vanhat Parnassot -sarjan 9.
Tuosta kutosvalikoimasta tähän päivään sopiva 'päivänsana' valittavissa. Mihin tarttuisi mieluiten?
Nupposen fasismi jätettäköön peto-Putinille; sentään täällä itärajoilla vielä inhimillistä joulumieltä rinnoissa - siihen tuota myrkkyä kaivata.
Virisalon otsikko ainakin lupaisi joulumielelle jatkoa.
Peltosen epätieteellisyys käy myös joulunsanomaan.
Anhavan kirjailijakoulutus. Mielenkiintoinen puheenvuoro odotettavissa, todennäköisesti samansorttinen kuin akateemikko Mäkelän eppäily tässä taannoin, jotta tokkopa tuo.
- ITE-taide, luonnollisin taide, sanoisin Minä, sikälimikäli minulta kysyttäisiin. Kävisikö tuo päivänsanaksi!
Ja jos ei niin Sarralan - Kuiskaan tuuleen hyvän yön -, Niemisen - Päivä kuihtuu - ja Kytöhongan - Minä olin mukava mies - runoista löytyy kyllä. Nehän tarjoavat Parnassossa sitä kirjoituksen taidetta, tunnelmaa, jota kaunokirjallisuuden lukijana kaipaan, en niinkään noita loputtomia keskusteluja ja analysointeja, joita syvälle kirjallisuuteen kaivautuneet tiedemiestyypit koko ajan tarjoilevat.
"Sanontojen kauneudestajoita päästän suustani, merkityksellistä." - Hannu Sarrala
"Repäisen lehden koivustapureskelen siitä mällin. Istun kivelle.Muurahaiset alkavat herätä.Juna viheltää kaukana." - Kai Nieminen
"Minä menen nukkumaan kun minun tyttöystäväni soittaaja sanoo että me menemme nukkumaanja me nukumme kumpikin unemme, toiset samanlaiset." - Arto Kytöhonka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti