300:s kirjavinkki julki

Kirjavinkit - linkki

Puolenkymmentä vuotta olen tätä harrastuksena Kirjavinkeissä harrastellut, tätä nuoruuden vakavampaa harrastusta, jolloin päivälehtikritiikkiä Karjalaisessa vakavalla leikkimielellä kirjoittelin. Mukka silloin alkuinnostuksen lähteenä. Yliopistossa/korkeakoulussa en suurin surminkaan valinnut kirjallisuutta edes sivuaineeksi, jotta kirjallisuus pysyisi kirkkaana harrastuksena, säilyisi raikkaana, esteettisenä elämyksenä. 

Tänään ilmestyi Kirjavinkeissä kirja-arvio Venla Hiidensalon ähäkkä romaani Suruttomat Tyko Sallisen 'perhe-elämästä'.

 

Se on siis 300. kirja-arvio - lukutahtina näköjään pyöreät viikko per kirja yöpöydän päältä luettu. Lisäksi salaa silmiltä olen nauttinut pöydän alta monet monet muut julkilukemattomat lukuhuikat.

 

Yleensä vihjailut olemassaolostaan eli alkukäsittelykylvyn kirjat saavat täällä blogipotullani, kuten Suruttomatkin, ennen kuin lasken ne laajemmille markkinoille. 

Merkkipaalun kunniaksi präntättäköön Kirjavinkkien Suruttomat tänne kaksoiselämään:

New post on Kirjavinkit Suruttomat Tekijä hikkaj Kun eno onkin isä; eikä mamma olekaan äiti, vaan on täti ja pappa siis tädin mies. Näin ollen serkku onkin sisko! Ja oikea äiti on kuollut. Romaanin juonta voin huoletta avata, koska kaikki tuo on yleisesti tiedossa, Wikipediassakin. Sitä paitsi alussa kertomani ei ole pääasia, vaan pääasia on oikea äiti, Helmi Vartiainen. Helmi on tämän retkutaiteilija Tyko Sallisen (1879 - 1955) kaltoin kohtelema vaimo, joka synnytti kaksi tytärtä: Varpun eli Tirsun sekä Tajun eli Tiaran. Kummankin tytön Tyko riisti vaimoltaan väkivalloin: Sortavalasta lähetti Tirsun Kööpenhaminaan siskonsa hoitoon ja Tajun vei Viipurista taiteilijakotiinsa Krapulaan Hyvinkäälle. Helmi jäi puille paljaille ja Tyko sai syyn sanoa: "Seili olisi sille oikea paikka." Venla Hiidensalo (s. 1975) on kirjoittanut neljännen romaaninsa, joka omien sanojensa mukaan on 'faktoista innostuksensa saanutta fiktiota'. On aika puhdistaa Helmin maine, ja #metoo-aika mustata Tyko. Puntit tasoittuvat. Vaikka tulihan Tyko riepoteltua jo muiden miestaiteilijoiden kanssa oikein kutkulleen Arla Kanervan pamfletissa Taiteen musta kirja : miesten mielivallan historiaa. On se aika peto tuo Tyko, joka taiderintamallakin kulkee omia polkujaan ja on ristiriidassa yleisen hyväksymisen kanssa, hyljeksitty ekspressionisti. Tyko, jolle sivellin on mielen jatke ja joka sanoo: "Maalaan koska silloin kärsin vähemmän." - On oltava enemmän, tuntuu Tyko huokailevan, - ei voi tyytyä nyt olevaan. Siinä lienee Tykon levottomuuden lähde. Venla Hiidensalo kuljettaa meitä Helmin ja Tajun mukana Sortavalaan, Viipuriin, Kööpenhaminaan ja taiteilijakoti-Krapulaan, Hyvinkäälle, jossa kirjan kohokohta tapahtuu ruokapöydän äärellä aikuisten tyttöjen iskiessä isänsä kimppuun. Voihan tässä parjata kirjailijan asennetta ja Tykon asennetta Helmiin ja elämään, silti kaikista noista ristiriidoista muotoutuu kiehtova kertomus. Kirjailija Hiidensalo maalaa taulun Sallisista - eikä totta vie tee Helmistä Mirriä kuten Tyko teki, sellaista alentavaa alempaa naisobjektia. Muuten, jos ette tiedä: tuo Tykon ja Helmin Taju-tyttö on kirjailija Irja Salla. hikkaj | 27.4.2021 07:05 | Avainsanat: avioliitto, äitiys, elämäkerralliset romaanit, kuvataiteilijat, mielenterveys, perhe-elämä, taidemaalarit, tunteet, valheet | Kategoria(t): Arvostelut | URL-osoite: https://wp.me/pgbsP-mKJ Kommentoi    See all comments

Kirjavinkkien uutiskirje