiä, intensiivistä tekstiä kuin mikä - avautuu kyllä.

Vieläkin minua harmittaa, kun aikoinaan pelottelivat Danten Jumalaisen taikka Kilven tuotannon avautumattomuudesta ja monen muunkin suuren. Ja tuli hypättyä moneksi vuodeksi lukemisensa noiden aarteiden yli, ennen kuin rohkeus riitti.

 

Onneksi en sentään Tex Willeriin sortunut hypyilläni. ⚔⚔🗡😜

"Elena kävelee puiston halki. Laukku heiluu lantiota vasten. 

Hameen helma heiluu ja polvet ovat paljaat."

Mitä vaikeata tuossa muka?

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

- Villi itä

 Erikoiset Lyhennelmät 14.  // Ois mukava tietää XIV

Basam Books 2023

Miika Nuutinen Villi itä -romaanin arvostelusta, joka lähteä livahti just Kirjavinkkeihin, julkituloa odottamaan, jäi käyttämättömiä rippeitä muistiinpanopaperille, eikä raaskisi niitä hukkaan heittää. Olkoot tässä:

• Vaelluskohteiden oikeista nimistä + = mielenkiinnon heräämisen 'hekuma'. 😋
• Vapaata kulkemista, semmoista melomista työttömillä vapaaherroilla pitkin maita ja mantuja.
• Päävastustajina oikeastaan krapula.
• s.99 - Se tais olla hiihtopsykoosi---kuinka monesti mie kaavuin? - Eipä meillä lasketa muutaku alle.
• Kiipeävät, kolmikymppiset, puuhun! Oksia pitkin alas lasetellakseen.
• 'Hetken todellisuus oli laveri --- palailu, jota nuoret kutsuvat vapaudeksi'.
• Tulevaisuudessa täytyisi OPPIA OLEMAAN.

Miika Nuutinen
kuva Eevi Ovaskainen

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Keltainen Kirjasto

 - Vahva, hyvin vahva! saattaisi Kääriäinenkin vahvistaa, KK-sarjaa kehuessani.

Jos joku narisee ja valittelee, ettei löydä kunnon luettavaa, 

nin ush ja push kii!!! Keltaiseen Kirjastoon; eikä luettava hevin lopu.

534. Gurnah: Paratiisi

Viimeisin sarjan kirja taputeltu - ja hyväksi havaittu. Orjapojan elämän kahdelta ensimmäiseltä elämänkymmeneltä itäisessä Afrikassa, missä eurooppalainen kolonialismi valloillaan. Isä myy poikansa velkojalleen. Abdulrazak Gurnah, Sansibarissa/Tansaniassa vuonna 1948 syntynyt, Isoon-Britanniaan paennut ja siellä tohtorin tutkinnon suorittanut vuoden 2022 nobelisti tietää ja tuntee nahkoja myöten asian, josta kirjoittaa. Eli on jääkiekkotermein kuskinpaikalla.

Vaan se siitä ja Kirjavinkeissä loput.

Jos tuosta Keltaisesta Kirjastosta vikisisi vähäsen: Enhän toki noita kaikkia viittäsataa kirjaa ole lukenut, en lähimainkaan. Edellinen on nro 492. Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu ja sitä edellinen 476. Steinbeck: Vihan hedelmät. Loppupuoli sarjaa on jäänyt haparoiden luetuksi, koska muistakaan kirjoista ei kapelo ole ollut, päinvastoin, mistä mm. osoituksena: Gurnahin kirja-arvostelu / kirjan käsittely on 400. Kirjavinkeissä lukemani. Voi mahoton! 👏

KK-sarjan alkupuolta olen näemmä hamassa nuoruudessani tiheämmin seulonut: Kazantzákis, Böll, Hemingway, Moravia jne. ja sitten vanhemmiten löytänyt muualta runsain mitoin lukemisen arvoisia makuelämyksiä, lähinnä aitosuomalaista kirjallisuutta. En sentään silloin vielä aloitellut sarjaa, kun KK alkoi vuonna 1954. Osasinko kävelläkään ... 🐥

Ovat perustaneet oikein Keltainen kirjaston -ystäväseuran, johon käännöskirjallisuuden uskollisimmat fanit ovat liittyneet.

Joten, kirjavajaat, kipin kapin sinne! Siis

Tänne

⇓

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Abdulrazak Gurnah: Paratiisi

Rusetti

 no nyt se sieltä viimein tulla putkahti!

Kirjavinkeistä

Anu Kaajan erikoisen, ihastuttavan, erikoisesti ihastuttavan Rusetti-teoksen kaksoisarvostelu - voimalla kahden miehen. 

Toinen vetää sen, tapansa mukaan, tunteella, Toinen asiapohjalla.

Toinen arvostelijoista on Mikko, joka on vastuussa Kirjavinkkien toiminnasta ja julkikuvasta - uskottavuudesta siis.

Toinen arvostelijoista on hikkaj, vailla vastuuta mistään, vastustamaton siis. 

😤

Omalla potullani aloittelin Rusetin solmimisen näin sanoen: 

"...nyt on parempi framilla: Anu Kaajan taideteos, johon olen mielistynyt. Hyvin tietäen, ettei kovin moni muu."   "--- Vaan Kirjavinkeillä on yksinoikeus tähän Kaajan ja minun tarinaani. 

Aikanaan sitten sieltä."

No tänään aikanaan on, ja Rusetti solmittuna siellä, Mikon varmistamana.

Kipin 

kapin 

kaikki 

sinne 

TÄSTÄ!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 506 km /€ = 82 h

Personifikaatio

Se MTV:n Uutisten Keke, se Leppänen vannoi jossakin lähetyksessä vetävänsä rusetti kaulassa kaikki loppuelämänsä uutiset meille. Manukinhan oli rusettimiehiä, ja ja no mitä noita nyt olikaan...

Mutta E Ei, nyt on parempi framilla: Anu Kaajan taideteos, johon olen mielistynyt.

S&S

Hyvin tietäen, ettei kovin moni muu. 😜

Kirjoitin siitä juuri Kirjavinkkeihin:

"Olen innoissani, koska itsekin, aina kun aukaisen halkoliiterin oven, haluaisin kysyä niiltä tuhansilta puupäiltä: – Kuka teistä tänään haluaa päästä lämpimään?"

No tuostahan tuon perustelun näkee sille, ettei kovin moni muu läähätä innostuksissaan

Personifikaatiosta.

Pitää olla faktaa eikä höpertelyä, kuulen ääniä siinä missä Timo Soini kuolleessa ja kuopatussa Alfa TV:ssä. Eli elossahan on yhä sama mentaliteetti kuin Pohjanmaan tanzuissa esitetty vaatimus rokkenrollipojille: SON PUUKOSTA jossei ala tango soida!

Vaan Kirjavinkeillä on yksinoikeus tähän Kaajan ja minun tarinaani. 

Aikanaan sitten sieltä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  13 km 385 km/€ = 63 h

Kilpi taputeltu tältä erää

 27.

Tää on loppu nyt, slut. Tämä Kilpi-sarjaluenta, joka alkoi kesäkuussa ja päättyy nyt lokakuussa, siis yhtä kirjaa olen tonkinut kuukausitolkulla.

Siis: 

Kunnon malli hitaasta, paneutuvasta yli äyräitten ryöpsähtelevästä lukemisesta: moniko malttaisi?

Purukumi nyt pureskeltu, kaikki maku imetty Laura Kokon kirjoittamasta Volter Kilpi Elämäkerta -dokumentista, SKS 2022. 

Yllättäen tästä Kokko-Kilpi-käsittelystä kehkeytyi 27-osainen ylistys. 

Volter Kilpi (1874 - 1939)

Tuotanto:

1. Bathseba 1900

2. Parsifal 1901

3. Ihmisestä ja elämästä 1902

4. Antinous 1903

5. Kansallista itsetutkistelua 1917

6. Tulevaisuuden edessä 1918

7. Alastalon salissa 1933

8. Pitäjän pienempiä 1934

9. Kirkolle 1937

10. Suljetuilla porteilla 1938

(11. Gulliverin matka Fantomimian mantereelle 1944, keskeneräinen kirja)

Laura Kokko / kuva Cata Portin

Ei kelvannut Kilpi aikalaiskriitikoille, toisin kuin nykyisille meille. Uusimmassa Parnassossa 5/22 Kilven elämäkertakin saa sille kuuluvat kehut: 

"Se on paneutunut, perusteellinen  ja hyvin kirjoitettu, lajityyppinsä valioita." 

Noin kirjoittaa kirjasta Tommi Melender otsikolla Suuren yksinäisen elämä. Komppaan kybällä. 😀

Tätähän Kilpi-sarjaa venyttelisi mielellään vielä toisen mokoman, vaan nyt stop tykkänään. On aika pistää piste Kokolle ja Kilvelle tällä erää; yhteenvetona mainittakoon, että niin tekijän kuin lukijankin ote säilyi intensiivisenä loppuun saakka.

Päivän Kirjavinkeissä vielä loppuilakka. 

🙏

🙏

🙏

Pasi Kaunisto 

näkyy työntävän päätään kirjapinon päällimmäisenä, 

joten se elämäkerta seuraavaksi: 

Katsellaanhan mitä Milja-tytär saa isästään irti 

Elävän laulajan sielussa. Gummerus 2022.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Luin Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

'Kokkeilepa tätä'

Tyhjä paperinkuva näytöllä. 

Pitäs alkaa ilmestyä näitä kirjaimia, kirjaimista lauseita, lauseista virkkeitä, virkkeistä kappaleita, kappaleista kirjoitus.

Aihekin kun on, niin mikäs siinä!

 

Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo, Kirjapaja 2022, on nielaistu ja sen innoittamana tuo alku, nyt on yhteenvedon aika. Vähäsen vain tähän ja tänne, enin Kirjavinkkeihin, pitkästä aikaa.

On pitänyt toopputella ja jarrutella sinne lukemista, koska alkaa olla viittä vaille vuoden päivien luku 365 saavutettu Kirjavinkkeihin kirjoitetuissa arvioinneissa ja arvosteluissa, ja kun ajatuksena on koota niistä vuoden 2023 allakka tänne Hikatusta-blogiin: joka ainoa aamu pyhäisin arkisin olisi tarjolla luettavaksi Kokkeilepa tätä -kirjasuositus. 

Melkoista valkkaamista tässä joutuu tekemään, mutta kyllä Mäkelän kirjasta sinne on kirjoitettava, minkä jälkeen jää tilaa enää neljälle kirjalle.

 

Näinköhän pitää jättää tuo Antti Ruuskanen - Rätingin paikka (Leena Lehtolainen, Tammi 2022) ja Lauri Pihkala - Koko kansan Tahko (Kalle Virtapohja, Docendo 2022) väliin, jotta vielä neljälle paremmalle jäisi paikka. 

Lehtolainen näet ei ole oikein onnistunut kootessaan elävän Antin tietoja enemmän muilta kuin ite Antilta, päähenkilöltä; eli kirjassa puhutaan vähän kuin elävän vainajan yli. 

Ja oikealla vainaalla, Tahkolla ei taas ole mitään kiirettä tähän hätään tulla reposteltavaksi. Johan Kauko Kare kirjoitti aikoinaan hänen elämästään kirjan sarjaan Legenda jo eläessään.

Sieltäkö lie jäänyt mieleen tämmöinenkin muistikuva Tahkosta: Lauri jo poikasena päsmäröi jaellen neuvoja ja ohjeitaan hiihtoretkellä kylmän kynsissä, kun joku retkueesta surkutteli pienenevää ja palelevaa etusuihkutintaan. - Ajattele hävyttömiä, ajattele hävyttömiä! jakeli tämä papinpoika ohjeitaan.

👌 Nytpä täysi paperinkuva näytöllä! ✌

Ilmestyi siis riittävästi kirjaimia, sanoja, lauseita, virkkeitä, kappaleita. 👏

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tuskiteltu parinkin kirjan parissa

Jos nuo piruparat nakersivat aikaani kuukaudenpäivät, söivät ihmelekurit väh. saman verran. Möhkäleinä pysyivät pitkään, enkä saanut niistä otetta en sitten millään. 

Vaan siitähän nuo lopulta muotoutuivat jonkinlaisiksi näköiskimpaleiksi odottamaan julkituloa Kirjavinkeissä. 

Tietokirjoja kumpainenkin. Kumpikin kirja mielenkiintoista tietoa täys, viimeisen päälle tutkittua ja pakattua - ei siinä mitään. Mutta romaanien kanssa olisi väljempää monessa suhteessa.

Puhun Mari Purolan tietokirjasta Kaupat pirun kanssa, Docendo 2021, sekä Kalle Kananojan Ihmelääkärit Suomessa 1850-1950 -tietokirjasta, SKS Kirjat 2021.

Vaan kun vastaanottajan antennin oli jokin kumma vääntänyt vinoon - kunhan eivät olisi nuo itse pirut! -, eikä näin ollen lukeminen mennyt katkoitta ns. himaan. Keskittymiskyky herpaantui tuon tuostaan ja ajatukset karkasivat ulos, ulkotöille, minne sitten tuon tuostaan koko mieskin perästä säntäsi haalareihin laittautuneena kirveineen, pensseleineen, sahoineen, milloin mikin kapine kourassa.

Mutta kuten sanottu: tulipa kuitenkin lopulta tämäkin ihmelääkärikirja - siinä missä pirukirjakin - läpäistyksi ja oma arvio huomenissa ilmestyväksi:

Kuhnekylpyjä, sähköä ja suggestioita tarjoaa alaotsikoltaan Kananojan kirja.

Ihmelääkärit-kirjassa monenmonituiset hoitomuodot tulevat tarkemmin syynätyiksi ja samoin ne lukuisat käräjöinnit, joihin nämä uskomuslääkitsijät ja luonnonparantajat joutuivat, kun oikeat biolääketieteen lääkärit pitivät puolensa. Siinä kyydissä homeopaateille sun muille naturopaateille ei sijaa jäänyt, mitä nyt joku Viekin Mummo jatkoi tahollaan parannustöitään.

Eivät nuo parannuskonstit aivan tuntemattomia olleet: Kuhnekylvyistä ja aurinkokylvyissä alastomina rellottamisista olin lukenut ainakin Lehtosen Joelin ja Ilmari Kiannon rompsuista.

Ja entäpä Päätalo!

Ihan piti loppujen lopuksi kaivaa Päätalon Nouseva maa esille ja kerrata sieltä alakerran vuokraisännän, just se kahta tenttiä vaille rakennusmestari, Aukusti Kuusisen kuhnehtiminen ja Kallen kiukku:

"- Rupesin tänä talvena hoitamaan tosissaan terveyttäni. - Olen kuhninut koko talven ja vähintään kerran päivässä. - En ole ennen uskonut kuhnimista niin terveelliseksi, kuin näkyy olevan. Pitää mielen virkeänä ja antaa hyvät unenlahjat. Ja ruokahalut on kuin hevosella.

- Minä olen kuhninut monenlaisten yrttien kanssa! Kuhniminen ja yrtit ovat näkemä ensiluokan keino hoitaa terveyttä ...  

 

En kehdannut alkaa edes puhella raskaasti, vaikka myllertävät tunnekuohuni yllyttivät minua hyppäämään tasakäpälää ja lointelemaan rumimmilla sanoilla ... Ääneni enää kähisi kuivuneena kurkustani, kun käännyin yläkertaa vievää ovea kohti ... Kuhni, perkele, vaikka ylösnousemuspäivään asti! räjähdin mielessäni ja kiskaisin ulko-ovea."

Siispä: Miten paljon tietokirjallisuutta elävämpää on kaunokirjallisuus!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Kaupat tehtynä

No johan nyt on piru kun lukeminen ei oikein edisty.

Ennakko-odotuksista johtunee. Hankin kirjan kun luulin, jotta huumorin puolella liikutaan: - Kuka nyt pirun kanssa tosissaan. Eihän niitä ole olemassakaan!

Vaan tuntuupa olevan, ainakin menneillä sukupolvilla.

Ja toisaalta olisihan pitänyt honata, ettei huumorikirjasta voi olla kysymys, sillä kirja pohjautuu väitöskirjaan - ja onko muka humoristisia väitöskirjoja ilmestynyt edes huumorintutkijatohtoreilta?

Tämä Kaupat Pirun kanssa -kirja, Docendo 2021, on fil. tri ja teologian maisteri Mari Purolan koonta sadan vuoden ajalta, 1840-1960, suomalaisten pirukohtaamisista. Niitä siis oikeasti on ollut uskomustarinoiden mukaan, joita kirja on niin pullollaan, jotta pakkohan pian piruihinkin on uskottava siinä missä poliitikkoihin, (Valtonen-Lepomäki tili Jersey-saarilla), sun muihin näyttelijöihin.

(No tuo suluissa nyt oli pelkkää piruilua.)

Nyt kun siis huumorikirjasta ei ole kyse ja kun en yleensäkään liioin innostu edes historiallisista jumalkertomuksista, niistä Zeuksista sun muista Hermeksistä, on kirjan lukemisen eteneminen kestänyt viikkokausia: ollut tervanjuontia, joka sekin konkreettisena toimenpiteenä voisi liittyä näihin uskomusasioihin. Puolivälissä mennään jo sentään.

On selvinnyt että piruista pääsee parhaiten irti kirkon alttarilla, sillä pirut eivät uskalla ylittää alttarikaidetta. Muitakin mahdollisuuksia on: vaikkapa luet itsesi papiksi tai puristat kukkoa kainalossa tahi vilautat Raamattua taikka sulkeudut ympyrään yms.

Keinoja siis löytyy silloinkin kun olet luvannut itsesi 30 vuoden päästä Pirulle kullankiilto silmissä.

Vaan minun ongelmapa sen kuin jatkuu, se mitenkä tästä etenen kun tämmöinenkään kertomus ei yllytä kurkistamaan seuraavaan pirun taikka oikeastaan ihmisen töllöntyöhön:

"Kuuluisa murhamies Hanssin Jukka oli tehnyt pirun kanssa liiton. Piru lupasi hänelle siivet, että saa lentää vapaasti ilmassa, kun Jukka tappaa neljäkymmentä ihmistä. Viimeksi hänen piti tappaa raskaana oleva vaimo, ottaa lapsen sydän ja syödä se. Mutta tätä ei murhamies kerinnyt tehdä, kun joutui ennemmin kiinni." Orimattila 1935/1936 

Siksi tässä tuskailen, kun olen tehnyt kaupat Kirjavinkkien kanssa kirjoittaa Kaupat Pirun kanssa -kirjasta kirja-arvion, ja pian on lunastamisen aika. 

Tunne on vähänkö samankaltainen, mutta onneksi asteen miedompi kuin kirjan isäntien, emäntien, renkien, äitien, jotka ovat myyneet itsensä tai lapsensa Pirulle ja on koittanut lunastamisen aika.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Tänään: Hanna Tuominen: Itikkaralli

300:s kirjavinkki julki

Kirjavinkit - linkki

Puolenkymmentä vuotta olen tätä harrastuksena Kirjavinkeissä harrastellut, tätä nuoruuden vakavampaa harrastusta, jolloin päivälehtikritiikkiä Karjalaisessa vakavalla leikkimielellä kirjoittelin. Mukka silloin alkuinnostuksen lähteenä. Yliopistossa/korkeakoulussa en suurin surminkaan valinnut kirjallisuutta edes sivuaineeksi, jotta kirjallisuus pysyisi kirkkaana harrastuksena, säilyisi raikkaana, esteettisenä elämyksenä. 

Tänään ilmestyi Kirjavinkeissä kirja-arvio Venla Hiidensalon ähäkkä romaani Suruttomat Tyko Sallisen 'perhe-elämästä'.

 

Se on siis 300. kirja-arvio - lukutahtina näköjään pyöreät viikko per kirja yöpöydän päältä luettu. Lisäksi salaa silmiltä olen nauttinut pöydän alta monet monet muut julkilukemattomat lukuhuikat.

 

Yleensä vihjailut olemassaolostaan eli alkukäsittelykylvyn kirjat saavat täällä blogipotullani, kuten Suruttomatkin, ennen kuin lasken ne laajemmille markkinoille. 

Merkkipaalun kunniaksi präntättäköön Kirjavinkkien Suruttomat tänne kaksoiselämään:

New post on Kirjavinkit Suruttomat Tekijä hikkaj Kun eno onkin isä; eikä mamma olekaan äiti, vaan on täti ja pappa siis tädin mies. Näin ollen serkku onkin sisko! Ja oikea äiti on kuollut. Romaanin juonta voin huoletta avata, koska kaikki tuo on yleisesti tiedossa, Wikipediassakin. Sitä paitsi alussa kertomani ei ole pääasia, vaan pääasia on oikea äiti, Helmi Vartiainen. Helmi on tämän retkutaiteilija Tyko Sallisen (1879 - 1955) kaltoin kohtelema vaimo, joka synnytti kaksi tytärtä: Varpun eli Tirsun sekä Tajun eli Tiaran. Kummankin tytön Tyko riisti vaimoltaan väkivalloin: Sortavalasta lähetti Tirsun Kööpenhaminaan siskonsa hoitoon ja Tajun vei Viipurista taiteilijakotiinsa Krapulaan Hyvinkäälle. Helmi jäi puille paljaille ja Tyko sai syyn sanoa: "Seili olisi sille oikea paikka." Venla Hiidensalo (s. 1975) on kirjoittanut neljännen romaaninsa, joka omien sanojensa mukaan on 'faktoista innostuksensa saanutta fiktiota'. On aika puhdistaa Helmin maine, ja #metoo-aika mustata Tyko. Puntit tasoittuvat. Vaikka tulihan Tyko riepoteltua jo muiden miestaiteilijoiden kanssa oikein kutkulleen Arla Kanervan pamfletissa Taiteen musta kirja : miesten mielivallan historiaa. On se aika peto tuo Tyko, joka taiderintamallakin kulkee omia polkujaan ja on ristiriidassa yleisen hyväksymisen kanssa, hyljeksitty ekspressionisti. Tyko, jolle sivellin on mielen jatke ja joka sanoo: "Maalaan koska silloin kärsin vähemmän." - On oltava enemmän, tuntuu Tyko huokailevan, - ei voi tyytyä nyt olevaan. Siinä lienee Tykon levottomuuden lähde. Venla Hiidensalo kuljettaa meitä Helmin ja Tajun mukana Sortavalaan, Viipuriin, Kööpenhaminaan ja taiteilijakoti-Krapulaan, Hyvinkäälle, jossa kirjan kohokohta tapahtuu ruokapöydän äärellä aikuisten tyttöjen iskiessä isänsä kimppuun. Voihan tässä parjata kirjailijan asennetta ja Tykon asennetta Helmiin ja elämään, silti kaikista noista ristiriidoista muotoutuu kiehtova kertomus. Kirjailija Hiidensalo maalaa taulun Sallisista - eikä totta vie tee Helmistä Mirriä kuten Tyko teki, sellaista alentavaa alempaa naisobjektia. Muuten, jos ette tiedä: tuo Tykon ja Helmin Taju-tyttö on kirjailija Irja Salla. hikkaj | 27.4.2021 07:05 | Avainsanat: avioliitto, äitiys, elämäkerralliset romaanit, kuvataiteilijat, mielenterveys, perhe-elämä, taidemaalarit, tunteet, valheet | Kategoria(t): Arvostelut | URL-osoite: https://wp.me/pgbsP-mKJ Kommentoi    See all comments

Kirjavinkkien uutiskirje

Puffin arvoinen kirja

 

ja 

sisään

TÄSTÄ 

                                                                                                                                                         

Terveisin 

Puffin sisällön tuottaja

Ei muuta

 kuin tämä tuolta toiselta kanavalta, jossa se tänään =

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/puolinainen-2/

Luulisi että loppuu turha voivottelu ja narina meiltä itsekultakin kirjanluvun jälkeen. 

ps ks. tämäkin

hiihtämiset: 12 km/163 km/€= 25 h

KIRJA-ARVOSTELUT

Vuoden kirjoja

Kirjavinkkeihin laadimme vuoden päätteeksi jollain tavoin säpsäyttäneitä arvostelemiamme kirjoja. Oman suosikkinsa ovat tähän mennessä julkaisseet Kirjavinkkien-vetäjä Mikko sekä Hannu, Titta ja Juha.

Oma lista valmistui juuri; olisi sinne voinut lisäillä muitakin läpilukemiani näistä.
Kuten vaikkapa Kristiina Sahan Minäpäivät, Katri Siskon 30 jälkeen 30, Anni Mäenpään Aurinkotuolin, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenesta puhumattakaan.

Vaan kun oli rajoitus - jokin tolkku sentään.

Ja kesken luennankin yhä yksi antoisimmista eli Matti Mäkelä -vainaan Pitelemätön, tilitys elämästä; Mäkelähän sai tietää syövästään kesken muistelmiensa rakentelun. Elokuussa sain kirjan, jota yhä vielä hiljaa hartaudella makustelen.
Ja miksei erikoisuutena tämäkin: karjalankielinen haikukokoelma Gul’aičen kylän juamal.

Kunnon luettavaa ja laatua piisaa myös pintajulkiskirjojen takana.

Nämä sinne toppiin lopulta seuloutuivat:

hikkaj

• Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö – Tietoa, tuskallistakin, siitä mistä kaikki alkoi ja minkälaista porukkaa on Nobelin- kirjallisuuspalkinnon jakajissa ja saajissa. Omalta kohdaltanihan tämä johti melkoiseen muistileikkihaasteeseen.
• Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta – Miksei kerrankin voisi vuoden vakuuttavaksi kirjaksi valita kirjaa pelkän ulkokuoren perusteella! Kansien siis. Kyllä sisältökin tasokasta luettavaa on. Valtaa juhlamieli: ”Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä.” Tämän kirjan.
• Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani – Onhan otettava selvää mistä ihmeestä tuo norjalaisten hiihtoylivoima johtuu. Kai sen nyt Johaugin ja Klæbon tasoinen hiihtotähti kertoo. Ei kerro, mutta repii itseään palasiksi ja kertoo intensiteetillä kiihkeistä elämänhetkistä. Tässä kirjaa myös urheilemattomille.
• Niina Miettinen: Suopursu – Oman murrepohjan tuoksu taustalla, kotimaisemissa täällä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla. Pieni on kaunista – jos myös vähemmän, kun taiteilevan Hannun tuska ei ota hellittääkseen. Ei voi olla pitämättä. ’Näin rousseaulaisena olin otettu Miettisen Suopursusta: hyvä että osui käsiin.’
• Eeva Kilpi: Sininen muistikirja sekä Punainen muistikirja – Kirjoja ja viisaita sanoja niille joilla on ainainen kiire, hätä ja hoppu. Ja mitenkä voisinkaan ohittaa koko tämän Kirjavinkkauksen tunnuslauseeni: Kieli kaikki kaikessa – suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta – Volterin eikä Eevankaan.

                                                                                                        🏂 hiihdot 10 + 9 + 11 km / 175 km/€ = 29 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös