Messi-Mpappé-Kilkku-Kekkonen-Juice-Saarikoski-Peitsamo-Tervo-Paasilinna-Salovaara-Väisänen

 vanhat Parnassot -sarjan 3.

"On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80)." 

Ei voi mennä suoraan asiaan, kertakaikkiaan EI. 

Ensin tulee Messias ja sitten Mpappé. Ei voi näytelmä siitä parantua, kun nämä kaksi maailman parasta jalkataiteilijaa astuvat näyttämölle. Mahtava, sykähdyttävä, tunteisiin vetoava esitys molemmilta. Toinen toi Argentiinalle maailmanmestaruuden, toinen ei saanut Ranskalle sitä vaikka teki kolme maalia ja rankkarikisassa vielä yhden. 

Ja tuossa näytelmässä kaikki totta! Myös se nurjapuoli, mistä kisajärjestäjä Qatar saisi hävetä.

Se oli neljän tunnin täydellinen näytelmä, jollaista Kilkku on kirjaansa havitellut. 

Tässä Pääsylippu tuon aristoteelisen jalisspektaakkelin jälkitunteisiin.

No nyt sitten ruumiinkulttuurista hengen. 

Eli ennen kuin päästään Parnasso-pinon (1970-1976) historialliseen sisältöön, otetaan muutama poimintaa näistä ylimääräisistä ottopojista:

5/80: 

• Lukiopoika Urho Kekkonen (1900-1986) kirjoittaa Perjantai-viihdelehteen  'Työläiskirjailijan kohtalon' nimimerkillä Urho Sorsimo. Parisivuinen kertomus on luettavissa heti Parnasson alussa. Jos kertomus olisi minun, se olisi merkityksetön. Nyt on toisin. Kekkonen kirjoitteli ties miten monin nimimerkein: Esaijas Kohennuskeppi, Ranstakka, Esa Isi ...
• Juice Leskinen (1950-2006) lyttää Pentti Saarikosken (1937-1983) mielipiteen Kari Peitsamon (1957-) levylyriikasta. Saarikoski vaivautuu näpäyttäen vastaamaan: "Minulla ei ole mahdollisuutta eikä oikeuttakaan vastata sinun repliikkiisi, sillä se ihminen joka kirjassani 'Asiaa tai ei' kertoo ajatuksistaan ja elämästään en ole minä, vaikka meillä onkin sama nimi. Kirjan kannet ovat minulta kiinni." Juice siis ampui hudin ja teilasikin mielikuvitushenkilön! Sattuuhan sitä, kun kaksi väkevän ystävää kohtaavat.
• Numeron kirjoittajia -luettelossa on tämmöinenkin veres tapaus esittelyssä: Jari Tervo (1959) opiskelee kirjallisuutta Helsingissä. Syksyllä hän julkaisee esikoisrunokokoelmansa.

3/79:

• Yrmeä Erno Paasilinna (1935-2000) asialla heti kannen alla kysymässä retorisesti: Mitä on tieto. Puuttuu kriittisiä kirjoittajia ja kriittisiä lukijoita ja näiden kohdatessa olisi parempi näin: 'kieltäytymällä lukemasta suurinta osaa siitä, mitä päivittäin luettavaksi tarjotaan'.
• Kriitikko Kyösti Salovaara (1947-) kirjoittaa Kritiikin harjoittamisesta, jopa niin että lehden välistä löydän taitetun A4:n, jossa näemmä olen kirjoittanut tuon aikaisen oman näkemykseni kritiikin harjoittamisesta ja jonka olen aikonut lähettää Väisäsen Ritulle Karjalaiseen; sinnehän kirjoista kirjoittelin. Parempi että on jäänyt Parnasson sivujen väliin.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  +8 km 117 km/€ = 20 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Valamossa vaeltelemassa

Aika astua, sattuneesta 70-syystä, kuuratuille pitkospuille 

- seestymään, ns.

Tasapainottumaan, jottei ohjauspyörässä tärisisi.

- Kannattaa mennä rantareitti vain, ylälenkki on likomärkä, neuvoi nainen Tuohuksessa.

Mekös viis välitimme, kunnes huomasimme väärän jalkinevalinnan.

Loikimme ja pujottelimme, mättähältä mättähälle hyppelimme liejukohtia kartellen. 

Metsäkonepahulainen oli kurvaillut kivikkokankahilla, metsäpolulle poikkeillessa omat uransa kyntäen.

Vaan 

lopulta istumme penkillä lepäämässä järven välkettä ihailemassa, matkamiehen kumarrusristiä katselemassa. 

Levollisin mielin.

Mikäs meidän. 

Tässä. 

Kaksin.

Siitä laskeudumme laavulle. Nuotiopuita pilkkomaan, tulta rikittämään. Maallisin haluin makkaraa kärventämään.

Siinä kypsyvät aivan kuin meinä. Parina kaksin. Kuin meidän ajatuksemme, valmiina nautittaviksi. Herkullista sinapin kera. 

Jäljelle jäävät vain ryppyiset kuoret. Hätkähdämme: aivan kuin meistä!

- Jokos ois aika palailla? Toinen polku vielä kulkematta. Se haudan puoleinen.

Siispä sinne. Aution Trapesan pation kautta, luostarin kirkon editse kuusikujaa pitkin sillalle ja kohta sillan jälkeen oikealle.

- Olemmeko oikealla tiellä? sopii kysellä, empiä monessa mielessä. 

- Oranssisin merkein. Siniset vievät Lintulaan. 

- Ei me sinne saakka tällä kertaa. Jätetään nunnille oma rauhansa.

Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...

- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?

- Kuollut mikä kuollut.

- Sopiihan kuitenkin ajatella.

- Sopiikohan?

Kiviaidan välissä portti. Portin takana puisten ristien meri, kuin sankarihaudoilla. Akaki muiden joukossa, vanhimpana:

 

- Syntynyt 17. lokakuuta 1873, kuollut 30. tammikuuta 1984. Laskepa siitä!

- No on meillä vielä päiviä jäljellä, jos...

- Jos. Niinpä!

Isoimpana kookkaimpana - totta kai! - kohoaa Paavali, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa, k. 1988 - s.1914, paasi kivestä. Ikuinen siis?

Uusina vaskilaatoin Holmbergit. - Vastahan Kalle Loirin kanssa täällä.

Laitimmaisena, tai taaimpana, kynitty ja kynitetty Pentti. Tämä näin: 

                     

Saarikoski. Värikkäänä, kuin syksyn putoilevat lehdet, niin eläessään kuin kuoltuaan.

- Katopa gepsistä numerot. Meidän aikamme.

- 05 h 14 min. 10 km 260 m.

On aika palata autolle, ja jatkaa maallista vaellusmatkaa.

KIRJA-ARVOSTELUT