Kaikelle kansalle

 Joulurauhaa

akkunan takaa

t. hj 💚

Eila Pennanen - Meri Vennamo - Mervi Häsänen - Pauline Hermange - Annamari Sarajas

   vanhat Parnassot -sarjan 7.

Eipä ole juuri naisten nimiä Parnasson kirjoittajien joukossa näkynyt alkuvuodesta 1970. Se isänkieli on jyllännyt; itse puhuisin määräävämmästä isännänkielestä. Semmoista se oli puolivuosisataa sitten; nykyisinhän asia on keikahtanut monessa kulttuurilehdessä päälaelleen, kuten vaikka Nuori Voima -lehdestä on luettavissa.

No Parnasson nelosnumerossa on jo yritystä korjata vinouma peräti puolenkymmenen naisen voimin.

Niinpä ukot sylkäisen tämänkertaisessa Parnasso-katsauksessa ylimäärisinä yli laidan ja raaputan näkyville neljä naista.

Eila Pennanen (1916-1994) käsittelee Kalle Päätalon tuotantoa, lähinnä viisiosaista Koillismaa-sarjaa, tutkaillen pitkässä esseessä Miehisyyden tuska ja voima. Sarjahan oli sparrauskierros vuonna 1971 alkavalle Iijoki-sarjalle, josta Eilalla ei ollut vielä aavistustakaan. Entä jos olisi ollut ja tiennyt, jotta edessä on vielä 17 000 sivun verran miehisyyden tuskaa ja voimaa!

Meri Vennamo (1947-) runoilee parin sivun verran otsikolla On laulun hetki. 

Ihme kyllä: runojen oheen olen piirustanut lyijykynällä kirjekuoren ja sen sisältöön alenevan viivadiagrammin. Huononivatko Merin säkeet vai miksi? 

Ison himmeän kysymysmerkin olen pyöräyttänyt kohtaan:

"Ension ensi tanssiaiset

tanssittiin koulutalolla.

Opettajattaren käsivarsilla

Ensiota vietiin

ympäri salia kiihottavan

rytmin vallassa,

Ensio värisi,

karpalo kimmelsi ylähuulella."

Meri ei vielä tuolloin ollut naimisissa Jörn Donnerin kanssa.

Mervi Häsänen lukee Aapo Junkolan romaanin Oi Emma. Räväkästi lukeekin, antaa tulla liki Pauline Hermangen malliin sapiskaa miespuolisille heti alkuriveillä:

"Suomalainen akkakuvaus on jälleen saanut yhden jatkon: Aapo Junkolan uuden romaanin. Edellinen lukemani vastaava oli Marja-Liisa Vartion 'Kaikki naiset näkevät unia'. --- On mainiota, että miehillä on nyt etulyönti arvosteluun kun sukupuolisen vapautumisen karvaita hedelmiä korjataan."

Keskustelu ei ole tainnut pahemmin edetä puolensadan vuoden takaisista vuonna 2022. Se some, se some!

Annamari Sarajas (1923-1985) kerää upean kirjailija- ja kirjakavalkadin kesäromantiikan vastapainoksi kirjoituksessaan Lumituisku. Turhan monilla kirjailijoilla talvi liukuu huomaamattomasti ohitse. Mutta paljon löytyy myös talventuiskujen kuvaajia, varsinkin venäläisiltä klassikoilta. 

Asiantuntija, todella, on asian ytimessä.

Vaan aina on pidettävä varansa, sillä joskus asiantuntijaltakin lipsahtaa: Ei sitä Pasternakin Živagon junalumimyräkkää kuvattu Savon lumisella järvenjäällä vaan täällä P-Karjalan Pyhäselällä.

Antoipa Sarajas ainakin yhden lukuvihjeen talvesta: Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina.

Zivago Omar Sharif Pyhäselän jäällä 1965.
Kuva: Jaakko Julkunen - Museovirasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 8 km 137 km/€ = 24 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Pippuri-Heroja-Pesonen-Tyyri-Repo-Alho-Setälä-Kejonen-Tabermann-Saavalainen-Hyry

  vanhat Parnassot -sarjan 6.

Kummalliseksi on maailma mennyt: maalaisen pitää joulukinkkunsa kaupungista hakea. Ennen sen sai tuosta mäeltä kohta kun Pippurin Reino oli lasauttanut pistoolillaan sikaa silimien välliin.

