Mene metsään! Suksi suolle!

 Sylvothérapie

Tõnu Õnnepalua luen mielelläni: semmoista pysähtyneisyyden ajanviettoa, olemisen nautiskelua, jalostunutta joutilaisuutta. Oblomovilaisuutta.

Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna)
virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä.

Lähes lumoutuneena luin hänen Paratiisiaan, jolle ei pärjää edes nobelisti Gurnahin Paratiisi!

Önnepalu voittaa kotoisuudessaan, vaikka maailman metropoleissa oleskeltaisiinkin, kuten nyt tässä:

Kirjokansi 2022

Önnepalua on luettava paloittain, tauottaen. Nautinto sen kuin kasvaa, silti juoni ei karkaa, koska sitä ei ole karattavaksi asti - vrt. Volter Kilpi. tahi vaikka se Gontsarov. 

Tämänkertaisen palan nappaan 17. päivän kohdalta luvusta Metronom.

"Uusi sana Le Monden viikonloppumakasiinista: Sylvothérapie. Silvaterapia eli metsäterapia. Sisältö: metsässä käveleminen. Ei enempää eikä vähempää. Kaksituntinen annos vaikuttaa suunnilleen viikon. En tiennytkään harrastaneeni silvaterapiaa koko ikäni. Sairauksia ei ole. Lukuun ottamatta myötäsyntyistä surumielisyyttä."

Myötäsyntyinen surumielisyys. No jopas kolahti! 

Kuten jatko: 

"On myös sanottava, että kaikelle myötäsyntyneelle on myötäsyntynyt jonkinlainen lääke. Minun tapauksessani: myötäsyntynyt hyvätuulisuus. Mikään ei ole vielä onnistunut hävittämään sitä."

Myötäsyntyinen hyväntuulisuus. Kiitos, samoin. No joo, joskus joutuu pinnistelemään. 

Jos tarvitsisin työpaikan, pyrkisin samaan kuin kirjan mies haaveissaan: Kävelyttäjäksi, kävelyttämään ihmisiä jo perustettuun silvaterapiakeskukseen.

 Harmi etteivät etelässä tiedä vielä antavampaa vaihtoehtoa kuin metsässä käveleminen - suksimista siellä jos suollakin. 

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +4°C hiihdot  14  + 8 km / 738 km / € = 117 h

Keltainen Kirjasto

 - Vahva, hyvin vahva! saattaisi Kääriäinenkin vahvistaa, KK-sarjaa kehuessani.

Jos joku narisee ja valittelee, ettei löydä kunnon luettavaa, 

nin ush ja push kii!!! Keltaiseen Kirjastoon; eikä luettava hevin lopu.

534. Gurnah: Paratiisi

Viimeisin sarjan kirja taputeltu - ja hyväksi havaittu. Orjapojan elämän kahdelta ensimmäiseltä elämänkymmeneltä itäisessä Afrikassa, missä eurooppalainen kolonialismi valloillaan. Isä myy poikansa velkojalleen. Abdulrazak Gurnah, Sansibarissa/Tansaniassa vuonna 1948 syntynyt, Isoon-Britanniaan paennut ja siellä tohtorin tutkinnon suorittanut vuoden 2022 nobelisti tietää ja tuntee nahkoja myöten asian, josta kirjoittaa. Eli on jääkiekkotermein kuskinpaikalla.

Vaan se siitä ja Kirjavinkeissä loput.

Jos tuosta Keltaisesta Kirjastosta vikisisi vähäsen: Enhän toki noita kaikkia viittäsataa kirjaa ole lukenut, en lähimainkaan. Edellinen on nro 492. Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu ja sitä edellinen 476. Steinbeck: Vihan hedelmät. Loppupuoli sarjaa on jäänyt haparoiden luetuksi, koska muistakaan kirjoista ei kapelo ole ollut, päinvastoin, mistä mm. osoituksena: Gurnahin kirja-arvostelu / kirjan käsittely on 400. Kirjavinkeissä lukemani. Voi mahoton! 👏

KK-sarjan alkupuolta olen näemmä hamassa nuoruudessani tiheämmin seulonut: Kazantzákis, Böll, Hemingway, Moravia jne. ja sitten vanhemmiten löytänyt muualta runsain mitoin lukemisen arvoisia makuelämyksiä, lähinnä aitosuomalaista kirjallisuutta. En sentään silloin vielä aloitellut sarjaa, kun KK alkoi vuonna 1954. Osasinko kävelläkään ... 🐥

Ovat perustaneet oikein Keltainen kirjaston -ystäväseuran, johon käännöskirjallisuuden uskollisimmat fanit ovat liittyneet.

Joten, kirjavajaat, kipin kapin sinne! Siis

Tänne

⇓

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Abdulrazak Gurnah: Paratiisi

Vaalit vaalit

 - siunaat, pidät arvossa - kaikesta huolimatta kunnioitat

Tähän hätään, kun monella paha mieli Orposta taikka Purrasta taikka Marinista, pitää nostaa Onni Eläkeläinen Paratiisistaan esille kertomaan pitkällä elämänkokemuksellaan, ettei mittää hättää. 

Vaaleja tulee, vaaleja menee, eivätkä ne pahemmin hetkauta pientä kulkijaa, tavan eläjää. 

- Vai mitä Onni?

- Ka eipä ei. Syömistä piisaa jos asumistakin. Mitäs siitä jos lohen sijasta haukea taikka sisällä parit asteet kylymempätä. Vetää villapaitaa, pässinpäkkimää pöksyä päälle, niin jo vot. Ei kun etiäpäin kuni Saarikko lumessa ja Li pienine oravineen Turkkuses. Joutavat humputukset pois niin hyvä tulee. 

- Humputukset?

- Kyllä sinä tiijjät.

- Kerro silti!

- No en siitä, vaan toisesta kun kahtelin yhtenä iltana miten televiissio näytti jostain Afrikan maasta mitenkä siellä koulutetaan muotisuunnittelijoita. Semmonen viimesen päälle liipattu nuor musta mies valakiaks värjätty tukka kähärässä kertomassa, miten vaatebusines kukoistaa kun omin käsin niitä muotoillaan eikä tarvihe ulukomailta vaatteita rahata.

- Mitäs tuo nyt, niinhän täälläkin.

- Niin niin mutta tarpeetontahan tuo on tiälläi. Pani kyllä miettimään, laitanko tämän kolomatta latin latia noihin kehitysmaakeräyksiin jos ne moisiin muotimetkuihin menevät eivätkä mihinkään kunnon koulutukseen tahi niihen tyttöjen silipomisjuttuihin.

- Vaan etkös juuri kertonut, ettei pidä provosoitua vaalien takia ja itse pauhaat nyt kuin Purran porukat.

- No kaho kehnoa... tarttuvaa tautiako lie... Josko sittennnii vaalit vauhkoonnuttavat turhan päiten vielä tässäi iässä.

Niinpä. 

Parempi miehellemme kun nostamme OE:n suksille ja pukkaamme tuonne keväthangille rauhoittumaan, jänösten jäljille.

 Vai mitä?

  

omat muut KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Nalle Kallen kultainen iltasatukirja

🏂 hiihtämiset -4°C 13 km  839 km /€ = 132 h

Murhemielin, mutta

siitä se iloksi muuttuu

Olisikohan jo aika kaivaa ystävämme Onni Eläkeläinen näin Onnin ja Sisun nimipäivän kunniaksi esiin, kun on näet syrjäläisenä ollut, hyvä ettei naftaliinissa. Ja miksei Kalevalankin kunniaksi: liippahan Onni jo sitä ikäluokkaa.

On ollut vähän murhemielin mies omassa maailmoissaan, jonka on luonut mieleisekseen niin ettei ulkopuolisilla häiriötekijöillä ole pääsyä ollut.

Kaikenjoutavan on torjunut, jättänyt ns. taakseen oven taakse. 

Paratiisinsa ulkopuolelle eli ympäröivän tienpuoleisen kuusiaidan.

Sinne ovat jääneet Ukrainan sodat ja paholaisputinit, siinä missä melskeiset tv-ohjelmatkin. Valikoiden sitäkin värkkiä on katsellut: Sirkkasen on kelpuuttanut ja nyt nuo Planican hiihtämisen MM-kaatumiskisat. Eveliina Piipossa on särmää - sille tytölle hän on antanut monta monta pistettä, tosin se yksi ruma sana vähän pudotti pojoja.

Omat 'lankkunsa' on OE muistanut ottaa esille ja töpöttää pitovoiteita voidepesään lähes jok'ikinen päivä, myös tänään pohjanakkain impien ainojen väinämöisten ja joukahaisten kalevalaisena juhlapäivänä, jolloin talven hiihtourakoinnissa täyttyy puolimatkan krouvi.

Mutta ei aivan onnellinen Onni ole, jokin jäytää, nokertaa onnen tilaa. Onko sittenkin Paratiisiin päässyt livahtamaan kärmes talvesta piittaamatta? Onni näet muutamin öin, pissireissujensa päälle, on jäänyt valveille, eikä muutama kirjanlukukaan ole tainnuttanut oitis unten maille.

Jottei vain vanhaksi alkaisi tuntea itseään, vaikkei kolota ei jäydä kipu ruumista, ojitettu sydänkään (operaatiosta tark. KL) ei pahemmin pompi omilla teillään. No siinäpä se! Tuostapa sydämestä se murhemieli taitaakin kummuta, tai siitä, kun laskee, jotta moniko ikätovereista enää huokuisi hengissä ilman lääketieteen ihmeellisyyksiä. Kuolleina tahi rampautuneina olisivat kaikki. Näitä miettii Onni Eläkeläinen, jos ei nyt synkkänä niin vähän kummissaan. 

Mistäs moiset mietteet lennähtäneet jos ei se kärmes kerta?

Eilisestähän ne. Ensin tuli soitto, jotta etkö tulisi kun syömiset on loppu. 

- No mikä?

- Perjantaita vasten yöllä ahisti, ei kulukenu henki. Pakko oli soittaa ampulanssi. Mäni koko perjantai sairaalassa oottelussa ja tutkimuksissa, iltakuuteen käytävillä syömätä juomata. Kotiin toi kelataksi ylopistonapteekin kautta kun oma apteekki ois ollu kiinni.

- Ohhoh. Ja mikä ol?

- Syvämmessä vajaatoimintoo, nestettä pakkautuu ja ...

Näkyyköhän kärmes kuvassa?

Vaan 

ei jätetä Onniamme murehtimaan.

Päinvastoin: 

Nostetaan Onni ylös sohvaltaan katsomaan läpi kuusiaidan: sieltä pilkistää kirkas, melkein keväinen valo.

Piankos 

Onni Eläkeläinen on taas entisensä ja mennä viuhtomassa hankia pitkin hymysuin. 

Tietysti 

sinne rivitaloille päin, josko ystäväparhain voipi jo paremmin...

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 11 km 500 km/€ = 81 h

Nykyajan kotkotus

 - ilmalämpöpumppu

Paratiisisasukas Onni Eläkeläinen on ensimmäisen kerran vuosikymmeneen elinolosuhteista kummissaan - eli elelee ölöllä yötä yötpäivät: - Eikö hänen Paratiisinsa olekaan aito alkuperäinen ja originelli Paratiisi, niin kuin hän on luullut ja elänyt uskossaan vakaana. 

Lämpöä lempeä on riittänyt, sapuskaa ja kaikkea tykötarviketta yllin kyllin näihin päiviin saakka. Vaan entäs nyt, mites nyt suunsa laittaisi.

Kun uhkaa putinholotna! Sallittakoon moinen itälähtöinen ilmaisu, kylmäävä huokuhenki.

Neljän sentin yksikkömaksua ei Helen halunnut siis enää uusia ja ehdotteli, jotta, josko 

hra Onni E. suostuisi maksamaan moninkerroin.

 

Vaan eipä Onni-poika hevillä suostunut, hanttiin pannen pani myrtsinä pystyyn toivottoman sähkönhakukampanjan. Epäonnistuen pahoin: fortumit sun muut energiafirmat tarjosivat vielä tyyriimpiä kilohattiwattituntejaan. 

Ihankos Onnia alkoi aivan hikoiluttaa ja pyörryttää maileja ja vertailuja plaratessaan; mikään hätähousuhan ei tunnetusti Onnimme ole, mutta nyt pisti hänenkin housunpunttinsa tutajamahan ja mieli maalaamaan kuurankukkia ikkunaruutuihin keskellä helteistä päivää.

Tormistautui Mies. 

Aurinkopaneeli? Maalämpö? Halonhakkuu? ILMALÄMPÖPUMPPU! 

No, SE!

- ... ilmalämpöpumppu pomppu pumppu lämpöpamppupumppupomppu... rallatteli Onni E ratkaisuaan.

Osuvalta tuntui sana ja osuvalta vaikutti laite ja päätös. 

Heurekaa ei sentään huudellut, vielä, vaan jäi rauhoittuneena odotuskannalle.

Kakstonnia ja risat paikalleen asennettuna tipahti kohta tarjous netistä. Syyskuussa asennus.

- No, SE siitä! toisteli OE ja löi kättä näytön päälle.

Sen verran toki haluaa Onni raottaa kukkaronnyörejään, ottaa lämpöriskin, kovin kuitenkin epäillen: 

- Mitenkä se pumppu muka pumppaisi lämpöä syyssateista saati talvipakkasista. 

Kunhan ei vaan Paratiisiin olisi luikertelemassa käärme? 

Nykyajan kotkotus, lisäriesa tunkeutumassa turmelemaan paratiisillisen atmosfäärin äänimaailmaa sihinällään ja suhinallaan?

Jäämme seuraamaan prosessin etenemistä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Paratiisissa ryskyen kaatuvi puu

On aika palata juurille ja kaivaa unohduksiin joutunut Onni Eläkeläinen naftaliinista. Eikähän Onnimme missään pukupussissa tai muussa säilössä ole ollutkaan - vaan mitäpä rauhallista elämää viettävästä miehestä olisi kerrottavaa tahi sen kummempaa opittavaa kiireiselle väelle.

Herää aamulla, juo hötkyilemättä kahvit, palaa pötköttelemään kirjavarustetulle yötilalleen toveiksi ennen kuin päiväkahvin/ahkeruuskahvin jälkeen ponnistaa ulkotöille eli tätä nykyä hiihtopaanalle tien toiselle puolelle, ehtiäkseen ennen kolmea ja pimeän laskeutumista kylpeä ropsauttaa pihasaunan lauteilla. Siitä murkinalle eli lanttukukolle, paistille, piirakoille tahi jollekin muulle perinneruualle, minkä jälkeen nokkaunet ovat paikallaan. Joskus illankamussa vielä vilkaisu televisioon, josko tuolta urheilua tulisi, ja jos ei tule, niin mikä ettei oikaisu yhdistetylle ilta- ja yötilalle kirjojen pariin kunhan iltakahvikupposet on yhdessä nautittu. Ja yhdessä vuoteelle köllähdetty. Yhdessä?
Yhdessä, yhdessä. Eihän onnellinen mies ole täysin onnellinen jos enkelhahmo ei vierell käy päivät pääksytysten, niin hiihtolenkeillä, lumitöissä kuin saunanlavolla. Eipä ei. Mutta moisen onnen Onni kätkee sydämeensä liikoja huutelematta.

Vaan joskus onni särkyy, elo murtuu ja puut jyskyen kaatuvat - kuten eilen.

Ensin työntyi Paratiisiin aitan kokoinen traktori jo ennen päivän valkenemista. Paräyttivät poijjaat pelit soimaan ja toteuttivat otsikon aiheen kymmenkertaisesti. Ja kun ripsakat miehet olivat tehtävänsä tehneet, puut ristiin rastiin sikin sokin päällekkäin ja allekkain sotkeneet, jättivät revohkan sikseen ja sen siliän tien - poistuivat paikalta!

Mutta.
Silloinpa siinä samassa saapui paikalle Kolmas Mies, vielä pitemmän traktorin kanssa. Siellä samoilla kolkilla aitan takana muutaman tunnin kun huhki ja raivasi ekamiesten jäljet, oli Paratiisi taas siistiksi haravoitu, Trumpillekin kelpaavaksi.
Ja niin piiitkä kärri täynnä oksanroskaa jätti Kolmas Mies puhdistuneen Paratiisin.

No mitä Onni?
No mitäs O: veti huopatöppöset koipiinsa ja lähti pihalle siunailemaan maisemoitua Paratiisia, entisin silmin katsottuna autiohkoa, mutta uusin silmin siistiä; vähä ettei ilosta Onnimme kiljahtanut jo joulumielin: - Sikasiistiä!

Kieltämättä siihen intoon vaikutti myös taloudelliset syyt: kaadettujen puunrunkojen pino ja niistä huokuva takkatulen lämpö.

🏂 hiihdot 6+10 km/ 48 km/ € = 9 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kummastako pussista

- Pannaanko piipuks?
- No pannaan vuan!
- Kummanko massista?
- No kummanka vuan!
- No onkos sinulla?
- Ei oo minulla.
- Eikä oo minulla.
- No kummankos pussista sitten pannaan!

- Ollaan iliman.
- No ollaan vuan.

Kielletty leikki tuokin myrkyllinen piipuntäyttöleikki lie siinä missä inkarit sun muut ilmakot - mutta e-urheilu yes!. Siis sinne!
=
  Reaaliaikaiset strategiapelit (engl. real-time strategy, RTS), ensimmäisen persoonan ammuntapelit (engl. first person shooter, FPS), taisteluareenamoninpelit (engl. Multiplayer Online Battle Arena, MOBA) ja suuret online-moninpelit (engl. Massively Multiplayer Online Role Playing Game, MMORPG) ovat tyypillisimmät elektronisen urheilun saralla pelattavat pelityypit. -WP

Rauhaapa kun etsiskelen. Pyhäaamun vilvoittelua ennen helteistä päivää. Ei sittenkään. Arvon jotta rallatteleisko muistista sallittuja tammi tietäjän on puu, tammen alla viisastuu kaltaisia loruja vai vakavampia väinämöisiä, liikkuisi noilla väinölän ahoilla kalevalan kankahilla ...

Vaiko jatkais Canea eli alottelis Paratiisia?

Paratiisia! Sitä iliman muuta. Miten sopivaa tähän hetkeen! - pujahtaa kuin pääsky räystään alle pesään poikastensa luo saviseen suojaan.

Paratiisi on Virossa, tai ollut. Siitä kirjoittaa Tõnu Õnnepalu meille aikuisille lähes lapsenmielin, onnellisin haikamielin. Sulkakynällä sanoisin jos vähänkin viitsisin valehdella. No ei, läppärillä läppärillä nykyisin niistä ajoista jolloin oli N-liitto ja näistä ajoista jolloin on Viro.

Vaan tässäkö koko muutos, mikä lehtien sisällöstä on luettavissa:

"Sen verran tuli muutosta,

että valheiden tilalle, joihin ei uskottu, tuli pikkuhiljaa valheita, joihin alettiin uskoa.

Tämä oli tietysti mukavampaa."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Mölökerö mikä mölökerö

Investoidaanpa eilinen. Sallittakoon; päiväkirjasta kun on kysymys, tavallaan.

Urheilua siihen mahtuu, omaa ja toisten, lukemista ylenäijä. Paratiisin kukkien kastelemista. Saunaveden lämmittämistä, parit varvit tikkaa. Muutama puolivalmis viinimarja kitalakeen ja pari raakaa omenaa.
Saskatoonia tarjoaa naapuri, marjatuomipihlajan marjaa, sinistä pullukkaa, makeaa kuin mustikka.

Lempi kumma kun karvoineen kaikkineen ei aurinkoa juuri kaihda, lämpimällä verannalla makoilee siinä missä pensaiden varjossakin.
Eipä tarvitse tapella meidän kummankaan, kiistellä kenenkään kanssa. Nauttia vain. Venytellä, nam.
Ja yhä enemmän tietäessä että jotta koulut jo ensi viikolla alkavat. Eikä tarvitse niihin helteisiin enää osallistua, käydä tappelulle lautakunnan, ktj:n, kunnanjohtajan kanssa.

- Ai ai ai! Naurattaa vallan.

Nyt saisi sanoa vaikka mistä mitä, kun sanottaa. Mielin kielin ei pakko olla.
Vaan mitästä turhaan, olkoot, omissa liemissä kuplikoot, kypsykööt.

Mikä vilske noillakin Kääriäisillä, siis noilla Käkriäisillä piti sanomani - varsinainen luokkahuone-elämä. Vaan aurinko se Putkinotkoonkin paistelee aamupäivän haminoissa, varsinkin kun mökinröhjästä kolme alahirttä uupuu. Pässi pukkaa Malakiasta persuksiin; pennut huutavat; Juutasta ei näy, makaa jossain joutavana; Rosina lypsää lapsi sylissään; pian on aika soutaa selälle höyrylaivaan ja pistäytyä kaupungissa (naurettavana) parin puoskan kanssa. Helteinen on päivä nousemassa.
Mitä ehtiikään ennen kuin ilta, yö on.

Hiki täälläkin, Paratiisissa, valuu, vaikkei tarvitse pässiä karkuun juosta; juoksee muuten, oman kanssa, ilman aikojaan, naistenlenkin, huuhtoo hiet sillä saunan varivedellä, ihmettelee että vieläpäs edes kutosen jaksaa vanheneva kroppa.

Illan päätteeksi arjellisempaa näyttää jokakodin takkatuli, telkku. Ei voi olla noitumatta tuota mustaa miestä, jonka kantti ei kestä. Mies murskaa HJK:n 2-0-johdon, ja miljoonat Euroopan kentiltä, ulosajollaan, sen verran pelaa jälkipeliä, ylen turhautuneena viikatoi vastustajan heti toisen puoliajan alussa, hölmö. Mahtaa Lyytikäinen siunailla ja kiittää.

Senkin mölökerö! Varsinainen Mölökki!
Kahteen kahteen päättyy peli, toinen peli, menetetty, sinetti viikon päästä Kyproksella.