Vuoden kirjoja

perjantai 13. joulukuuta 2019

Vuoden kirjoja

Kirjavinkkeihin laadimme vuoden päätteeksi jollain tavoin säpsäyttäneitä arvostelemiamme kirjoja. Oman suosikkinsa ovat tähän mennessä julkaisseet Kirjavinkkien-vetäjä Mikko sekä Hannu, Titta ja Juha.

Oma lista valmistui juuri; olisi sinne voinut lisäillä muitakin läpilukemiani näistä.
Kuten vaikkapa Kristiina Sahan Minäpäivät, Katri Siskon 30 jälkeen 30, Anni Mäenpään Aurinkotuolin, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenesta puhumattakaan.

Vaan kun oli rajoitus - jokin tolkku sentään.

Ja kesken luennankin yhä yksi antoisimmista eli Matti Mäkelä -vainaan Pitelemätön, tilitys elämästä; Mäkelähän sai tietää syövästään kesken muistelmiensa rakentelun. Elokuussa sain kirjan, jota yhä vielä hiljaa hartaudella makustelen.
Ja miksei erikoisuutena tämäkin: karjalankielinen haikukokoelma Gul’aičen kylän juamal.

Kunnon luettavaa ja laatua piisaa myös pintajulkiskirjojen takana.

Nämä sinne toppiin lopulta seuloutuivat:

hikkaj

Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö – Tietoa, tuskallistakin, siitä mistä kaikki alkoi ja minkälaista porukkaa on Nobelin- kirjallisuuspalkinnon jakajissa ja saajissa. Omalta kohdaltanihan tämä johti melkoiseen muistileikkihaasteeseen.
Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta – Miksei kerrankin voisi vuoden vakuuttavaksi kirjaksi valita kirjaa pelkän ulkokuoren perusteella! Kansien siis. Kyllä sisältökin tasokasta luettavaa on. Valtaa juhlamieli: ”Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä.” Tämän kirjan.
Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani – Onhan otettava selvää mistä ihmeestä tuo norjalaisten hiihtoylivoima johtuu. Kai sen nyt Johaugin ja Klæbon tasoinen hiihtotähti kertoo. Ei kerro, mutta repii itseään palasiksi ja kertoo intensiteetillä kiihkeistä elämänhetkistä. Tässä kirjaa myös urheilemattomille.
Niina Miettinen: Suopursu – Oman murrepohjan tuoksu taustalla, kotimaisemissa täällä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla. Pieni on kaunista – jos myös vähemmän, kun taiteilevan Hannun tuska ei ota hellittääkseen. Ei voi olla pitämättä. ’Näin rousseaulaisena olin otettu Miettisen Suopursusta: hyvä että osui käsiin.’
Eeva Kilpi: Sininen muistikirja sekä Punainen muistikirja – Kirjoja ja viisaita sanoja niille joilla on ainainen kiire, hätä ja hoppu. Ja mitenkä voisinkaan ohittaa koko tämän Kirjavinkkauksen tunnuslauseeni: Kieli kaikki kaikessa – suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta – Volterin eikä Eevankaan.