Tuohon aikaan sai myös ostaa runokirjan omasta tientakaisesta Herojan Vilman kirjakaupasta; nyt Esa Pesosen Tänä yönä olen yksin -omakustanne haetutti samalla kaupunkireissulla itsensä Suomalaisesta. Olisi se toki postissakin tullut, mutta silloin 9 euron kirja olisi maksanut huitkotva toistakymppiä - ja posti tienannut enemmän kuin runoilija!

Tuo kaikki puolustukseksi, koska tänään luen huhtikuun 3/1970 Parnasson huterasti ja jätän kaiken asiallisen, sen eilen Tyyrin mainitseman isänkielisen, kokonaan huomiotta. Ainoastaan tunteisiin käyvät nostan esille.

Eli ainahan yhden Parnasson päivässä läpilukee tai ainakin läp'selaa, olipa millainen päivä tahansa edessä tai takana. Eihän sivuja ole kuin 60. Varsinkin kun eo. mainittu rajaus on asetettu. Revot, Alhot, Setälät kumottu syrjään, jätetty ns. toiseen kertaan.

Kejonen Antti Pekka Aunus (1941-2020) ensin - jostain syystä jo ennen lukemista säälistä naurattaa, vaikkei pitäisi.

"Tyttö lähti aamulla

saatananmoisen riidan jälkeen.

Minä katselen elokuvaa Hiroshimasta. 

Minun ei ole hyvä eikä paha olla

mutta minä pelkään pimeässä yksin ilman viinaa ;

ja tyttö lähtenyt."

Tabermann Tommy Olavi (1947-2010) sitten

"Tänä iltana teet lihastasi

kirkon

minun sadetakkisen pappini

kulkea edestakaisin."

Saavalainen Teuvo (1927-2002) vielä

"Me olemme 

elämän räkä, jumalaton

verinen oksennus

tyhjyyden yllä." 

 

Vaan eihän tuommoiseen voi lopettaa - joulukin pian!

Siis 

otetaan mukaan varma tapaus, sellainen mistä kukaan ei ota nokkiinsa:

Hyry Antti Kalevi (1931-2016).

 

Häneltä mukana lehdessä kaksi novellia: toinen on Mies ja toinen Ihminen on sellainen. 

Hyryyn ei koskaan pety, Hyryn proosa ei petä: paljon ei tapahdu - siinä koko pointti.

"Hän vähän säpsähti, kun tajusi, että siinä vieressä oli koko nukkuva itsenäinen lapsi. Hän rupesi ajattelemaan, kuinka hetken ne vain ovatkaan näin pieniä, ihan pian jo paljon isompia ja erilaisia, että kun ne muuttuvat niin nopeasti toisenlaisiksi, lapsia ei oikeastaan ole olemassakaan, mutta on kuitenkin."

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Tyyri-Haavikko-Paasikivi-Lenin-Stalin-Koivisto-Ahmavaara-Mäkelä-Stigman-Kirstinä-Alenius-Ilaskivi-Virolainen

  vanhat Parnassot -sarjan 5.

Joulusiivouspäivänä ei paljon Parnassoja lueta; kuusenhankinnat onneksi jo kahlattu, joten jotain mehua puristamme vuoden 1970 kakkosesta, maaliskuu, tähän maisteltavaksi. Melko poliittinen paketti tämä Parnasson nro.

Ainoa noista nimistä on Jouko Tyyri, jonka henkilökohtaisesti olen tavannut, jopa kahden kesken. Tässä hän on vähemmän tyytyväinen äidinkielen tuntien vähentämiseen uudessa opetussuunnitelmassa, siinäpä POPSissa. Äidinkieli ja luovat ilmaisuaineet saavat väistyä 'oikeiden' isänkielisten asioiden edessä, eli tunteet eivät ole tärkeitä uudessa koulussa. Asiat ovat, siis isänkielisyys. 

"Koulu ei juuri välitä oppilaan tunteista, siitä mikä on persoonallisesti ajankohtaista."

"Näin hän omaksuu isänkielen ja unohtaa äidinkielen. --- Taide muuttuu hänelle piilokuvaksi, todellisuus saa kovat kasvot. Kuljemme kovaa, ammumme kovilla."

Haavikkoa ei kannata ikinä yli hypätä. Limbus patrum = Hurskaiden pakanoiden tuonpuoleinen olinpaikka -sketsissä Paasikivi, Leninin ja Stalinin keskustelevat hallitsemisesta. 

Pääministeri Koivisto ei vielä tuohon porukkaan kuulunut, sen sijaan hän ajattelee yksikseen ja Vallankumouksellinen ja muu yhteiskuntatiede -kirjoituksessaan pohtii Yrjö Ahmavaaran Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodologia -kirjaa ja sen aiheuttamaa kuohuntaa tiedepiireissä.

 

Ahmavaara itse käy oikaisemassa kuohuntaa kirjoituksellaan Johdatus erääseen oppiriitaan.

Huh-hei! 

Eivätköhän moiset jutut kuuluisi jonnekin muuanne kuin kaunokirjalliseen Parnassoon, Kanavaan esim.

Tylsyyksien tylsyys!

Jopa Hannu Mäkeläkin mainitsee Ahmavaaran nimen arvostellessaan - kehuin - Synnove Stigmanin nuorten kirjan Olipa kerran - Tammi 1969. Otavalainen Hannu oli ahkera jo tuolloin ja kirjoitti kirja-arvostelun lisäksi Poliittisia runoja -sarjan tähän kakkosnumeroon.

Kirjoista Kirstinän käsittelyyn on joutunut neljä vaalikirjaa(?), 'joiden tekijät ovat tietoon vihittyjä politiikan tohtorismiehiä' - Alenius, Ilaskivi, Koivisto, Virolainen.

K: Miksihän moinen numero? 

(V= eduskuntavaalit maaliskuussa 1970)

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Anhava-Laine-Saavalainen-Mannerkorpi-Taanila-Viljo-Schüller-Joenpelto-Kaipainen-Lehto-Mikkola

  vanhat Parnassot -sarjan 4.

Esillä käsillä siis ullakolta kannetut Parnasson vuosikerrat 1970 - 1975.

Purku numero kerrallaan: tänään helmikuulta 1/1970 Tuomas Anhavan toimittaessa päätoimittajan virkaa toimitussihteerinään Jarkko Laine.

1970 Parnasso viettää juhlavuottaan: "Juhlavuosipäällyksemme on taitelija Jorma Kardénin työtä, ja se on käytössä tämän 20. vuosikertamme numeroissa." 

Taidanpa tuona vuonna kirjoittautua ylioppilaaksi. 

Lukeminen ja kirjoittelu kiehtovat: ihankohan lehtimieheksi rupeaisi?

Vaan ei sittenkään, jos se näin tylsää homma on kuin mitä vuoden ensimmäinen Parnasso on. Lienenkö tuolloin tajunnut sitä vähääkään mitä nyt tästä lehden numerosta irti saan.

Suorasanaisen Saavalaisen tuolta poimin. Ja Mannerkorven Sudenkorennon, josta muistelen pitäneeni kafkamaisuuden ja surrealistisuuden takia, jollaiselta maailma abiturientin mielestä näytti ja ennen kaikkea tuntui. Eikä tuo siitä ole tainnut, maailma siis, paljon valjeta saati viisastua.

Lienevät muuten kaikki nuo numeron kirjoittajat, Taanilaa ja Viljoa lukuun ottamatta, olla manan majoilla jo. Niin siinä käy, vaikka miten eturivissä viisaita puhuisi. Ja jäljelle jää vain nimi Parnassoon.

Oikeastaan tässä numerossa intohimoa ei juuri hytkäyttänyt mikään, ei edes Taanilan puolustuspuhe Erik Schüllerin aseistakieltäytymisyllytysoikeudenkäynnissä. Itsehän tuolloin syssymmällä sen kummempia ajattelematta työnsin tykkiä täydessä sotisovassa punaisine laattoineni Ylämyllyn Paloaukealla - jotta olisiko minusta edes tajutessani ollut schülleriksi...

Kirja-arvostelussa näkyy olevan mm. Eeva Joenpellon Halusit tai et sekä Anu Kaipaisen Magdaleena ja maailman lapset, jonka Leevi Lehto jonnii verran kehuttuaan myös teilailee:

"Mutta se ei ole hyvä osallistuva romaani; evankeliumi Anun mukaan älköön olko meidän ohjenuoramme, kun kukin tahollamme lähdemme ratkomaan maailmalaajuisia kohtalonkysymyksiä." 

Marja-Leena Mikkola sen sijaan kehuu Joenpellon: 

"Tällaista tekstiä ei Suomessa joka vuosi kirjoiteta. Jokin minussa aavistelee, että tulevaisuudessa Joenpelto saattaa murjaista mahtavan yhteiskunta-analyysin."

  

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  12 km 129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Messi-Mpappé-Kilkku-Kekkonen-Juice-Saarikoski-Peitsamo-Tervo-Paasilinna-Salovaara-Väisänen

 vanhat Parnassot -sarjan 3.

"On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80)." 

Ei voi mennä suoraan asiaan, kertakaikkiaan EI. 

Ensin tulee Messias ja sitten Mpappé. Ei voi näytelmä siitä parantua, kun nämä kaksi maailman parasta jalkataiteilijaa astuvat näyttämölle. Mahtava, sykähdyttävä, tunteisiin vetoava esitys molemmilta. Toinen toi Argentiinalle maailmanmestaruuden, toinen ei saanut Ranskalle sitä vaikka teki kolme maalia ja rankkarikisassa vielä yhden. 

Ja tuossa näytelmässä kaikki totta! Myös se nurjapuoli, mistä kisajärjestäjä Qatar saisi hävetä.

Se oli neljän tunnin täydellinen näytelmä, jollaista Kilkku on kirjaansa havitellut. 

Tässä Pääsylippu tuon aristoteelisen jalisspektaakkelin jälkitunteisiin.

No nyt sitten ruumiinkulttuurista hengen. 

Eli ennen kuin päästään Parnasso-pinon (1970-1976) historialliseen sisältöön, otetaan muutama poimintaa näistä ylimääräisistä ottopojista:

5/80: 

• Lukiopoika Urho Kekkonen (1900-1986) kirjoittaa Perjantai-viihdelehteen  'Työläiskirjailijan kohtalon' nimimerkillä Urho Sorsimo. Parisivuinen kertomus on luettavissa heti Parnasson alussa. Jos kertomus olisi minun, se olisi merkityksetön. Nyt on toisin. Kekkonen kirjoitteli ties miten monin nimimerkein: Esaijas Kohennuskeppi, Ranstakka, Esa Isi ...
• Juice Leskinen (1950-2006) lyttää Pentti Saarikosken (1937-1983) mielipiteen Kari Peitsamon (1957-) levylyriikasta. Saarikoski vaivautuu näpäyttäen vastaamaan: "Minulla ei ole mahdollisuutta eikä oikeuttakaan vastata sinun repliikkiisi, sillä se ihminen joka kirjassani 'Asiaa tai ei' kertoo ajatuksistaan ja elämästään en ole minä, vaikka meillä onkin sama nimi. Kirjan kannet ovat minulta kiinni." Juice siis ampui hudin ja teilasikin mielikuvitushenkilön! Sattuuhan sitä, kun kaksi väkevän ystävää kohtaavat.
• Numeron kirjoittajia -luettelossa on tämmöinenkin veres tapaus esittelyssä: Jari Tervo (1959) opiskelee kirjallisuutta Helsingissä. Syksyllä hän julkaisee esikoisrunokokoelmansa.

3/79:

• Yrmeä Erno Paasilinna (1935-2000) asialla heti kannen alla kysymässä retorisesti: Mitä on tieto. Puuttuu kriittisiä kirjoittajia ja kriittisiä lukijoita ja näiden kohdatessa olisi parempi näin: 'kieltäytymällä lukemasta suurinta osaa siitä, mitä päivittäin luettavaksi tarjotaan'.
• Kriitikko Kyösti Salovaara (1947-) kirjoittaa Kritiikin harjoittamisesta, jopa niin että lehden välistä löydän taitetun A4:n, jossa näemmä olen kirjoittanut tuon aikaisen oman näkemykseni kritiikin harjoittamisesta ja jonka olen aikonut lähettää Väisäsen Ritulle Karjalaiseen; sinnehän kirjoista kirjoittelin. Parempi että on jäänyt Parnasson sivujen väliin.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  +8 km 117 km/€ = 20 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Ulkovintiltä sylillinen

 vanhat Parnassot -sarjan 2.

Toppatakki päälle ja ulkovinttiin. Selvitystyöhön.

Alimmalla hyllyllä pahvilaatikkojen takana: siellä ne ovat kauniissa rivistössä - Parnassot vuosien takaa. Kaikki syliin ja alas vilusta väristen.

Tämmöinen nivaska, vuosikerrat 1970-1975:

Ei ihme jos ulolle tuoksahtavat lämpöön päästyään.

On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80). 

Onpa onpa nyt mitä lukea! Eiköhän noista ilo irtoa ja apu jopa Kansalliskirjastollekin.

Enkä ilmoita löydöksestä vielä Karolle; katsotaas milloin mies huomaa tsekata tänne köyhän potun pohjille. Ja jos ei huomaa niin kannanpa heidät, kunhan olen ne täällä käsitellyt, takaisin ullakolle taas neljäksi vuosikymmeneksi - käväisivätpähän tuulettumassa.  😉  

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  8 km 109 km/€ = 18 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä