Joulukalenterin V lunkku - Maa ilman vettä
05.12.2009 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS
Keskeneräisten joulukalenteri
(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)
Veronica Pimenoff (1949 - ) Helsinki
antropologi, psykiatrian erikoislääkäri
Niin viisasta, niin älykästä, niin intensiivistä. Ja niin paljon asiaa kahden aikoinaan Berliinissä opiskelleen naisen uudelleen kohtaamisessa lissabonilaisessa sairaalassa. Toinen niin musta, toinen niin valkoinen. Mustavalkoiset kohtaavat.
Tässäkin väkivaltaa, silmitöntä silpomista kuten Uriksella. Mutta ei Pimenoffillakaan väkivaltaa kosiskelun vuoksi. Kymmenen vuotta pulpetti veressä olen tätä toivomaani joululahjaa lukenut lähinnä koulussa romaanitunneilla itsekseni; nyt loppumetreillä ollaan, pari vuotta enää.
"Oikeus on aina samalla puolella liipaisinta kuin sinä..."
"Paljasjalkaiset eurooppalaiset eivät halua joukkoonsa paljasjalkaisia afrikkalaisia. Riittää että Helsinkiin muuttaa kaiken maailman lieksalaisia kaupunkilaista esittämään."
Onko hikkajiin allakka tai pää sekaisin? Juhannus ja joulu vaihtaneet paikkaa?
Aiheellinen mutta ennen aikainen kysymys.
Sattui vaan näin somasti, että
- luennassa edelleen olevassa Marttisen Veikko Huovis -kirjaelämäkertauksessa Konstan näyttelijä Lauri Leino käy kirjeenvaihtoa, lähinnä elokuvan tiimoilta, Veikon kanssa - siinä sivussa myös seksuaaliapua antavasta palveluammatin harjoittajasta Veronicasta. LL kirjoittaa sotkeutuneensa libidoon: "Veronica on kiva juttu, vaikka piti koko ajan olla Tietosanakirja vieressä ennen kuin pysyin kärryillä, mutta opinhan 'libidon'."
- ja Keskenjääneiden kirjojen joulukalenterissa olin hyljännyt Veronica-kirjailijan vähän samoista syistä: oman sivistyksen puutteeseen - romaania ei voinut yliolkaisesti lukea eikä tietosanakirjan kanssa paneutuminen Leinon lailla houkutellut.
LL oli juuri lukenut, 1967, kirjailijan tuoreimman kirjan
Lyhyet erikoiset ja sen
Veronica-nimisestä jutusta antaa palautetta. Huovinen vastaa, että pakko on vielä hetki yrittää kimpuroida ajan riennossa ja vastaan
ilottelevan kriitillisesti potkiskella:
"Jaha, olet tutkinut syvällisesti viime opustani. Olet jo sen ikäpolven miehiä, että lienetkö edes kuullutkaan vaikkapa Veronica Pimenoffista, nuoresta teinitytöstä, joka pari vuotta sitten liehui vapaan rakkauden apostolina erilaisissa kirjallisissa julkaisuissa, herättäen suurta ihastusta tietyissä piireissä. Juu ..."
Voisipa Huovinen olla vaikeuksissa kirjoituksineen nykyhäkkyrämetoossa, tuonkin Veronicansa hän kuittaa loppulauseella: "Sellaisia ne akat on!"
Vaan olipa tuon kanssa miten hyvänsä, asian laidan siis, niin onhan meidän myönnettävä, jotta Veronican libido on ajankohtainen, aktuelli, suorastaan käteen räjähtävän polttava tänään: Onhan juhannus - ja siihen jos mihin libido kuuluu kuin juhannuskoivu porraspieleen.
Hyvät mitut! 😎 💑 💃
Täältä
muut syystä tai toisesta keskenjääneet kirjat
