vanhat Parnassot -sarjan 13.
Valitettavasti 'pieni valtiovierailu' päättyi lyhyeen, ei kestänyt kuin yön yli, sillä salakavala virus oli livahtanut vissiin Messi-kassiin. Vartijakoira-Halon tarkasta vainusta huolimatta pääsi se sitten yön aikana luikahtamaan pois ja nakertelemaan pienten arvovieraiden sisuksiin. Niinpä kesken yötä pikkuisia yskitti, oksetti, valvotti, nosti kuumetta, ja aamulla päätettiin, että kotona paras hoitaa terveysasiat reilaan ja tulla sitten terveinä uudella innolla uudelle valtiovierailulle.
Vilkutettiin ja autokin vilkutti risteyksessä kaupunkiin päin ja pian perävalot vilahtivat ikkunan takaa näkymättömiin.
Mitäs sitten tylsyyden täytteeksi?
Heh, no kiinni urakkaan, jota vielä riittää ainakin 7+ 5X8 kertaa! Laske siitä! 😮
Näiden kansien väliin, siis - Parnasso 2 /1971 - nyt katse:
Eeva Joenpelto vetää heti alkuun puoleensa: mitähän Eevalla asiaa ollut Pelkuruudesta?
Kirjailijaa, uusia kykyjä, kaikkia ihmisiä turmelee arvojen kaupallistuminen. Mutta ennen kaikkea vaarana on uudenlainen ideologinen arvostus: tieteen, tieteellisyyden yliarvostus.
"Pidän tätä ideologiaa vaarallisena. Se haluaa saada meidät uskomaan, että kirjailijan vaisto luoda elämälle merkityksen synteesiä on romanttinen ja että ainoa totuus on se, joka voidaan osoittaa tilastoin. --- Tieteellisyyden yliarvostusta kohtaan tuntemani vieroksunta ei sulje pois sitä tosiasiaa, että kaunokirjailija tarvitsee myös mitä moninaisinta tietoa työnsä taustaksi."
Myös vajaa kieli hatuttaa Eevaa: slangi, joka typistää ilmaisua, sanavalikoima köyhtyy.
"Sen sijaan, että kerrottaisiin jonkin asian harmittavan, kiusaavan, väsyttävän, hermostuttavan, ärsyttävän, hämäävän, karmivan tms. sanotaan sen aina ja yhtämittaa vain vituttavan."
Epiikka ei arvosteta. Uudet kyvyt eivät uskalla ilmaista itseään, luoda uutta luettavaa tällaisessa ilmapiirissä, jossa kaunokirjallisuus julistetaan lähes tarpeettomaksi. Joenpelto ei kuitenkaan periksi anna, vaan jatkaa työtään:
"Yritän kirjoittaa siksi, että mikään muu taiteenlaji, politiikasta, kansantaloudesta tai mistä muusta tieteestä puhumattakaan, ei pysty antamaan ihmisestä yhteiskunnassa niin moniulotteista kuvaa kuin kaunokirjallisuus."
Eikähän Eeva lopettanut: ilmestyi heti Vesissä toinen silmä, Lohja-sarja sekä mm. Finlandialla palkittu Tuomari Müller, hieno mies.
Mitä muuta kansien välissä?
Markku Lahtela Todella tärkeistä asioista -otsikolla Veronica Pimenoffista. Aha! Kari Aronpuron Lokomonyliopistosta Väinö Kirstinä - Kollaasin ongelmia. Käsittelyssä myös mm. Tytti Parras, Rakkaat; Hans Selo: Diiva; Laxness: Jäätikön jumalat jne.
Parnasso-sarja 1970 - 1975
