Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikkunanäkymä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikkunanäkymä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Nallejahti

muodissa mukana 
susirajallakin
                   - Tuossa allahan Se oikeakin viime keväänä käppäili!

- Mepä ollaankin sen jälkeläisiä!

PS
🐻  - Haastamme kaima-Wahlroosin mukaan. 🐻 
6 km/1030 km/€  = 155 h

KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 1. lokakuuta 2019

Tuonne ulos ikävä


Kulukutauti teki pesän, jumiutui - ei päästä. On tyydyttävä ikkunanäkymään.

Onneksi on hupina Doha
(illalla juoksee Topi)
sekä ilona Saha -
Minäpäivät.
(huvittava)

                                          









KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 25. huhtikuuta 2019

Kolmas mustakantinen kirja luennassa

käsikynkkää Konkan kanssa Pietarissa

Ensimmäinen
Toinen
ja
Kolmas kerta: Musta passi, Tammi 2001. (Kirjavinkeissä)

Kateellisena luen:
"Näen ikkunasta kolme siltaa, mutta tälläkin kertaa jäi näkemättä, miten ne aukeavat yöllä ja päästävät laivat liikkumaan Nevaa pitkin. Ja jäi myös näkemättä Pietari Suuren silta, jota pitkin isäni niin monta kertaa kulki kotikylästä kaupunkiin ja takaisin. Mutta ehtiihän sen ylittää jonkin toisen kerran. Vielä viimeinen katse Pietarin torninhuippuihin, jotka kuoriutuvat udusta, ja sitten olen valmis lähtemään. Iisakin kirkon muhkea kupoli kimaltaa, viri rikkoo Nevan taivaan peilin.
 Pietarissa 1.10.2000"
Anita Konkka
Koska
"Meidän ikkunastamme avautui tyly näkymä: valtavaa vaaleaa modernia tasaista seinää koko ikkunan leveydeltä, jota ei lystikseen katsellut. Olisi ollut edes tuota entisaikojen muhkuraista komeaa kiviseinää, jota kaupunki tulvillaan. Näkemättä jäi Nevan siltojen nousu, tällä kertaa, vaan onhan nuo nähty yhtenä valoisana kesäyönä. Ja kaikki sillat on muutenkin tarkkaan vakain askelin ja katsannoin ylitetty, ei siinä mitään. Ja nythän olivatkin tarkemman tarkastelun kohteina Jusupov, kanavat Moika ja Fontanka sekä punaisen ykköslinjan komeat metroasemat, Avtovo kuin kirkkosali. Kukapa se aikaansa huoneessa istumiseen tuhlaa. Eikä meillä ollut torakoita kuten Anitalla Sankt Peterburgissa. Sitä paitsi me löysimme metroajelun toisessa päässä Suomen asemalle noustessamme oitis Leninin patsaan, josta Anita kirjoitti: "Kun ylitin tänään Liteini-sillan, huomasin, ettei Leninin patsasta ollut vietykään rautaromuttamoon. Patsas seisoi Suomen aseman edessä, mistä ojensi kättään Nevan ylitse kohti kaupungin keskustaa, ja vähän matkan päässä pilkottivat Krestyn vankilan synkänpuhuvat tiilimuurit. Kesällä en ollut huomannut patsasta ---"
Pietarissa  22.4.2019"
hikkaj
 
Avtovon metroasema
 
Anita Konkka on kirjoittanut Mustan passin sedästään, Venäjällä ikänsä asuneesta Eerosta ja tämän pakonsanelemasta rauhattomasta vaeltelusta pitkin ja poikin laajaa sosialistista Neuvostoliittoa. Mustalla passilla ei liikoja valtuuksia tahi oikeuksia ollut.
Ennen kuolemaansa Eero oli lähettänyt Suomeen 23 kasettia veljensä Juhani Konkan tyttärelle kirjatarpeisiin. Anita uhrautui Eeron aikaisemmasta patriarkaalisesta tuomiosta huolimatta: "vaikka Anita onkin kirjailija, ei häntä voi verrata isäänsä."
Täytyypä lukea isä Juhania seuraavaksi - jos se vielä antoisampaa on kuin tyttärensä.
🏂 hiihdot 17 km / 1000 km//€ = 146 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pietarilainen ikkunanäkymä

Niin Pietarissahan sitä taas pääsiäistä viettämässä. Onse, on se verraton kaupunki, johon ei tylsy koskaan. Ei vaikka hotellihuoneen ikkunasta näkyi vain parin metrin päässä oleva umpiseinä, mutta jos oikein päätä väänteli niin näkyihän kapea kaistale kuudennen kerroksen sisäpiha.


Eikähän niillä mikään pääsiäinen vielä ollut, palmusunnuntaissa vasta elivät - pajunkissabuabushkojen bisnesaikaa.

 

Eikähän meidänkään mikä pakko ollut vastapäistä seinää neljä päivää tuijottaa, voi rientää katselemassa kaunista kaupunkia ja ihailla kauniin kaupungin upeita rakennuksia, uljaita seiniä, palatseja, siltoja, kanavia, Fontankaa, Nevaa, Nevskiä ...vautsi-vaau!

Vieläkin sen verran pyörryksissä elämyksistä jotta jätetäänhän kertominen tuota tuonnemmaksi.
Vaikka se kun Dostojevskin patsaan juurella Köyhää väkeä luettiin, välillä laskettiinkin.
"Verraton, oma rakas Varvara Aleksejevna!
Eilen tuntui minusta, että olin niin onnellinen, äärettömän onnellinen, suorastaan mahdottoman onnellinen."

Pietari-opas kertaus
🏂 hiihdot 10 km / 970 km//€ = 142 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös