Kansojen kirjallisuus

   vanhat Parnassot -sarjan 38.

0° C

37 kW/74

Takaapäin tällä kertaa.

Olisi siellä alussa Klingeä ja Paasilinnaa /sekin Ernon kuuluisin aforismi: Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja. /, mutta kuitenkin innostavampaa tarttua vähemmän esillä olleisiin nimiin.

Parnassoissahan ei kuvia ole, mitä nyt joskus näitä mainoksia. Tällä kertaa ne oikeastaan ovat lehden mielenkiintoisinta materiaalia.

Ilahduttaa runojen nousu - ja runoilijoiden ja painosten lukumäärä.

Vaan entäs nyt 2020 - ?

Näyttää melkein Kulttuurivihkojen Elias Krohnin varassa olevan nykyisin runojen julkaiseminen. 😶

Edeltävälle sivulle katse - ja siellä rivi äijiä ulkomailta: a-kirjasarjaa

Hyvinpä ovat tunnettuja vielä viidenkymmenen vuoden päästä!

Ja katos katos - meinaa väliin jäädä henkilökohtaisesti tärkein:

Ai, se oli näitä vuosia vieneen sarjan aloitus. 

Oma retki sarjan kanssa alkoi vuonna 1981-82 kun kirjaedustaja Kärkkäinen P. Parikkalasta kurvasi koulunpihaan kauppaamaan valmista sarjaa. Ostin omakseni, sillä eihän koululla varaa moisen hankintaan - hyvä että vanhoihin räpylöihin ynnä lutteroiksi lyötyihin pesäpalloihin Juvosen Osto- ja Myyntiliikkeestä.

Mutta Ah! mikä sarja: 

Monta ihanaa ja monta pitkäikäväistä hetkeä sen parissa tuli vietettyä ennen kuin, lopulta vuonna 2016 yli 30-vuotisen sodan jälkeen sarjan viimeisen sivun luettuani = selätettyäni, sain painaa kirjasarjan viimeisen kirjan kannen kiinni.

Suosittelen:

  Iisakinkirkkourakka sekä 

  Kansojen kirjallisuus 1-12 / Kirjavinkit  (ja jos aikaa on niin koko tämä pitkä letka)

3. nide - Huhtikuu 1974

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 12 km 237 km/€ = 41 h

Anna Ahmatova

     vanhat Parnassot -sarjan 37.

-3° C

43 kW/78

"Kuukausisiivouspäivä - kaikki pellolle tampattavaksi; ei pahaa tekisi, jos kerran kuussa itsensäkin."

2. nide - Maaliskuu 1974

Tuona vuonna säästelleet nimenkorkeudessakin, näemmä.

Kaksi vaihtoehtoa edessä: Harry Järvin kymmensivuinen Luonnollinen suhde kirjallisuuteen ja taiteeseen vaiko kahden runoilijanaisen runosikermät? 

Vaiko sekä että? 

Järvhän on se suomalaisruotsalainen Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitaja, jota marxilaiset ASSOElaiset eivät voineet sulattaa.

Vaan katso! - Luettavan jutun laati nyt Parnassoon. 

Aivan muutamalla sanalla kehun noin, jotta päästään kahden naisen runoihin.

 

Anna Ahmatovaan (1889-1966) ainakin, kun kerta runojen käännösjulkkareissa Joensuussa oltiin ja Pietarissa kämpilläkin käytiin ja hautapaikkaa Karjalankannakselta etsittiin.

Aloitetaan Ahmatovan eläinrunolla:

"Elän kuin käki kellossa,

kadehtimatta metsän lintuja.

Kun vedetään nyöristä - minä kukun.

Tiedätkö, sellaista

kohtaloa voi toivoa

vain vihollisille." (AA 1911)  

Se toinenkin Parnasson runonainen elää eläinten parissa, ihka oikeiden. Eeva Heilala (s.1934) - jotenkin nimi häilyvänä tuttu. Olisi aihetta lähemmin tutustua - siinä missä Rasaan.

"lypsin

juotin

väen syötin

paljon paljon pitkää heinää

kaunista katsella

raskasta nostella,

tienkin jokainen

työnsä tekee

minäkin" (EH 1974)

Ai että runoissa on elämisen skaalaa!

Luen samaan aikaan näiden Parnassojen kanssa Applebaumin Gulagia - vankileirien saariston historiaa (Siltala 2022), ja sieltä löytyy, kappas vain, tämä Neuvostoliiton kirjailijaliitosta vuonna 1946 erotettu AA: Leireiltä itse, ihme kyllä, välttynyt nainen seisomassa kylmän kankeana jähmettyneiden jonossa Leningradin vankiloiden edessä saadakseen yhteyttä vangittuun Lev-poikaansa, kun yhtenä päivänä takana seisova sinihuulinen nainen kuiskaa:

"- Pystyttekö te kuvaamaan tämän?

Ja minä vastasin:

- Pystyn.

Silloin jokin hymyn kaltainen livahti yli sen, misssä joskus olivat olleet hänen kasvonsa."

"Tämän pyhän ammattimme vaalinta

 ulottuu vuosituhansien taa ...

Valottomaankin maailmaan se antoi valoa.

Silti ei vielä nähty runoilijaa

joka viisauden, tai vanhuuden, kieltää haluaa

tai väittää ettei ole kuolemaa." (AA, 1944)

Kirjokansi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 225 km/€ = 39 h

Teuvo Saavalainen

    vanhat Parnassot -sarjan 36.

-7° C

60 kW/94

 

"Eilen.

Mummolassa kumpikin:  8+8 km - hiihtäjien yhteisikä 139 v. 

Kaupungissa kumpikin: 3+3 km - hiihtäjien yhteisikä 10 v!

Kumman ikäpolven suoritus arvokkaampi? Ei taida tarvita olla Kustaanheimo differentiaalilaskelmineen arvonmäärittelyssä." 😍

1. nide - Helmikuu 1974

Uusi vuosi Anhavalla ja Laineella alkanut, puolivuosisataa sitten, 24. vuosikerta.

Samoja Paul E. Kustaanheimoja ja S. Albert Kivisiä, siis epäolennaisia kaunokirjallisuuden luennassa, tosin laaja-alaista taustaa antavia. 

Jälleen ohi.

Katse Saarikosken Pindaroksen Olympia-käännökseen, vaiko helpompaan vaikeuksissa olevaan Teuvo Saavalaiseen?

"Mutta Olympian maine leviää kauaksi

kilparadoilta joilla jalkojen nopeus

ja väkevimmät voimat tyynenrohkeasti kilpailevat:

voittaja saa koko elämänsä ajan

nauttia hyvänilman suloisuutta ---"

Tuohan kävisi: tuossa palkintoa eilisille hiihtäjille nokko.

Vaan tartutaan Pindarosta realistisempaan Saavalaiseen, joka eli 1927-2002, kun taas kollegansa Pindaros syntyi noin 518 eaa ja kuoli n. 438 eaa. Elivät pitkän elämän. Toinen taisi jäädä elämään historiaan, toinen vain kuoli ja kuopattiin?

Kirjallisuuden syrjäläiset on Teuvon tarinan nimi Parnassossa. Se kertoo kylänkirjailijoista ja pikkukaupungin kynältäjistä, navettakirjailijoista: syrjäisistä syrjäytetyistä, joilla ei sijaa pienen maan kulttuurikermassa eikä apurahojen jakopöydässä - umpimielinen erakko on tällaisen kohtalo.

Eipä ole Saavalainen kaukaa aihetta hakenut, omista pöksyistään on hänet päivittäin löytänyt, huomaa kun lukee Teuvon tuotantoa, jota näköjään olen ihan kiitettävästi lukenut ja tehnyt yhdestä lehteen jopa kirja-arvostelun, joka kaikessa karuudessaan ja lyhykäisyydessään kuuluu näin:

Noin lyhyeksi torsoksi jäi kun Karjalaisella oli säästökuuri menossa. Vaan olennainen taisi tulla sittenkin sanotuksi.

Olin minä Sitten tulivat laivat takatyhjiin sivuihin merkannut moninaisella käsialalla ja tyylillä muistiinpanoiksi itselleni:

ELÄMÄ ON NÄHTÄVÄ AVARAMMIN / Raadollinen on ihminen / 

Itseään armottomasti repivään SAAVALAISEEN tutustuin jo kiilapoikana hänen harjoitelmakirjojensa (Yksilön ylösnousemus (1971) ja Tänä yönä (1971) kautta. Aikuistuva poika piti niistä. Sitten kirjailija piti vuosikymmenen tauon, ja, muutkin jo kehuivat. 

Sitten Sitten tulivat laivat. 

Kirja on uusi, hinnaltaan 128 mk. Tavaraa koko rahan edestä. Monessa mielessä, merimiesten matkassa kun ollaan. Saavalaiselta on aina saava. 

Kiitos TS doku(mentti)maisesta tekstistä. 

 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

tänään:

Suuri suomalainen kuriositettikirja - fantastisia ihmisiä ja ilmiöitä arkielämän yläpuolella

🏂 hiihdot 4 km 215 km/€ = 37 h

Heikki Turunen

   vanhat Parnassot -sarjan 35.

-4° C

49 kW/94

"Jos eilen takkusikin, antoi tänään luistella ja luikutella - ra ti ri ti rallaa!"

8. nide - Joulukuu 1973

Toivoton numero luettavaksi: yli puolet 60 sivusta nielaisee neljä asiaansa paneutuvaa (=siis pitkäveteistä) kirjoittajaa pientä piiriä kiinnostavasta spesifistä aiheesta. 

• Nils-Börje Stormbom: Itsekeskeisiä mietteitä
• Paul E. Kustaanheimo: Luominen (ks. tyyli kuvasta)
• Tom Hedlund: Tomas Tranströmer
• Iiro Kajanto: Antigones-taru Brechtin ja Anouilhin näytelmissä

En ole kohderyhmässä, joten huithait!  ja ohi Heikki Turuseen, joka ikään kuin sattumalta on parin tunnin päästä telkussa Arto Nybergin vieraana.

 

(Sittemmin yhteistyökyvytön SARVista erotettu) Risto Koivisto arvostelee Turusen (sittemmin Kekkosen kiittämän) Simpauttajan Elämän rehevyys arviossa.

Tässä ollaankin jo omilla maisemilla omimpien kertojien parissa, toisin kuin noiden alussa lueteltujen tietäjien.

Kesä aikaisemmin ennen Simpauttajan ilmestymistä täällä Joensuussa olin jollakin kirjallisuusleirillä, missä WSOY:n Vilho Viksten ohimennen mainitsi, että täältä on pian tulossa esikoiskirjailija, jolla on potentiaalia ja alkuvoimaa yllin kyllin; ei VV nimeä vielä rohjennut mainita, mutta Heikkihän se.

Koivisto jää positiiviselle odotuskannalle Simpauttaja-arvostelussaan: toiveita antavasta kisällinäytteestä se käy. Turuselta uskaltaa jatkossa odottaa eeppisesti kiinteämpää työtä, kunhan vain mielikuvitus jaksaa toimia, kurinalaisesti.

Näyttääpä Koivisto saaneen ennusteelleen vastinetta kirjavuoren muodossa, vaikka kurinalaisuudesta ei aina tietoa olisikaan:

Turusen teokset

Hehkuva sydän

runokokoelmat

Herkät syrjähypyt 

runokokoelmat

Hojo hojo!

pakinakokoelmat

Hongan tarina

romaanit

Hupeli

romaanit

Hämärätunnin tarinoita

novellikokoelmat

Joensuun Elli

romaanit

Jumalan piika

romaanit

Kaikkitietävän tasavalta

romaanit

Karhunpäinen metsänvartija

runokokoelmat

Karjalan kuningas

romaanit

Kivenpyörittäjän kylä

romaanit

Kolmen hevosen mies

romaanit

Kuokka ja kannel

romaanit

Maalainen

romaanit

Maan veri

romaanit

Mustarinnan lapset

romaanit

Nenkoset

romaanit

Orpopojan valssi

romaanit

Pohjoinen ulottuvuus

romaanit

Punahongan hehku

romaanit

Seitsemän kurvin suora 

romaanit

Simpauttaja

romaanit

Soakkunoita susirajalta

pakinakokoelmat

Tie, totuus ja elämä

romaanit

Timotein tuoksu

romaanit

Tulilintu

romaanit

Turusen pyssystä

pakinakokoelmat

Vinoristin kansa

romaanit

Yö kevään kuun

romaanit

Näytelmät

Kenraali Tiijana

näytelmät

Sadut

Satu, joka olikin totta

sadut

Eikö tuo hurjaluonto Heikki lähennelle jo 80 vuotta ja yhä sieltä pesee.

Vaan viis Koivistosta, kun itsekin näyn aikoinaan työntäneen lusikkani soppaan Karjalaisen kautta.

Tuon moinen repaleinen pala löytyi Pekka Tarkan Suomalaisia nykykirjailijoita -kirjan välistä, sen painoksen, johon Tarkka oli vielä kelpuuttanut Turusen eli laskenut kirjailijaksi!

Kai tuo arvostelu täydestä meni ja on mennyt, koska SARV ei vieläkään ole erottanut minua jäsenistöstään. 😇

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 8 km 211 km/€ = 36 h