Hannu Mäkelä synnyttää romaanin

- saamme olla kotisynnytyksessä mukana

Hannu Mäkelä: Kasper. Mies ja tie. Aviador 2024.
Kansi: Satu Ketola

Taattua Hannua taas. Kasperia lukee kuin vanhaa tuttua, syö kuin itsestään selvää jokapäiväistä leipää, jotta ravituksi tulisi.

Tällä kertaa pääsemme lukijoina mukaan ottamaan selvää, miten moinen fiktiivinen teksti taipuu romaaniksi asti. Olemme romaanin synnyttämisessä kanssaeläjinä, ainakin katsojina. 

Hannu Mäkelä (s. 1943) kirjoittaa kirjaa, jonka päähenkilö on poikapuoli. 

Pojalle, koska päähenkilö on, täytyy keksiä nimi. Se keksitään mietiskelyjen jälkeen hyvä jottei yhdessä: Kasper. 

Porukassa kasvatetaan poikaa isommaksi; isä on jo aikoja häipynyt hemaisevampien helmojen perään, äidillä omat mielenterveysongelmansa. Yksinäistä poikaa kasvattavat myös sukulaiset, ja ennen kaikkea kovakouraiset pihakiusaajat lisätään lähikasvattajiksi.

Siitäpä tuo poika sitten saadaan vartutettua mieheksi, jolle on elääkseen keksittävä ammatti. Toimittajaksi sopii, koska runoilee jo poikasena mielessään, tytöistä tietenkin tykkä. Käy alan koulun. Pannaan moninaisiin lehtiin töihin, sitten aikanaan, ja moninaisiin naisiin sotkeutumaan.

Hannu Mäkelä
Kuva: Auli Närevuori-Mäkelä

 "Sattuma korjaa satoa, siinä lause, jonka Kasper myös oli aikanaan jostain oppinut. Päähän se oli jäänyt kuin takiainen karvaturkkiin. Vertaus on huono, mutta sille emme nyt voi mitään, se vain tuohon tupsahti."

 Sattumahan kaiken sanelee, tai oikeastaan kirjankirjoittajan oikut, eli kirjailija, joka muistuttaa mielikuvituksen nopeudesta. Nopeampi se on kuin se Piirosen pässi, vai oliko se Piiroisen?. Kun edestakainen matka Jupiterin kuita katsomaan kestää tuskin sekuntiakaan, niin mikä ettei mielikuvituksen, tuon veijarin, avulla Kasperin elämänpituiseen talsimiseen ole helppoa, nopeaa ja vaivatonta ympätä vaikka sun minkälaista oikkuilevaa sivupolkua ja hypähtelyä!

 "--- kyseessä on teos, jonka johtavana teemana ja sanoisiko polttoaineena on mielenkarku, jota yritetään epätoivoisesti pitää aisoissa. --- Kuka tietää mitä on tulossa, ei kukaan, ei edes sen tekijä. --- Se kertoo oikukkaasta mielestä ja kirjoittajan vallasta."

Kirjailijan ajatus voi eksyä sinne sun tänne. Niin käy Mäkelälle tällä kertaa, ja siitä vaan mies punoo vaikka rutiinilla lukukelpoisen romaanin puolitietävänä kertojana.

Mielenkarku, mikä sopiva sana kuvaamaan niin tätä kirjaa kuin sen arvostelua! 😊

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Äänikirja on äpärä

ainakin luddiittien mielestä

 "Kirjan ja lukijan välissä ei ole ketään muuta, pelkkä teksti sivuilla ja sinä, joka sitä tulkitset (äänikirja ei siksi kuulu tähän lainkaan). Kirjan tekijä ja sen lukija ovat lukiessa nahatusten, kuten Tuomas Anhava kauan sitten sanoi. Hyväksyn yhä määritelmän. Intiimistä tapahtumasta on kyse, samanlaisesta kuin fyysisessä rakkaudessa, joka onnistuu todella vain, jos iho pitää ihosta. Jotta lukija haluaa lukea kirjaa, hänen on jollain lailla myös pakko pitää opuksesta samalla tavalla." 

-Mäkelä Hannu, akateemikko,

 29.10.23 Kirjan maailma / Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää

"Äänikirjoja Kirjokansi ei kustanna. Kyse on siitä, etten pidä äänikirjoja kirjoina, vaan kuunnelman ja lausuntataiteen äpäränä. Siksi keskityn vain painettujen kirjojen kustantamiseen. Jos kirjailija haluaa tehdä äänikirjan, se on hänen omissa käsissään. Sama koskee sähköisiä kirjoja. Vierastan niitäkin ja siksi en e-kirjoja julkaise. Pidän painettua kirjaa niin hienona käyttöliittymänä, etten vanhana kääkkänä ja luddiittina tingi periaatteestani."

-Virratvuori Jussi, kustantaja Kirjokansi,

  Ukkonen 1/23 / Kirjallisuuden takana seisominen

Yhtään äänikirjaa kuuntelematta, yhden e-kirjan lukeneena, huvittaa jos vakuuttaakin noiden buumereiden varmuus saksanmarttina tienravissa seisoessaan: 

 "Hier stehe ich. Ich kann nicht anders. Amen"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

JK

Tänään haudataan Suomen 10.

Presidentti Martti Ahtisaari 1937–2023

Presidentti

https://www.presidentti.fi › tiedote › presidentti-martti-...

16.10.2023 — Martti Oiva Kalevi Ahtisaari toimi Suomen tasavallan presidenttinä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

'Kokkeilepa tätä'

Tyhjä paperinkuva näytöllä. 

Pitäs alkaa ilmestyä näitä kirjaimia, kirjaimista lauseita, lauseista virkkeitä, virkkeistä kappaleita, kappaleista kirjoitus.

Aihekin kun on, niin mikäs siinä!

 

Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo, Kirjapaja 2022, on nielaistu ja sen innoittamana tuo alku, nyt on yhteenvedon aika. Vähäsen vain tähän ja tänne, enin Kirjavinkkeihin, pitkästä aikaa.

On pitänyt toopputella ja jarrutella sinne lukemista, koska alkaa olla viittä vaille vuoden päivien luku 365 saavutettu Kirjavinkkeihin kirjoitetuissa arvioinneissa ja arvosteluissa, ja kun ajatuksena on koota niistä vuoden 2023 allakka tänne Hikatusta-blogiin: joka ainoa aamu pyhäisin arkisin olisi tarjolla luettavaksi Kokkeilepa tätä -kirjasuositus. 

Melkoista valkkaamista tässä joutuu tekemään, mutta kyllä Mäkelän kirjasta sinne on kirjoitettava, minkä jälkeen jää tilaa enää neljälle kirjalle.

 

Näinköhän pitää jättää tuo Antti Ruuskanen - Rätingin paikka (Leena Lehtolainen, Tammi 2022) ja Lauri Pihkala - Koko kansan Tahko (Kalle Virtapohja, Docendo 2022) väliin, jotta vielä neljälle paremmalle jäisi paikka. 

Lehtolainen näet ei ole oikein onnistunut kootessaan elävän Antin tietoja enemmän muilta kuin ite Antilta, päähenkilöltä; eli kirjassa puhutaan vähän kuin elävän vainajan yli. 

Ja oikealla vainaalla, Tahkolla ei taas ole mitään kiirettä tähän hätään tulla reposteltavaksi. Johan Kauko Kare kirjoitti aikoinaan hänen elämästään kirjan sarjaan Legenda jo eläessään.

Sieltäkö lie jäänyt mieleen tämmöinenkin muistikuva Tahkosta: Lauri jo poikasena päsmäröi jaellen neuvoja ja ohjeitaan hiihtoretkellä kylmän kynsissä, kun joku retkueesta surkutteli pienenevää ja palelevaa etusuihkutintaan. - Ajattele hävyttömiä, ajattele hävyttömiä! jakeli tämä papinpoika ohjeitaan.

👌 Nytpä täysi paperinkuva näytöllä! ✌

Ilmestyi siis riittävästi kirjaimia, sanoja, lauseita, virkkeitä, kappaleita. 👏

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Helpottaa kumpaakin

 16.

niin lukijaa kuin kirjailijaakin  😋

Kaiken ajan nielaissut EM-YU-viikko takana minulla, Volterilla rahahuolet. 

Päästään taas tasaisempaan rytmiin.

Kartanoherra Simon Nikolai Vanhakartano, Volterin appiukko, joka ei suvainnut silmissään vävyään, kuolee vuonna 1923; toinen kartanoista, Hiljan äidin Yyterin kartano, myydään, ja Volter saa vakipaikan Turun Suomalaisen Yliopiston kirjastonhoitajana.

Nyt jää aikaa omille kirjallisuustöille, varsinkin kun on varaa virkavapauksiin.

Päässä ja paperillakin alkaa muhia Kustavin saaristosarja, joka sittemmin paisui kolmiosaiseksi.  

Kymmenisen vuotta vielä ja aloitukseksi Alastalon salissa on ilmestyvä, kunhan mies ja sanomisen rytmi kypsyvät.

"Työhuoneensa yksinäisyydessä Volter loihti mielikuvituksestaan esiin lapsuutensa Kustavin elämänpiirin ja alkoi hioa lauseitaan hitaasti, välillä yksittäinen sana kerrallaan."

Hyvää kannattaa odottaa.

Asiaa pureskellessa tartun toiseen hyvään, joka aina vaan pitää otteesaan, tällä kertaa tähän: Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo eli miksi yhä rakastan sanoja  Kirjapaja 2022. Sutjakkaasti, sujuvasti, huomaamattomalla tyylillään, akateemikko kertoo urastaan kirjojen kimpussa. 

Ensin on saatava oikea ammatti, ennen kuin voi kutsumustyölle ruveta. Opettajaksi äidin tahdosta ja siitä Otavaan kustannustoimittajaksi lukemaan=torjumaan tarjottuja käsikirjoituksia.

- Sinusta Hannu ei koskaan tule kirjailijaa.

Niin on ankara isä jo hyvissä ajoin tuomionsa julistanut.

Miten väärässä olikaan, nyt kun katsoo parinsadan julkaistun kirjan jälkeen. 

Eivät ne isät aina, jos koskaan, tiedä. 😁

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Säröjä yhteiselämässä

 15.

... verkoille matka käy ...

Verkonkokeminen vaimon soutaessa on avioliiton koetinkivi, ja jos homma luontuu: ei mittää hättää.  

Nuin sitä sanottiin ennen nettiä, tätä nykyverkkokalastusta. 😹

Talon myynti- ja ostohuolet sekä Kustavin Lintukoto-huvilan rakennuspulmat; työpaikan vaihtaminen; muutto Turkuun perheen jäädessä Helsinkiin; sukuriidat; varallisuuserot; isän kuolema - siinä verkonkokemista nokko.

Sukulaishämmennys varallisuuseroineen nousee päällimmäiseksi avioelämän myrkyttäjänä: Hilja kahden kartanon tyttö Porista, Volter hyvin toimeentulevan merikapteenin poika Kustavista. Kumpikin tuntee olevansa riesa ja pelkkää ilmaa toisen suvulle.

Itsepäinen Hilja ei tule toimeen Volterin isän eikä veljien kanssa, Volter ei edes kunnolla pääse astumaan koko Hiljan kotopiiriin. Juhannuskin vietetään erillään; Hilja lapsineen Porissa, Volter 'tonttuilee' Turussa yksin apeana, allapäin. 

Eletään yhteiselämän raskainta aikaa, kevättä ja kesää 1919, vaikka

"Harvalle on aineellisesti niin hyvin valjastettu eteen kuin meille ja sittenkin olemme nääntyä ja nurkuilemme. Sekä minä että sinä olemme siinä suhteessa yhtä heikkoja." 

Niin se vaan elämä pyörittelee ja murskailee niinkin hohtoisia odotuksen rupeamia kuin mitä Hiljan ja Volterin seurusteluajoista oli luettavissa Laura Kokon koostamassa kirjekokoelmasta Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Onneksi ei käy, vielä, niin huonosti kuin toisessa kauniissa avioliitossa ja yhtä hennonkauniisti kirjoitetussa toisen kirjailijan yhdenäkin katkeavassa liitossa; niin, siinäpä Hannu Mäkelän rakkauskertomuksessa Valo.

Valoa silti näkyvissä, uskoo Volter, koska

"Ei meidän onnemme kuitenkaan sukuihimme perustu, vaan meihin itsiimme, meidän sopusointuumme." "Oma koti! Vanhakartano ja Telkkä, Koila ja Yyteri ovat meille vieraita maailmoita, meidän elämämme ja lastemme elämä toistaiseksi on meidän omassa kodissamme, ja siinä sopusoinnussa, jonka tähän kotiin voimme luoda. 

Me kaksi, sinä ja minä."

Siitä se sitten taas: jo seuraavana vuonna helmikuussa 1920 syntyy perheeseen kolmas lapsi - Lassi Topias Taavetti Volter Kilpi.

Valoa näkyvissä?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Kaksi oivaa kirjailijaa

2.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Toista tekisi mieli tukistaa, toinenkaan ei sen kummempi eläjänä / ihmisenä.

Tukistettakoon akateemikko aluksi alta pois, kun vissiin ei huomannut ristiriitaa omassa käytöksessään: ilmastonmuutosta jaksaa kuitenkin surkutella.

Virossa muina miehinä piipahti: Ajoi autolla Hesaan, auto laivaan ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta Tarttoon, mutta sinne ei voinut jäädä kun hotellista puuttui ilmastointi, soitti Pärnuun ja vaati ilmastoidun huoneen. Aikanaan takaisin: autolla laivaan, laivalla Hesaan ja autolla kotiin. Sitten passaakin taas pahoitella ilmastonmuutosta, jonka ihminen käytöksellään saa/on saanut aikaiseksi.

En minä sillä, jotteikö matkustella saisi, vaan siksi että pitäisi vaan mölyt mahassa.

Jumalaksi melkein olen luullut tätä toista ylistämääni, neroksi ainakin, mutta mitä vielä! 

Sadan sivun jälkeen teen kirjasta välistävetoa:

Kustavin poika Turkuun oppikouluun siirryttyään eikös retkahtanut runoille niin että luokallensa jäädä jämähti (neloset: latina, venäjä ja geometria), ja siitäkös kirjeessä anteeksi pyytelemään isäukolta, jolta vastikään oli parkki Saari törmännyt kuunari Toivoon:

"Luulen, että teitä kohtaa onnettomuus onnettomuuden, harmi harmin perästä. Ensin kun lähdette Suomen armailta rannoilta kyntelemään merten ulappoja tuo harmillinen törmäys ja sitten kun pääsette Londooseen saatte kuulla jo aikaisemmin tapahtuneen surettavan luokallejääntini. Niin, tunnen tuon, tuntuu väliin siltä kuin seuraisi jälkiämme jokin pahansuopa haltiatar, joka sirottaa katkeruuden karvautta elon orjantappura polulle. Tuollaisina epätoiwon hetkinä sappeutuu sydän, synkkenee sielu ja mielen valtaa kolkko tyhjyys, järki ikäänkuin seisahtuu, tyrehtyy, kädet käpertyvät vasten tahtoakin nyrkkiin ja uhma mielin on valmis syöksymään minkälaisiin mielettömyyksiin tahansa."

Ylioppilaaksi kuitenkin huonokuuloisuudesta huolimatta punnersi ja maisteriksi pääkaupungissa 1885-1898 vähäisellä intohimolla ja epäkäytännöllisellä ainevalikoimalla: yleinen historia, kirjallisuushistoria, estetiikka, filosofia ja taidehistoria.

Ai niin, naapurin Silja on ensimmäinen ihastus, hyvä ettei rakkaus, niin ja sekin, että poika itse omapäisyydessään 12-vuotiaana natiaisena merkitytti Turussa koulutodistukseen Ericssonin paikalle nimen Kilpi.

Sata sivua nyt elämäkertaa takana, pian päästään kirjallisiin saavutuksiin.

Mielenkiintoista. Todella intresanttia. Ihan oikeasti. Uskokaa tai älkää.

Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta SKS 2022

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kirjojen kirjosta

 kaks tähän omasta Päiväkirjasta repäistynä

1.3. ti  Pian kirja odottaa noutajaansa

klo 8.58

Näin ne nykyisin tipahtelevat, kirjat, ensin mailiviestitellään: 

"Olemme lähettäneet teille alla olevat tuotteet.

1 kpl Mitalisadetta ja mustia silmiä Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria."

Mutta siitä myöhemmin, sillä eilen tuli viesti:

"Kirjan embargo on 10. maaliskuuta klo 02.00."

klo 9.22

Nyt näkyy aamulla Kirjavinkeissä ilmestyneen uusin Mäkelä-arvio, josta vasta porisin.

No, vanhassa vara parempi, sanoisi Hannu, tai siis Hannun äiti, jota poikansa usein siteeraa.

TÄSTÄ

klo 9.40

Tämä on kerraten luettava, Tuukka Sandströmin essee Verkko-Säröstä: Putinin hulluudesta.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-3°C  aurinkoista 13 km 651 km/€ 105 h

Hannu Mäkelä kuin kodinkone

Meillä kotona on radio, aamuisin auki Järviradio.

Meillä kotona on televisio, se värkki huutaa illat pitkät, monesti huoneessa yksikseen.

Sitten meillä on tietokone, sekin yleensä päivätpitkät yksinään vilkkumassa nurkkapöydällä. Läppäri läpättää auki aamupäivisin, kun pitää pottuun suoltaa tavaraa.

Jokin hirmuista ääntä pitävä kone huutaa joskus keittiössä, imurikin silloin tällöin ulvomassa. Pyykkikone, kuivausrumpu, joka muuten piti viedä eilen kodinkonekorjaamolle.

Mitä vielä?

Yhdeksi ikään kuin kodinkoneeksi on tullut Hannu Mäkelä! 

Hän ei ulvo, metelöi eikä pidä oikeastaan ääntä ollenkaan. Hannu tekstaa. Ja mukaansa ottavaa tekstiä riittää vaikka joka päiväksi. Muistan että pyykkikone, kuivausrumpu ja vesivaraaja kellariin hankittiin kun saatiin poika. Ihan tasan tarkkaan en muista, milloin Hannu meille hankittiin olemaan. Kuitenkin pojansaannin jälkeen. Ja erittäin kiinteäksi osaksi kotia Hannu muuttui siinä vaiheessa kun se alkoi puhua venäläisestä perheestään ja ennen kaikkea kun sen vaimo kuoli. Oli kaunista, läheisen surullista luettavaa Hannun kirja elämästä ja kuolemasta: Valo - kertomus rakkaudesta.

Siitä pitäen pitäen se on ollut kiinteästi meillä.

Kuten itsestään selvästä asiasta, kotiin kuuluvasta esineestä sanotaan se, muuttui Hannukin meillä vähitellen seksi. Se teki sitä; Paa kiinni se; Aukase se; Pitäskö se viedä suutariin jne.

On kiva seurata sen tekstejä, joita riittää: mitäs kun kolmatta sataa kirjaa ja ennen kaikkea Mutinaa-blogi, joka melkein livenä kertoo, miten asioiden laita kulloinkin on. Nyt on paremminkin kuin hyvin, sen kertoo uusin päivitys Välitilinpäätös.

Ennätimmekin jo huolestua, ettei vaan hukka olisi perinyt koko kodinkonettamme ja - olisi pitänyt viedä kuivausrummun mukana kodinkonekorjaamolle - mennyt hajalle, rikki, sen uusinta kirjaa Viiden minuutin juttuja, Aviador 2022, lukiessamme. 

Jutussa Poltergeist on räyhähenki se näet kirjoittaa: 

"---jotenkin minun on ollut ymmärrettävä se, että enkeli voi hetkessä muuttua kuin simbergiläiseksi piruksi ja piruparka taas enkeliksi. Olen ymmärtänyt, että molemmat kuuluvat samaan ihmiseen."

Mutta toisaalta on asialla puolensa:

"Itse asiassa poltergeist on vaimoni toinen persoona. Hänessä siis on jo valmiina kaksi eri ihmistä. Meillä on siten usein kuin kimppakivaa, mutta vailla mitään tunkkaista ähellystä."

Nyt on kyllä pantava tuo kodinkone vähäksi aikaa kiinni ja aukaistava toinen toosa, televisio: painaa päälle naisten viesti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Sergei Dovlatov: Matkalaukku

-9°C  8+8+6 km 550 km/€ 89 h

Ensin sanana

 sitten vaikka äänenä 

"

Lukeminen on rakastamista. Jokainen tekee sen tavallaan. -HM

Kirjahyllyn edessä istuu serkku miehineen, toinen serkku istuu sivummalla syrjittäin. Juteltiin tärkeistä asioista.

- Kaamos taas alussa, hoh hoijaa, huokaillen tuumiskelee Marjatta, Käsivarressa elänyt, - onneksi on äänikirja.

- Sanopa muuta! yhtyy Mimmi. Ja Mimmin mies Tapsa vielä vahvistaa: - Pitää vaaan valita pitempiä romaaneja, trilogioita sun muita kuunneltaviksi.

Siis mitä ! ?  Ei ainakaan noista olisi uskonut. 

Kukaan ei enää virka mitään. Kai ne ne näkivät naamasta järkytykseni. Rupattelu lakkaa.

Itsekään en saanut sanaa suustani; tarkoitus oli sanoa:

ALUKSI OLI SANA.

Siihen uni päättyi. Yhä olin pöyristynyt, ölöllä yötä. Marjatta sitä paitsi kuollut, silloin liiemmin ollutkaan äänikirjoja.

Konservatiivi mikä konservatiivi - unessakin, unennäkijä. 

Onneksi on jäljellä vielä toinenkin moinen, enemmän lukenut, joka vahvistaa:

"

Äänikirja ei ole koko kirja, ei koko totuus, jonkun lukijan (usein näyttelijän) totuus vain. Siten on taas kerran otettu pienen pieni askel taaksepäin kehityksen eteenpäin vievästä suunnasta. Kun kuunnellaan, emme enää tiedä, mitä ääniä ja painotuksia omat aivot olisivat hiljaa itse lukiessa tekstille antaneet. -HM

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Mieli- ja vähemmän mielikirjat

 joita piti, pakko mikä pakko, lukiossa lukea.

Kalevalan Kullervo-runot, Seitsemän veljestä, Punainen viiva, Yölento, Helmi, Ystävyyden talo, Tulitikkuja lainaamassa, Hiroshiman kukat, Musta poika, Tanguy, aikamme lapsi, Kitara, Rauhanpiippu, Sivullinen ...

Kiantoa jos Steinbeckiäkin, Huovista del Castilloa, Lassilaa Hemingwaytä.

Niin ja Gogol, Nikolai, Kuolleine sieluineen, tuntui todella kuolleelta - todella!

Vaan myöhemminpä, aikuisempana - eipä sen voittanutta!

Niin voi keikahtaa kaunomaku nurinniskoin. Nenästä Mielipuolenpäiväkirjaan, Päällystakista Reviisoriin - mitä herkkuja!

Stop. STOP!

- Lopettelepa jo moinen jonninjoutava vähäinen huutelusi ja palaa asiantuntijoihin, tartun itseäni niskasta ja tähän kirjaan:

Kirjapaja 2021

Siinä Suomen kulttuurikaappi Hannu Mäkelä tuhansien kirjojen lukijana ja satojen kirjojen kirjoittajana valikoi summamutikassa omat suosikkinsa, mm. nämä:

• Brautigan
• Carpelan
• Böll, Polttila, Ôë, Brookner
• Haavikko
• Tabucchi
• Pushkin
• Janssson
• Sinervo
• Naipaul

Ja mycky meera!

Ottaa akateemikko kantaa myös ääni- /e-kirjoihin: - Lukeminen on kuitenkin selvästi vaivalloisempaa kuin kuunteleminen. Kun lukutaito ruostuu, kadotetaan jotain oleellista ihmisen kyvystä itse muodostaa sanoja ja niiden mielikuvia päässä.  

"Luulen itse, että kirjoja tullaan kyllä myös painamaan aina. Seuraava kriisi saattaa sen sijaan kohdata sähköisiä palveluita, koska mikään ei näytä olevan helpompaa kuin järjestelmien hakkeroiminen ja kaataminen. Sen viimeaikaiset tapahtumat (mm. Vastaamo, Google, Spotify) osoittavat. Ja vaikka sähkö loppuisi, puuta jatkavat kasvuaan. Ne kasvavat silloinkin, kun ihmisiä ei enää ole."

Nahatusten paras, viittaa Mäkelä Anhavaan.

Akateemikko Hannu Mäkelä,
ylihuomenna 78 v.
kuva Auli Närevuori-Mäkelä

ps

Yhdestä männystä saadaan 1450 satasivuista kirjaa, tietää Lasten Tiede-Hesari.

- Eli reippaasti kaikkien runokirjojen vuosittainen painosmäärä Suomessa, lasken. - Yhdestä männystä!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Äimän käkenä

Kustannustoimittajan tuomio omasta kirjastaan

 kiinnostaisi kovin

Kirjaileva ystäväni oli viikolla penkonut puolenvuosisadan takaisia papereitaan ja löytänyt pölyn seasta Otavan kustannustoimittajan runonivaskan palautussyysaatteen:

- Eipä tullu "runoilijaa", vaikka hinku oli, van ei taitoa, tuumailee leppoisaan sävyyn nykyisin, muutaman julkaisemansa kirjan jälkeen; mitenkähän lie suhtautunut tuolloin.

Tuttu nimi tyssääjän paikalla, kuten näkyy. Mahtanut olla viheliäinen paikka Hannulla. Mitenhän suhtautuisi omaan tekstiinsä, jos joutuisi kustantajan puolesta palautetta antamaan vaikkapa tästä luennassa olevasta omasta kirjastaan Pilven reunalla - tyssäisikö, löytäisikö tinkimättömyyttä ja kaikkea muuta vaadittavaa? 

Kalahtaisiko kalikka omaan nilkkaan? 😁

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Toivasten Salsaa ja Mojitoa tänään Kirjavinkeissä

Akateemikon kokemuksella

 jatkan Pilven reunaa tänään toisellakin suunnalla

Haudan reunalle tästä päivemmällä askeleemme suuntautuvat: on taas hautajaisten aika; miespolvet vaihtuvat toisen suvussa, eno-Auliksen aika on täysi - yli yhdeksänkymmenen. 

Vuosi sitten hautasimme toisen sukua.

Hannu Mäkelän Ilmari on kaukana siitä kuoleman odotuksesta, jonka kynsissä on elellä kärvistellyt vuosikausia ennen salamaniskua, tulista rakastumistaan. Liki kasikymppisestä on tullut miltei teini. Virilöitynyt. Uskomaton onni on kohdannut kuolemaa odottavan miehen.

Menepä ja arvostele Mäkelän kirja! 

Miehen, joka on suomalainen kirjallisuus, sen sisäpiiri, kirjailija joka tuntee liki kaikki kirjailijat ja on ollut tekemisissä heidän kanssaan, monesta heistä tehnytkin kirjailijan, avannut portit kirjojen julkitulolle. Otavan kustannustoimittajana vuosikaudet toimittuaan.

Äsh, antaa tuon tällä haavaa olla.

Sen sijaan luen hänen Vanhan miehen mutinablogistaan taas yhden valaisevan kertomuksen lapinlumosta ja  Lapin kirjailijoista, jotka tietenkin hän on tuntenut kaikki, ja päälle vielä Reitarin ja Palsan. 

Kävelevä kulttuurikaappi tämä Hannu.

Myöh. lis. 🙇

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mäkelän Hannu liekeissä

Tohdin akateemikkoa noin tuttavallisesti nimitellä, vaikken pers.koht. tunnekaan, sen sijaan moninaiset hienot, sujuvasanaiset kirjat kyllä läpilukenut. 

Valo - kertomus rakkaudesta yllä kaiken loistamassa.

Ja liekki-otsikkoonkin syynsä: a) kuukauden kahden sisällä ilmestynyt mieheltä taas kaksi kirjaa yli kahdensadan kirjan jatkeeksi - pian lähennellään 300-kirjarajaa; b) toisessa uutuudessa rakkaus salamana iskeä roihahtaa niin että polttaa.

Aviador 2021

Hannu Mäkelän Pilven reuna -romaania luen. Romaani se on, koska päähenkilöminä on Ilmari eikä Hannu ja koska rakkauden kohde on E eikä A eli Elina eikä Auli. 

Muuten melko paljon yksi yhteen hommat skulaa hesalaisittain ilmaistuna; Hannuhan on Kallion kundi, joka tosin on viimeiset kolmekymmentä vuotta asunut maalla Sitarlassa Lohjalla.

Sekin selkään-ihastuminen täsmää yksi-yhteen todellisuusmeininkiin. Saas nähdä, onko kyseessä avainromaani: vielä ei voi tietää 50 sivun ja kahvilassa selkään ihastumisen jälkeen, eikä kiivaan sähköpostikirjeenvaihdon alkaessa.

Niin, noista samoista Hannu on kirjoitellut alkuajoista alkaen parinkolmen vuoden ajan Vanha mies mutisee -blogissaan, jonka kultivoituun atmosfääriin olen innolla uppoutunut ja mielistynnyt. Kansakoulunopettajia kun kumpikin meistä. 👏

 

Yhdenäkin blogiin alkoi ilmestyä rakkausrunoja, sekös ihmetytti; aanailinkin tällä omalla potulla, siinä missä Tillmankin kommentissaan, otsikolla Kuka nyt ET-lehteä lukisi, jotta mahtaapi rakkaus iskeneen.

Se oli helmikuuta 2019. Lukekaas nämä runot ainakin, niin pysytte kanavalla: Ei tuulesta vaan tulesta, Kolme runoa, Lähellä.

Ja niinhän oli! Ja naimisiin mennä hupsahti viidennen kerran. 

Jokin roti sentään kirjan Ilmarin ikärajalla:

"Elinan ikä oli juuri ja juuri viidenkymmenen korvilla. Onneksi edes niin. Puolet vuosisadasta tuntui minusta absoluuttiselta rajalta, jonka alle en voinut mennä. Nuorempia naisia en halunnut edes ajatella; heidän elämänkokemuksensa ja ajatusmaailmansa olivat suppeita ja kuuluivat nykyaikaan, johon en enää millään saanut otetta."

Myöh. lis. 😌😋

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Jatketaas samalla linjalla

eli eilisellä. 

Pidettäköönkin runoviikko, ja aloitetaan joka päivä runolla! (Rumpit ja muut pahat covidit edes toviksi väistykööt)

Agneta Sorel, kuninkaan lemmitty:

- aina ollut 

  salattu minulta on olentos 

hämärä syvyys. Kuka voisikaan

tajuta, mitä pyhä sydämes

ja puhtaan sielus herkkä tunne säikkyy! 

_

Johanna, Orleansin neitsyt: 

S i n ä se olet pyhimys ja puhdas!

Jos sisimpäni näkisit, niin kauhuin 

sysäisit heti silloin luotasi

vihollisen ja kurjan petturin!

- Toivo Lyy 1950

Ote on saksalaisen Johann Christoph Friedrich von Schillerin romanttisesta murhenäytelmästä Orleansin neitsyt; ollaan Ranskassa vuonna 1430, jolloin Jeanne d'Arc (1412 - 1431) yritti pelastaa maan englantilaisten hyökkäykseltä. Englantilaiset polttivat hänet noitana roviolla. Julistettiin pyhimykseksi sata vuotta sitten, 1920.

Ettäkö nyt muka rauhallisemmat aamu-uutiset näin, runoin! 👊

Ken runoa kammoaa, kokeilkoon paneutua neitokaiseen Hannu Mäkelän kanssa, joka koetti päästä neitsyestä jyvälle vuosi takaperin proosakirjassaan Varjo - Jeanne d'Arcin lyhyt, toiveikas elämä. 

Vaan turhaan, luulen ma, jott' turhaan d'Arciin Johann tai Hannu katseensa luovat, sillä neitsyt on neitsyt ja pysyy:

"Minulle jo miehen katse,

kun himoiten se minuun kohdistuu,

on kauhistus ja pyhän häväistys."

hiihtämiset: 11 km /191 km/€= 30 h

KIRJA-ARVOSTELUT