Ei saa leikkiä Riippuvaa Räkää

Siitä on kuulkaa leikki kaukana kun päivän leikkii, ja tasapainoilee.
Pitäisi tuon tuostaan langeta polovillensa ja tyrkätä autoa parkkitalossa liikkeelle - ja pingispalloakin samalle radalle, sun muuta kulkusta.

- Tänne! kohta jo kuuluu käsky. Tahtoja tarttuu peukaloon ja kuljettaa verannalle pullon juureen.
- Tää, sanoo ja näyttää pulloa. - Joo! innoissaan nyökkää.
Saippuakuplia.

Arvoisa vieras, pieni ihmistaimi, hentoisin hartioin, intoa täynnä käymässä mummolassa. Aurinko lämmittää verannan lipan alta, tuuli hiljaa henkäilee, pikkupöksyissä tarkenee.

Muuten kaikki hyvin, jos vielä noista inisijöistä pääsisi; ne kun isoja punaisia kutisevia paukamia tekevät kummallekin.
- Tapa ja läiski ne hengiltä! ukki empien kehottaa, eikä ole satavarma, saako noin sanoa - kun ei saa varmaankaan muutenkaan omia kunnon leikkejä opettaa, sitäkään vintillä roikkuavaa inkkarisulkahattua pojanpojan päähän asettaa ja leikkiä intiaanipäällikköä, sitä Riippuvaa Räkää.
Eletään lempeämpiä aikoja, kuten uutisista näkee.

Ei saa ukki olla enää inkkaripäällikkö.
Vaan ei olisi ukista Niinistöksikään.
Vaikka Sauli on vielä vanhempi! Ja vieläpä suoraan isä! Aaro Veli Väinämön isä.
No presidentin pitää jaksaa, olla viriili, koska on presidentti - kaiken päälle koko valtakunnan isä!

- Kysypäs jos mummo joutas ja jatkas. Etitääs mummo. Oisko keittiössä?
- Joo! - Mummo.

Mummon hommaksi lopulta jää niin ruaanlaitot kuin leikitykset. Ukki ottaa kirjan. Erkin kirjan.
Asettuu lepotuoliin verannalla leikkijöiden varjoon.

Lukee kirjasta kunnon presidentin puuhia, kun tämä Kiteellä kävi:

"Sitten Urho otti illan mittaan montakin ryyppyä. Minä aattelin, että eiköhän tule humalaan, vaikka on presidentti. Kun Veikko Huuskonen levitteli Tyllin pirtissä kurttuaan, huomasi Kekkonen, että missäs naiset. Armi Ratian porukka haettiin kirkolta helikopterilla tanssimaan. Poislähtö saaresta oli Urkille väkinäistä. Puolivälissä salmea määräsi, että käännytäänpäs takaisin. Kun adjutantti sanoi, että ei käy, niin Kekkonen tokaisi, että se on sitten aamulla lopputili jokaiselle." -Aarni Vepsä

- Erkki Jormanainen: Leipää ja lirkutuksia. Ilias 2003

 

Toisella silmällä vahtaa mitä ne ja kuulee että nyt ilo on ylimmillään, saippuakuplat suurimmillaan, värikkäimmillään yhä ylemmä karkaamassa taivaan tuuliin.

Rajaton on riemu.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös