Alkuromaanin alkukritiikki

 

Haparoin, kuten Esko Karppanenkin, heti alkumetreillä. Siis emme oikein tiedä kumpikaan, miten aloittaisimme - Esko kirjan, minä Eskon kirjan arvostelun, niin että lukeva yleisö kiinnostuisi.

Ja Eskolla, tai sillä Eskon kirjan kirjailija Esko Karppasella, vielä riesana semmoisen kustannustoimittajan löytäminen, siis semmoisen joka päästäisi kirjan, jota ei vielä ole, painettavaksi. 

Ja sitten pitäisi löytää aihe; niitä nyt tuhansia, mutta kaikki kertaalleen käytettyjä. Ottaisiko käsittelyyn kaappihomopapin? Äkäisen Alkon-myyjäakan? Dementikon töppäilyt? Hulluuden? Huumeet?...

Koska aihetta ei kirjailija niin vain löydä, on perin vaikea minunkin arvostella aiheetonta kirjaa. Olen valmiina ja tisurissa kyllä, kunhan aihe löytyy.

Sitten on vielä yksi ongelma jäljellä kirjailijalla: miten vastata lukevalle yleisöllä jossain palaverissa kirjaston nurkassa näiden moninaisiin kysymyksiin; naisiahan ne kuitenkin ovat ne jotka sinne kokoontuvat kyselemään, että mikä on totta ja mikä valetta ja et kai sinä nyt itse ole tuollainen kuin nuo perverssihahmosi ... jne. ...

No onneksi minulla ei tuota yleisötilaisuusongelmaa ole, vaikka pitää kai se minunkin sitten aikanaan arvostella, jotta mitenkä kirjailija onnistui kuvaamaan palaveritilaisuudet.

Vaan kaiken tämän jälkeen, hittolainen! 

                                                  =

Karppanenhan on kuin onkin koostanut noista probleemoista käsissä pidettävän konkreettisen kirjan kansineen kaikkineen, muutama päivä sitten.

Ei auta: lupasin lukea ja arvostella sen, tuon Alkuromaanin ihan huolella. Sen teen: arvostelu, siis kirjan, ei Karppasen, ilmestyy Kirjavinkeissä viikon kahden sisällä. Ja edellinen romaani Muurin varjossa siellä jo onkin arvosteltuna.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(hiihtosaldo 801 km)

Arvostelematon kirja

oikeastaan kaksi

Järjestelin hyllyjä, jossa ohkainen kirja, sen sisällä tuo Väisäsen Ritvan lappunen vuodelta 1988. Yrittikö vielä 'houkutella' jatkamaan Karjalaisen kulttuurissa, vai luovuttiko palkinnoksi, kuten vuosia myöhemmin vielä tämän. Vauvatyttö syntymässä parin viikon päästä, joten EI, sillä elämä ennen kuollutta sanaa tästedes! 

Arvostelematta näkyy jääneen, kuten tuokin aforismikokoelma Kiinalaista viisautta.

Olkoon tämänkertainen blogipotullinen Väisäs-Ritun muistolle; Ritvahan menehtyi vuoden alussa, niin lehdestä yllätyksenä luin. 

Jyrki Tapio:

Loinen ja kruunu. 88 s.

WSOY 1988.

Jyrki Tapio (s.1956) - Marko Tapion/Tapperin sukua? Ekana mieleen.

Vaan eipä löytynyt minkäänlaista tietoa vahvistusta tekijästä netistä. Piti kääntyä mainioon Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun:

Jyrki Tapio kirjoitti ainoan? kirjansa vuonna 1988: "Loinen ja kruunu", WSOY. Onko tietoa Jyrki Tapion myöhemmästä elämästä, ja onko Jyrki Tapio hänen oikea…

Pian tuli vastaus: Ei muuta kirjoittelua löydy kuin nämä:

• "Pappien kapakka" teoksessa Kenkää enolle: uutta lyhytproosaa (Gummerus, 1983)
• "Stilleben" teoksessa Teräsviljaa : nuorten kirjoittajien proosaa Tammen ja City-lehden kilpailusta / toim. Saska Saarikoski ; kuv. Anniina Louhivuori (Tammi, 1987)

Sekä: musamiehiä, jazzia, rumpaloi Baddinginkin matkassa.

Taustoja tiedustelin, koska nyt romaanin lukemisen jälkeen jäi orvohko olo.

Ulkoisen juonenpoikasen helposti nitaisin, tämän:

Helmström matkustaa Moskovaan humaltumaan ja sieltä sekoilemaan Samarkandiin passitettuaan Atosen poliisin avulla hoitoon. 

Joko hän, Helmström, on hullu, tai sitten paras kaveri Atonen. Kokeilee siis Atosella. 

Palattuaan H löytää A:n sokerijuurikaspellolta:

 " Traktorin vetämä nostokone liikkuu hitaasti pitkin naattimeren laitaa. Hullut tulevat perässä miten kuten. --- Lääkkeissä joka iikka. Toipumistila, kurssi takaisin elämään, jossakin Sipoossa. 

Atonen seisoo vähän muun joukon jäljessä. Hän on pysähtynyt tuijottamaan talikkoa.

Ja minä kun ehdin jo kuvitella löytäväni hänet lähinnä neitseellisestä tilasta, maisemasta, jota hän ei vielä ole alkanut sairastaa.

Hulluthan sairastavat maisemaa, kaupunkia, huonetta, käytävää, kotia."

Sisäisessä juonessa riittäisikin selitettävää viljalti, vaatisi tosin toisen lukukerran, kenties kolmannenkin, siksi arvelin oikaista hakemalla taustatieroja Jyrki Tapion omista elämänpoluista. Ei onnistanut.

Luu jäi kouraan.

Ei noista apuja muuten kuin musiikin suhteen.

 

Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin painautua uuteen lukukertaan ja tekstiin tämänkaltaiseen:

"Maailmallinen tietoisuuteni yhdistyy hänen äärimmilleen tiivistyneisiin kuvitelmiinsa. Transsendentaalisesta illuusiosta kasvaa kokonaan uusi persoonallisuuden käsite."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Riina-Maria Metso: Rivipelaaja - Ammattikiekkoilun kulissien takana

Samaan syssyyn

 Mollista

pakko sykäistä myös tänne, kun luin sen jo tonne tuosta turrista, johon ihastuin ikihyväksi.

Molli
Koti

Siis tähän oikeanpuoleiseen kiukkupussiin enempi, 

tähän vasemmanpuoleisen luomaan.

Mikä tyyppi! 

Vähän ku yksi näistä presidenttiehdokkaista.

Vaikka en minä kyllä yhteenkään pressaehdokkaaseen ole 

lääpälläni.

Luin KK:n lastenkirjan Molli ja väärä jalka 

ja etenkin katsoin kuvat tarkasti: 

Että osasivatkin viedä sydämen - kai siksi kun vähän ja

pitkällekin samanlainen veuhake vieraili pyhänseutuna meillä

 -  semmoinen pieni sympaattinen sukulaissieluväkkärä. 

Miten muistuttivatkin toisiansa! 😍

Mollin kotisivu:

omat oikeat  

KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Katri Kirkkopelto
- kuva Milla von Konow
Lasten Keskus

Keskenkö heittäisin?

 En, vaikka vitsit loppuisivat 

= viittaus YLEn Ilmariin

⮟

Yle-linkki - Lukevatko pojat?

Seuraa dekkarimainen kirja-arvostelu, missä lukija joutuu vihjeiden perusteella googlettamaan kirja-arvoitusratkaisun: 

Mistä kahdesta kirjasta on kysymys?

Paraikaa lukemassani kirjassa on semmoista aikuisten viisikkomaista tuntua ja touhua: liian paljon tapahtumia, turhia yllätyksiä. Niitä en kaipaile, enkä aikuisten jonninjoutavaa silmäpeliä ja skumppasoutelua. Karaokehumalaa. En tosin myöskään Ilmarin kaipaamia vitsintynkiä.

On tässä teoksessa, eipä silti, hyvääkin ja rauhoittavampaa: ruukkimiljöö ja sinne kunnostettava kirjasto. Vaan harmi, että uuden kirjastonhoitaja Ainan tuntemattomaksi jääneen isän juuret taitavat löytyä täältä ja lukija joutuu tavallaan dekkarin kynsiin ja juonen kuljetuksen vangiksi: löytääkö tytär isänsä ja oman historiansa täältä Kielokoskelta.

Kirja puolessa, lasken kypsyneenä kypsymään: vrt. Mentulan Marjatan turhautuminen = sama täällä.

Vaihdan Veikkoon. Ja johan soi!

Seitsenlapsisen perheen parinkymmenen neliön kämpästä, Kuopiosta maailmalle näpelöi poika itsensä. Huumorilla eteenpäin ja kovalla työllä. 

Moskovat, New Yorkit, Kanadat, Jaappanit, suuret konserttikiertueet odottavat esittäjäänsä. Olavi Virta, Erkki Junkkarinen ja muut tähdet säestäjäänsä.

Ei haittaa, vaikka kirjoituksen eteneminen on yhtä hyppelehtimistä, ja oma kehu haiskahtaa, sillä asiaakin löytyy, ja aihetta hännännostoon todella on.

Ja se huumori, se miehen tiellä pitää. Ja lukijan. Samoin ne Ilmarin kaipaamat vitsit. 

PS

Ja ukko senkun kovenee ysinelosena: yhä soep haetar niinkun sillon ennen! Jos ei nyt enää isoissa saleissa Moskovassa sun muissa maailman napakaupungeissa, niin pienemmissä paikoissa, kuten Puhoksen seurantalolla vasta. 

Uskomaton ukkeli ja uskomaton ura!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kirja-arvostelulle tausta

Miten teen kirja-arvostelun?

Ei lyhyempikään kirja-arvostelu tosta noin vaan lonkalta synny: hotkaise ja oksenna! 

Luennassa on ollut jonkin aikaa Johanna Hulkon, s.1969/Oulu, romaani Säkeitä Pietarista (Tammi/2009), josta koostin juuri kirja-arvostelun Kirjavinkkeihin. Kun kyseessä on toistakymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja, ei huoli kuitenkaan syvälukuun ja sen kummoisempaan analyysiin mennä, sillä nehän on aikanaan tehty; Hulkon kotisivu luettelee kirjasta pitkän listan arvosteluja ja käsittelyjä ko. kirjasta.

Eli kirjan luettuani jatkoin taustoihin näin:

• 1. Kävin Hulkon kotisivuilla. (sain tuon arvosteluluettelolistan)
• 2. Paneuduin Kiiltomadossa (14.10.2009) Satu Taskisen tarkk’analyysiin: Kohtalon määräykset sotkevat arjen. ("Tässä kirjassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu sen reunoilla ja piilossa.")
• Luin: 3. Pirjo Hämäläisen KU-arvostelun (8.9.2009): Uusia säkeitä Pietarista. ("Tähän asti meikäläiset Ahmatovan ihailijat ovat saaneet tyytyä Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomennoksiin sekä Jelena Kuzminan laatimaan elämäkertaan, mutta nyt painosta on tullut erittäin kiinnostava kirja, Johanna Hulkon esikoisromaani Säkeitä Pietarista, jonka keskeisinä henkilöinä on kaksi vahvasti elävää Annaa, venäläinen runoilija ja suomalainen opiskelija, myöhempi virkanainen.")
• 4. HS (8.9.2009): Sirpa Pääkkönen – Kirottu ja ihana Pietari. ("VÄLILLÄ TUNTEE lukevansa todenmakuisia muistelmia, joissa nuori nainen opiskelee 1990-luvun alun kaoottisessa Pietarissa.")
• 5. Käkriäinen 3 / 2009: Anni Lappela – Neuvostonostalgiaa kevyesti. ("Yksi romaanin ongelmista on se, että kukaan sen vaihtuvista kertojista ei tunnu uskottavalta.")

Käkriäinen-lehti netissä

Jos kyseessä olisi tuore kirja, en missään tapauksessa lukisi toisten lukijoiden tuntoja kirjasta ennen kuin oma kirja-arvio olisi valmis.

Nyt, koska taustalla oli lukuisat omat paikanpäälläkäynnit ja sen kymmenet kirjaluennat - yhtenä vahvana kokemuksena esim. Sirpa Kähkösen Graniittimies -  tuosta kaupungista, ei tuottanut vaikeuksia nimetä omat kiinnostuksen kohteet Hulkon romaanista. Ja kuitata asia taas kerran, kuten monen romaanin kohdalla: lukija lopulta valitsee mitä kirjasta (haluaa) löytää.

Eli minä löysin taas kerran paitsi ne tunnetuimmat rakennukset, patsaat ja kanavat, myös nuhjuisimmat sopet, kadut ja kujoset. 

Mukava noilla oli vaellella - ja vähän pelätäkin.

"Metrotunneli imaisee meidät sisäänsä. Dostojevski oli oikeassa, Pietarilla on oma hajunsa, eikä se ole luultavasti hänen ajoistaan juurikaan muuttunut. Sitä on vaikea kuvata sanoin, sillä hajujen ja kielellisen fyysinen yhteys aivoissa on etäinen, mutta voimakkaimmillaan haju on siellä, missä on paljon ihmisiä, Heinätorilla ja metrossa"

Johanna Hulkko - kuva kotisivulta

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Uusi:

Lea Ypi: Vapaa - Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa

Rusetti

 no nyt se sieltä viimein tulla putkahti!

Kirjavinkeistä

Anu Kaajan erikoisen, ihastuttavan, erikoisesti ihastuttavan Rusetti-teoksen kaksoisarvostelu - voimalla kahden miehen. 

Toinen vetää sen, tapansa mukaan, tunteella, Toinen asiapohjalla.

Toinen arvostelijoista on Mikko, joka on vastuussa Kirjavinkkien toiminnasta ja julkikuvasta - uskottavuudesta siis.

Toinen arvostelijoista on hikkaj, vailla vastuuta mistään, vastustamaton siis. 

😤

Omalla potullani aloittelin Rusetin solmimisen näin sanoen: 

"...nyt on parempi framilla: Anu Kaajan taideteos, johon olen mielistynyt. Hyvin tietäen, ettei kovin moni muu."   "--- Vaan Kirjavinkeillä on yksinoikeus tähän Kaajan ja minun tarinaani. 

Aikanaan sitten sieltä."

No tänään aikanaan on, ja Rusetti solmittuna siellä, Mikon varmistamana.

Kipin 

kapin 

kaikki 

sinne 

TÄSTÄ!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 506 km /€ = 82 h

Maija Villkumaakin Parnassossa

1.  kolmanneksi kiinnostavin Parnasson juttu (1/22) eka toka kolmas

= kirja-arvostelu

Outi Hytönen: Supernaisen kuoren alle / Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä 

Parnasso näet kysyy:

"Kenen yhdysvaltalaiskirjailijan mukaan on nimetty kappale Maija Vilkkumaan albumilla Meikit, ketjut ja vyö?"

Vastaamme oikein: - Laura Ingalls Wilderin. 

Jotta Ingallseissa, Pienen preeriatalon kulmilla, tässä taas Ingalsin Lauraa kuunnellen kevytkenkäisinä kopsutellen ketkuttelemme, vaikka arvovaltaista lehteä luemmekin, Parnasson uusinta numeroa 1/2022.

Vau! 

Siinä onkin mitä lukea. 

Liki jokainen juttu on blogin arvoinen, alkaen vastaavan tuottajan (onpa titteli päätoimittajalla?) Karo Hämäläisen pääkirjoituksella, missä Hän Hämäläinen ketjuttaa taiteen lavenemista vastakkaisella otsikolla Taiteen kuolema, siis antaa hänkin satikutia Marinin malliin boomereille näille jänkäjoosepeille, näille mielensäpahoittaja-heikeille. Silmiä avaavasti kirjoittaa.

Mutta en tuon takia lehteä vielä kehuisi. Kolme juttua siellä minua enemmän hetkautti. (yksi prskrvoja myöten!) 

Kolmesta erittäin kiinnostavasta vähiten kiinnostava löytyy kirja-arvostelujen puolelta. 

Käsittelyssä Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä - Otava 2021. Romaani radiodramaturgi  Marja Rankkalan rankasta elämästä. Outi Hytönen sen kehuen käsittelee, syvälle luodaten, miettien Marjan sitoutumattomuutta, vapautta, vapaiden suhteiden tuomaa surua, yksinäisyyttä, täyttymättömiä unelmia.

 

Kirja on läpituttu oman tarkk'lukemisen ja arvostelun kautta.

Tässä tapauksessa arvostelun anti on minulle tärkeämpi kuin itse kirja, eli mitä Outi kirjasta löytää ja löytääkö, painottaako samoja asioita kuin minä lukijana Kirjavinkeissä.

Konnunsuolta, missä Marja nuoruutensa eli, löysimme vangit: Outi nostaa esille poliittiset vangit, jotka vaikuttivat Marjan vakaumukseen ja elämän katsomukseen; minä puolestani löysin rintamalta palanneet jermut, jotka villiintyivät täysin vankilaan tuodun irtolaisnaisten lauman havaittuaan. Tuo ryöpsähdyskiima ei voinut olla vaikuttamatta Marjan läpi elämän jatkuneeseen viriiliin miestennielemishaluun, päättelin, mutten tohtinut oikein sanoa, koska asia on arahko, tasa-arvoisuudessaankin ikään kuin takaperoinen.

Mutta ei tuokaan mielenkiintoisuudessaan minua vielä liekkeihin nostanut, kiersin näet yhtä aukeamaa kuumana ihan kuin se kuuluisa kisu kuumaa puurokuppia sylki valuen. 

Mutta siitä vasta ylihuomenna, sillä huomenna on vuorossa toiseksi kiinnostavin Parnasso-ykkösen juttu. 

Koettakaa kestää piinaava odotus - tai, hei!, hankkikaa lehti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-8°C  6+10 km  473 km/€ 75h

Taipaleet taivaltavat

Kirja-arvostelu dialogina

- Näyttää jotta kaikki on niihen ystäviä. Ja ne kaikkien.

- Siltä vaikuttaa. Tai luuliskohan ne vuan.

- On sillä Kellokosken soppatykillä tosiaan tarvetta kun kokoontuvat.

- Liekö nuo koskaan kotonaan!

- Löytyyköhän maailmasta kolokkaa missä eivät ois käyneet eli kolunneet?

- Nimenomaan kolunneet.

- P-Koreat, Jaappanit, Meksikot...

- Afrikat, Aasiat, Amerikat...

- Mongoliat, Mosambikit, Persiat, Pakistanit...

- Ja Nicaraguat.

- Mielsairaalat, vankilat...

- ... liäkärit, tohtorit, johtajat, virkamiehet... 

- ... pultsarit, vanhukset, nappikuoppamummot.

- Mahtaa olla sovittamista aikatauluissa yhen ihmiselämän aikana kahella ihmisellä, Vapulla ja Ilikalla.

- On niillä ainakin yritystä. Kuuntelepahan nin luen: 

"Pyrimme tavallisesti sovittamaan almanakkojamme yhteen parin viikon välein, jotta pysyisimme mukana toistemme vauhdissa. Harvoin on tullut vastaan hankalia yhteensattumia, mutta kerran..."

- Miusta oli paras juttu ne professorin silkkiset alushousut just tuossa samassa kappaleessa, melekeinpä voitti dovlatovit. Vieläkii naurattaa.

Eiköhän se ollut siinä. Kirja-arvostelu täällä potussa tästä maanmainiosta:

Into 2021

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Taina & Janne Saarikivi: Turhan tiedon kirja - tutkimuksista pois jätettyjä sivuja

-2°C  11+13 km  450 km/€ 72 h

Kiitollisuuspäiväkirja

 Kirja-arvostelu = pitkästä aikaa kirjan parissa

Toim. Heli Bergius. Docendo 2021

Tätä kirjaa täynnä tyhjiä sivuja - joillakin maailman nimillä höystettyinä - ei voi arvostella ennen kuin sen itse täyttää (ja kun sen itse täyttää ei voi arvostella muuten kuin positiivisesti ja kehuen kiitosten kera).

Siispä puuhaan. 

Elokuu

4.  yökahvit klo 03 - Tokion olympialaiset.

5.  3-vuotissynttärit.

6.  Haudoilla kastelu.+20C.

7.  Serkun synttärit - 90v!

9.  Samettisohva Kolille. Lastenhoito 15.30 -

10.  Mustaviinimarjat: 2 sank. (Männikkö tulessa - onneksi ei henkilövahinkoja.)

11.  Mehumaijalla puuhellalla mehuntiristys.

12.  Kallen puolen kuusiaitaa käsisaksin.

15.  'Saipäivä'.

16.  Naapuri sairaalan koronahoidosta vihdoin kotiin.

17.  Orapihlajaa käsin. 

18.  Kuusiaitaa, tienpuoli. Talon nurkan maalaus.

19.            " - "

20.  Hammaslääkäri.

21.  Kuusiaita leikattu. Satelee - paistelee. +15C.

22.  T-mannilta kellarihylly - sunnuntaina!

23.  Sadepäivä: kellariin hyllyntekkoon!

24.  Suursiivous. Hesari lopetti ikuisentulonsa: >500 €!

25.  Mäntyniemestä sytyketuohia talveksi.

26.  Ruotsin TV-kanavat tilaus Hesarin tilalle: <5 €.

27.  Pari pinonaluspuuta kerjättiin tuohipaikalta.

28.  Robinson Crusoe Lemmenlavalla.

29.  Lepoluppop. Luumut kypsyneet.

30.  Puruja tuohipaikalta kompostiin. Liiterin päätyyn punamultaa.

31.  Kärristä puunkantturat halki. Ulkosauna aina iltaisin.

Syyskuu

Iloisin merkintä olisi eiliseltä: Eka P''rynä haukattu omasta päärynäpuusta parinkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Vaan kun se on syyskuuta se. 

No siitä sitten toiste, mikäli em. ei jo vakuuta todistamaan Löydä ilo pienistä hetkistä - Kiitollisuuspäiväkirjan sisällön runsautta. 💓😹😂

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Tämä 

Yhteinen kritiikki

 -kirjaa selailen enkä tahdo millään jaksaa paneutua syvemmälle; tuokin aurinko ulkona helottelemassa.

Tekijät yms. linkki

Vähän kuin kuumaa perunaa kädessä pyörittelisi: nielaisenko vai heitänkö hatelikkoon.

Näiden kanssa tahtoo käydä kuin olisi tod.näk. käynyt Rokalle, Hietaselle & kumpp. jos olisivat tekemisen sijasta tarttuneet lukijoina Tuntematon sotilas -kirjaan. 

Saati Väinö Linnan 100-vuotisjuhlakirjaan Haapala et al.: Väinö Linna -Tunnettu vai tuntematon, WSOY 2020.

”— Laine toteutti eeppistä teatteria, hylkäsi samastumisrakenteen ja draaman kaaren ja selvisi ilman anagnorisista ja peripeteiaa —”

Kirjavinkeissä kirjaa murjoessani arvelen, että siinä sitä olisikin hietasilla nielemistä tuonkaltaista kritiikin kieltä lukiessa - kun jo perkeleen kaloreissa nokko.

Itse olen nyt saman kumman edessä: varusteissani puutteita, termistö osin hukassa - puolen vuosisadan kokemusasiantuntijuudesta huolimatta. 

Syynkin termistön puutteeseen ja toisenlaisuuteen tiedän: olen vähitellen, mukavuussyistä, siirtynyt helpommille tantereille sohimaan, kuten Seiskan uutiskirjeen tilaajaksi, kuvien katsojaksi.

Vaan kyllä minä Heidi Backströmin toimittaman kirjan vielä selvittelen muikkuverkkojen ohessa. Kunhan kesä mennyt on, on Yhteinen kritiikki - Näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon luettu ja osin omaksuttu.

Ainakin noihin Reader, why did I marry him? -blogisti (>200 lukijaa) Omppu Martinin vaatimiin kirja-arvostelun sääntöihin puutun: 

"Niistä tärkein on, että teoksen juonta ei saa spoilata. Teosten spoilaamattomuudesta on tullut jokaisen itseään kunnioittavan kirjablogistin automaatioksi muodostunut ohjenuora."

Olen jyrkästi eri mieltä, tosin en ole varma tarkoittaako termi spoilata paljastamista. Mutta ajatelkaapa vaikka Volter Kilpeä: haittaako tuo mitä juonen, jota ei ole kuin tyngäksi, paljastaminen. 👀

Saatan tosin olla väärässäkin kahdeksan lukijani kanssa. ៨ 

LINKKI

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Romaanihenkilön / arvostelun kuolema

Olli Löytyn Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle -'pamfletin' sukelluksesta pulpahdin pinnalle Pulkkisen sieltä mukaan noukkien, Romaanihenkilön kuoleman, jonka kanssa Ollilla on hyvin läheinen suhde. 

Pulkkisen kirja kertoo paljolti Afrikasta, josta myös Löytyn kirja paljon kertoo; Ollihan on syntynyt Namibiassa, Pulkkinen vain Nurmeksessa.

Siispä nyt pinnalle päästyä kirjaan kiinni, tapetaan Romaanihenkilö lopullisesti. Kerran, 23.11.-85, olenkin sen jo näemmä tehnyt:

KARJ.23.11.1985:

SELKONA

Eläpä Suomessa, jos 

— et hyväksy kehitysapua; 

— et hyväksy rauhanmarssia; 

— et hyväksy Neuvostoliiton nykyisenkaltaista naapurisuhdetta; 

— hyväksyt rotuerottelun: — eiväthän ne kumihuulet sen kummempia valtiaita olisi. 

Onpa siinä olemista! Onpa siinä olemista kirjailijalla: senkin fasistilla! senkin rasistilla! senkin ilonpilaajasialla! 

Onko kirjan kirjailija Pulkkinen itse? Jos on niin tämä kirja on tässäkin maailmantilanteessa meille muille — jos pulkkistartunnan saamme — hengenmenoksi, kuolemaksi ennen aikojamme. 

Jos kirjailija on joku muu kuin elävä hämeenlinnalaiskirjailija Pulkkinen Matti, on kirja paikallaan: mielikuvituksen vapauden mittaamista, sillä eihän toki mikään saa mielikuvituksessa kiellettyä olla. Ei mielikuvitusta ole tarpeen leikata sensuurin saksilla tai synnin uhkalla. 

Jälkimmäisessä tapauksessa: kaikin mokomin, Pulkkinen, kirjoita pois vain, kaikessa rauhassa ja — sodassa. 

*** 

Pölähti väkevänä mieleen matematiikan opiskelija ylisestä Karjalasta, Pulkkisen mailta. 

Opiskeltiin 70-luvun alkua. 

Jokin maailman musta tuska häntä painoi taakaksi asti. Ja hän koetti ratkaista painoa sillä yleisimmällä — ratkaisuksi ratkesi ryyppäämään. Kolme vuotta hän kiersi sinisessä tikkitakissaan noita Joensuun kapakoita peloissaan, veloissaan. Lyöden velkaviisikymppisiä pöytiin ja eleillään, mitään puhumaton mies kun oli, ilmaisten "ottakaa ja juokaa tästä kaikki, ja se tehkää minun muistokseni”. 

Sitten tuli ilta, yksi, jonka jälkeen hän ei enää ollut. Mitä kannatti olla ihminen. 

Oli matkannut kotiin hirttäytymään. Ja navetan ylisille oli sitten kiikkunsa rakentanut. 

Yksi toive pelastumisesta oli ollut, muistan, kirjoittaa kirja, romaani, kylmä, tämän maailman veroinen. Sataan sivuun se oli jäänyt, sataan kertaan aloitettu. 

Julkaisematta se jätettiin. 

Sen tekijä pyyhkäisi yli persoonansa, romaanihenkilönsä ja lähti matematiikan alimman kandidaattitutkinnon suorittaneena. Lukkina otti itseltään hengen, puolivalmiina.

 

***

Miksi tuo muistuma tuossa? 

Tässä käsillä on nyt se romaani jonkamoisen hän oli koota aikonut: kylmä, tämän maailman veroinen.

Toinen mies sillä pelastautui, joksikin aikaa. 

Se sen pituinen. Konstruktio parhaasta päästä. Nykyajan Dostojevski, monesti parempi, ylivertaisempi, noheva. 

Hyvä Riihivuaran Matti Nurmeksen Pökkelöstä! Kun noin pohjalla on käyty, eikä sinne juututtu, niin on vain yksi tie: ylös iloitsemaan! 

___________________________________________________________________

8.5.2021 nyt:

📚Eipä tainnut taas kostua kirja-arvostelun lukija, hullua hurkaammaksi tulla? 📚

    

PS  

Eli oli Pulkkista ja kirjaa selitelty lehdessä jo aikaisemmin.

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä, tänään Piispa

Toimitettu rakkaus

Karjalaiseen ja sen toimitukseen nyt jumahdettu, niin jatketaan vielä yhdellä kirja-arvostelulla eli kaivetaan PP:n jälkeen UPP esille:

Ja siitäkös taas näin ponteva teksti sikisi - kuin pyhästä hengestä:

Huom!

Ovelastipa oli toimitussihteeri kainaloisen kanasen arvostelurepostelun nurkantäytöksi löytänyt. 

Jälkionnittelut!

-

UPP= Ursula Pohjolan-Pirhonen (1925-1984)

-kuoli liikenneonnettomuudessa Sulkavalla

11 km/ 766 km/€ = 118 h

ja nyt sinne c-piikille

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä