Kirjastonhoitaja

 11.

"Minä alan oikein kammota kirjastoa. Kyllä se on sentään suuri aukko elämässä, kun joka päivä kieltää itseni kahdeksan tuntia, sammuttaa kaikki ajatuksensa ja mielensä liikkeet ja tekee koneellisesti uutunutta työtä, joka ei mitenkään ole omaa mieltä lähellä. Ne työtunnit siellä ovat autioita tunteja." Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta. SKS 2022

Vieköön kirjastonhoitaja Kilpi taas mieltä, kunneminne mieli mielii.

Näkyy kuljettavan kotikuntaan, tänne liki Venäjän, tuon erikoisoperaatioiden maan rajoille, tänne minne moni ei vahingossa eksy. No, jokunen (19) ukrainalainen on majoitettu tyhjiin rivitaloihin, ja jokunen (= melko monta) venäläinen ja ukrainalainen kotiutunut tänne jo ajatammoin. 

Tuohon alkukuraan tuolla yllä syynsä: Kilpi sivuutettiin hakemistaan kirjastonhoitajan vakipaikoista yliopistolla: ylioppilaskunnan, koska ei ollut opiskelija, yliopiston, koska muka pätevämpi löytyi; ei tärpännyt Turkuunkaan pääsy, joten ei ihme jos Kilpi purki sappeaan noin sanoen ja kirjoittaen.

Olisi hakenut tänne pitäjämme perukoille, niin eiköhän olisi paikka lohjennut, vaan olisi voinut pian merta tulla ikävä, vaikka tänne saaristokuntaan, parhaillaan kolmen lossin kuntaan olisi muuttanut; tuolloinhan täällä olisi ollut korkeakirjallista seuraakin tarjolla kirjailijaopettaja K. A. Järven kanssa.

Ja jonakin kesänä päässyt J. H. Erkon (1849 -1906) vanavedessä ihailemaan pitäjän ihania maisemia ja neitosia, joista ainakin Leenua (ukinsiskoani!) J.H. liehittelihi varsin kaikki runokeinonsa käyttäen ja kulttuurituomisina oli perustamassa kunnan kirjastoa.

Yksinäinen

Oi, kukkaseni, armas kukkaseni.

Sä olet ainoa mun riemuni!

Tuoll' ois impi kirkkorannalla,

Vaan häntä tohdin tuskin aatella,

Hän kenties millä, millä rankaisee.

Vaan niin siinä kävi, kuin Kilvelle ikään Porissa, Erkolle Rääkkylässä: ei Ukko-Elias sietänyt moista 'hampparia' sukuun.

Tuommoista vanhaa mieli liikuttelee ja hyppää uudempaan aikaan, siihen kun toinen kuuluisuus tuli ja otti hoteisiinsa kunnan kirjastolaitoksen: Kari Aronpuro (s.1940) saapui taistolaisaatteineen Tampereelta maalaisliittolaispäättäjiä ilahduttamaan paeten vuoden jälkeen otollisemmalle maaperälle Kemiin, sillä eihän siinä kauan mennyt, kun viileni välit:

"Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.

Neljäs kuu lopuillaan täällä.

Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.

Tänään näin toisen kerran tiellä hevosen."

- Kari Aronpuro: Kiinan ja Rääkkylän runot - Kirjayhtymä 1972

Nyt sitten vaan kamera kaulaan ja kuvaamaan kokoelman ensimmäisen runon nyk. autiota (Kari A:lle tiedoksi) syntypaikkaa: 

"Useimmilla täällä on oma talo tai ainakin mökki.

Minä asun vuokralla Pykäläisellä (toinen talo Sähkötalolta eteenpäin).

Kun katsomme ikkunasta

tutkimme naapuria tai säätä.

Odotamme taivaalta vettä tai lunta.

Ei sieltä varise valkea, tappava jauhe

orastaville saroille

eikä aikamme tässä pitäjässä kulu

pommikuoppien

        tasoittamiseen."

jne. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Avioliiton auvoa

 10.

sotkee suomentaminen

Pikkuisen epäilin, jotta hyppysellinen batshebamaista kaunotaitoaan käyttää Volter kirjeissään Hiljalle ja sen Laura Kokkokin vahvistaa:

"On kuitenkin syytä olla tietoinen Kilven tyylillisestä taituruudesta, joka tuo oman lisäkerroksensa kirjeiden tulkitsemiseen." VK Elämäkerta s. 251

Pitkänpitkiä sielukkaita kirjeitä Volter kirjoitti Hiljalleen 240 kymmenarkkista ennen avioliittoa (10.6.1907) ja 235 kirjettä vihkimisen jälkeen. Päiväkirjaa Volter ei pitänyt, joten kirjeisiin upposivat mitä intiimimmätkin ajatukset. 

Kirjeistä 85 ihanuutta on luettavissa Kokon toimittamasta kirjasta Volter ja Hilja.

Laura Kokko (toim.): Volter ja Hilja Kirjapaja 2013

Hiljan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa eivätkä osallistuneet vihkimistilaisuuteen Turussa, jonne Kustavista matkattiin Volterin vanhempien kanssa. Hilja ei katkaissut välejä vanhempiinsa vaan vieraili Porin Pietniemen Vanhakartanossa yksinään.

Volter Kilpi -Elämäkerta. SKS 2022
Kuva: Matti Kilven yksityiskokoelma

Syksyllä asetuttiin asumaan Helsinkiin Albertinkadulle ja päivisin erossa oltiin vain muutama tunti eli sen ajan, jonka Volter hoiti kirjastovirkaansa:

"Taitaapa meidän perheessämme tapahtua kaikki melkein yhdessä. Yhdessä käännämme, yhdessä kirjoitamme, yhdessä laittelemme kuviamme kehyksiin - sahaamme ja liimaamme - yhdessä taitavat useat askareetkin tapahtua, yhdessä olemme suuttuneita Kannistolle - sille, joka arvosteli kieltäni "Virittäjässä."

Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Volterin käännöstyöt saivat ankaraa arvostelua asiantuntijoilta, tuolta kielentutkija Artturi Kannistolta etenkin, ja pistipä Eino Leinokin lusikkansa soppaan; siirappikielisestä tusinakääntäjä/hymistyskirjailijasta ei heidän mukaansa kirjallisuuden kääntäjäksi ollut.

Siinä sitä olikin urkkoa pitää puolensa kirjamaailmaa vastaan. Ja lopputulemana Kilpi kirjoitti näin:

"Taitaa koko se suomenteleminen olla ollutkin henkeni surma."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Säähköä ilmassa I

niinkun Päätalon kattilakunnassa

Onni Eläkeläinen istuu vähänkö pöllämystyneenä rahillaan ja tavaa paikallisaviisista, jotta kylään on muuttanut ukrainalaisia sotapakolaisia venäläisten pommittamilta alueilta. Vasta kuuli toisesta lähteestä, että läheinen itäraja on auki ja venäläisiä ostosmatkailijoita ja lomailijoita on vyörynyt pilvinpimein lähiseudulle huppailemaan.

- Kohtaavat varmaan toisensa tuossa osuuskaupan pihalla, pommitetut ja pommittajat.

Niin sottailee paratiisimies Onni E ja pyörittelee päätään kuusiaitansa takana omassa turvassa. 

- Ei järjenhiventä! Mutta minkäpä minä moiselle logiikalle ja logistiikalle mahan, tyytyy lopulta päättelemään, - parasta pysyä asianhaaroissa, joille meikäläinen jottain muka mahan. 

Vaan onko niitä vielä muita sellaisia asioita, jotka vyöryvät päälle ja joille ei mittää maha, vaikka pyristelisi kuinka? 

- Niin kun nyt tämä koronanpaska, en paremmin sano, manaa Onni ja työntää tikkua nokkaansa niin että puistattaa. Vaan hitto kun ilahtuu: Ei enää ilmesty se toinen viiva siihen laitteeseen, niin kun sillä toiselle vielä vanhemmalla miehellä, hälläpä itellään Bidenillä.

Putinpuhdas poika on nyt tämä Onni E sen suhteen. Vaikka vielä varsin on yks kolotus jälellä jotta pääsis taas asettautumaan entiselle, tutun onnelliselle ololleen:

SÄHKÖSOPIMUS.

Melkein saa mies sähköiskun, kun lukee yhä uudelleen sähkösopimusta, johon on jukertanut nimensä, allekirjoittanut entisen 4 sentin (4,41) sopimuksen kolminkertaiseen 12 senttiin (11,79). Oikein vilulla puistelee.

Vaan eläpä virka: onhan vielä aurinkopaneelit sun lämpöpumput hommaamatta - niistä se vielä ilo irtoaa, eikä paratiisissa palele.

Ja puuta puuta! - Ei kun puuta pesään!

 

- Kyllä se siitä. Rohkaiskaamme Onnia elämässä eteenpäin: sähkövaloa näkyvissä tunnelin päässä.

Ja halpahan Onnin sopimus kaikenkaikkiaan on; vielä se ukko ilahtuu, kunhan joutaa selailemaan

tuoreimpia sähkönhintoja ja hintavertailuja, joissa hinta mennä huitelee jo tuplana OE:n sopimasta: kahtaneljää ja tälleen:

Halvin

Hyvä Diili 24kk

• Sähkön myyntihinta / kWh

  22,95 snt
• Kiinteä kuukausihinta

  3,90 €
• Kallein

Fortum Takuu 24kk

• Sähkön myyntihinta / kWh

  29,02 snt
• Kiinteä kuukausihinta

  4,50 €

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Hiljaa olen odottanut

9.

milloin hän astuu Kokon Kilpi-elämäkerrassa Volterin elämään

Nyt!

Nyt on Hilja Vanhakartanon (1884-1927) aika, kun neljännes kirjasta nautittuna. Vuosi 1905, Hilja on kahdenkymmenen, Volter kolmenkymmenen. Hilja aloitellut lääketieteen opintoja, Volter jo kuuluisa kirjailija, Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi, jo harmaantunut.

Ai että. Tämä on rakkaustarina jos mikä. Eivät tietenkään hyväksy porilaiset Hiljan varakkaat, kahden kolmen kartanon omistajavanhemmat köyhää huonokuuloista sulhasta vävykseen. Vaan mitäs noista.

Lukekaapas: Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Kirjapaja 2013. Mikä kirjeromanssi! Laura Kokko kokosi kansiin parin parin vuoden kirjeenvaihdon, joka johti rakkausavioliittoon. 

Oli Volter yritellyt muutaman kerran lähestyä naisväkeä, vaan vähemmän vakavissaan.

"syksyn 1905 tärkein ulkoinen tapaus oli uuden nojatuolin hankkiminen, jota hän jo kolmen vuoden ajan oli suunnitellut" /Kokko s. 229, veistelee Volter kirjeessä kustavilaiselle ystävälleen mainitsematta Hiljasta halaistua sanaa, vaikka Hilja pyörii päässä yöt ja päivät milloin onnellistuttaen milloin masennuttaen Kilven epävarmaa olotilaa.

Pian näemme mitä tuleman pitää, miten auvoiseksi rakkausavioliitto muodostuu, käyvätkö kirjeet toteen kaikkine odotuksineen.

ps

Ainakin Hääpuheeseen ainesta jakoi kirja aikoinaan meille.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Filosofeja ja kirjailijoita

8.

joita Volter Kilpi on lukenut ja tutkinut ja omikseen rajannut: 

... Nietzsche, Schopenhauer, Platon, Descartes, Spinoza, Kierkegaard, Fröding, Ibsen, Goethe, Shakespeare ...

Siinä selkä ketkallaan marssivat mahtavat nimet etiäpäin pontevina.

Silti Kilpi ilmineeraa, jotta moni koulupoika pystyisi paremmin kuin hän selittämään noiden viisaiden sanomiset ja teoriat, sillä eihän hän oppia heistä hae vaan ajattelun ja paneutumisen intensiivisyyttä. 

- Matka ei tulos, totesi jo Manu-vainaakin benrhardil eikun bernsteinilaisittain.

Noin tuon ymmärrän kun kertailen Kilven kolmatta kirjaa, kirjoitelmia Ihmisestä ja elämästä, Otava 1902.

Täältä Kansalliskirjastosta tämäkin Kilpi on luettavissa, ilmaiseksi tietenkin (kauan eläköön suomalainen terveydenhoito ja kirjastotoimi!):

Itse luen sitä kuitenkin paperisena alleviivauksilla ryydittäen. Muuten vilahtelisivat nuo alussa mainitut viisaat ohimarssina tietymättömiin ajatuksineen kaikkineen, sekä Kilven huomiot heistä kustakin.

Siis muutama alleviivaus esille kirjan seitsemästä esseestä:

Ajattelusta.

• Filosofi ei tutki, hän tuntee, filosofi ei kokoo, hän luo, filosofi ei ole tiedemies, hän on taiteilija.
• Me jokainen ihminen olemme sisimmässä olemuksessamme yhtä.

Katsomuksen ihanuudesta.

• Jokaisena silmänräpäyksenä on iäisyys elävänä ja tunnettavana edessämme ja ympärillämme.
• Ihminen on kaikkeuden leikkikalu, joka, luullen olevansa itseänsä, ja omaa toteutustaan tavotellen, onkin vain yksi kaikkeuden ilmitulemiskeinoja.

Ihmisestä.

• Ihmisen tarkotus on olla, olla!  (No samaahan se Haanpääkin painotti, kun käskytti sotilasta Yhdeksän  miehen saappaissa jatkosodan aikana: - Nouse olemaan. Uudelleen toisti olemisen tärkeydestä niin ikään sota-ajan kirjoituksessaan Korpraali Isolintu ja Selänpään leski: - Nousepas Isolintukin olemaan. ks. )

Taiteesta ja siveydestä.

• Ihmisen minä opin tuntemaan Plato[ni]sta, en maailmaa. Elävän ihmisen rinta Platon kirjoituksissa aukenee, elävän, väkeväin ja vereväin tunteidensa värillä ajattelevan ihmisen rinta.
• Jokainen taideteos, joka tunteena virtaa sieluun, syventää ihmisen tunnelmataustaa. Intensiivisemmällä tunne-energialla helteän minä Ibsenistä, ihanat väristyskylvyt olen minä elänyt Shakespearessa, kumpikin on viljellyt minun tunnepohjani syvemmäksi.

Totuudesta

• Kaikki kaunis, kaikki ylevä ja jalo, kaikki pyhyydellä värähdyttävä ei koskaan ole muuta kuin totuutta...

Puhe ilosta

• Oletteko joskus ilona ollut? Kun sydämenne heräsi helmenä teissä ja värisi liikutettuna kauneutena ja rakkautena.

Hautajaispuhe

• Onnelliset me, joille elämän suuri ja syvä lahja on annettu, onnelliset sittenkin, vaikka se joskus sammuu!

Noin puhuu Volter Kilpi nuorena nuorena, jopa nuorempana kuin Miki Liukkonen, syviä. Välillä tuntuu kuin Glorylineä, sitä yhtä hurssaaja, kuuntelisi/katselisi. Kuin kielillä puhuisi tuonilmaisista.

 

Vaan, onko uskomista noin nuoren mieltä. 

Uskoisiko vasta sitten kun ukko-Volter on kuusikymppinen, saaristosarjan alussa, kolmekymppisen sijasta - jotenkin tässä kallistuu vängällä miehen vanhempaan painokseen.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Antinous

7.

Oitis, kun sain luetuksi Seiskan uutiskirjeen, jossa missikeisari-Makunen muistelee elämänsä kohokohtaa ( = sai prinssi Philipin kättä 1952) ja jossa kerrotaan tapakouluttaja Kaarina Suonperän kuolemasta, jatkan ties monettako Kilpi-vaellustani.

Antinous on Kilven neljäs kirja vuodelta 1903, jossa Volter muovaa lihaksi ja vereksi edellisvuotisen ajatuskirjansa Ihmisestä ja elämästä. 

Tämän jälkeen seuraava kaunokirja Volterilta on ilmestyvä vasta 30 vuoden päästä; silloin ollaan vakaasti kotimerimaisemissa Kustavissa Alastalon salissa 1933 - laadun kypsyminen vaatii kolme vuosikymmentä!

 

Nuoruuden tuotanto sen sijaan on kaukokaipuinen, sillä niin Bathseba, Parsifal kuin Antinouskin ovat Välimeren hedelmiä.

Antinouksessa liikutaan Antinous-komistuksen syntymämailla Turkin Bithyniassa Bolussa. Siirrytään Ateenaan, sieltä Roomaan ja lopulta hukutaan Niiliin. Ei auta maailman komeinta poikaa kauneus, ei oikean kauneuskeisari Hadrianuksen suosio (poikarakkautta, jota tosin Kilpi ei mainitse). 

Kaiken kauneuden jälkeen keikahtaa venonen ja Niili nielee nuorukaisen.

Antinous-nuorukaisessa on pitkä pala Oblomovia, ja eiköhän ole niin, että Waltari Sinuhen alustukseksi on lukenut tämän Kilven kirjan, jossa kaiken kauneuden rinnalla elämän tyhjyyttä, turhuutta kyllin:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Väitöskirja

6.

Melekosessa risukossahan taas mennä muikkelehditaan tuon Volterin pelissä. Elikkä: Voiko tylsempää ajatella kuin, että Tämä Mies menee ja tilaa lauantai-iltansa ratoksi - 23.7.2022 20.03.27 -  puhdetöinään Antikvaarista kirjan vuodelta 1952: 

Tilaustiedot

Tuote	Kunto	Määrä	Hinta, EUR
Nuori Volter Kilpi - Vuosisadan vaihteen romantikko Suomi, Vilho	K3	1	5,00
Toimituskulut			5,90
Yhteensä			10,90

Vilho Suomen väitöskirja.

Mitähän Tämä Mies luulee kostuvansa Suomesta ja mihin mielessään on yhdistävä Vilhon väikkärin Kilpi-matkallaan.

Järjettömiä ovat ajatuspolut, tunnepolut tosin sen runsashaaraisemmat. 😄

Tätä kautta, siis.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Miten lukea?

5.

samaapa yhä pohdiskelen kuin Kauppalehdessä 25.03.2009 - 13:13 😅

Uusintakirjoitusta siis vuodelta 2009 kaikki alla  oleva:

 """

• Volter Kilpi luki ahkerasti huomattavimpia filosofeja.
• Kilvelle filosofi on taiteilija: filosofi ei tutki, hän tuntee, filosofi ei kokoo, hän luo, filosofi ei ole tiedemies, hän on taiteilija.
• Hänelle merkitsi enemmän näiden teksteissä ilmennyt henki kuin opilliset tietorakenteet.
• Kilpi ei aukea jos lähestyy älyllisesti ja analyyttisesti.
• Se aukeaa vain jos lukijalla on halu hitaasti sulautua virtaan ja tulla pisaraksi valtamerta.

Noita poimin Marja-Leena Laakson eritelmästä Teuvo Raskun Mystisen ilon lähteillä tutkielmaan, jossa oppaana on Volter Kilpi; Rasku toimitti uusintapainoksena vuonna 1990 Kilven teoksen Ihmisestä ja elämästä vuodelta 1902. (jonka liitteeksi Rasku tutkielmansa liimasi.)

Volter Kilpi on elämän ikuisten silmänräpäysten kuvaaja.

- Ilmankos! Ilmankos! Henki eivät rakenteet.

Ilmankos Kilven oma teksti kiinnostaa ja innostaa tavattomasti lukijaa jolle on ykshailee mitä romaanissa tapahtuu tai miten juoni etenee. 

Samoin, samoin. Noinhan luen kaikkea kirjallisuutta!

Kilven luvussa minulla on vahvana 'Kotona ollaan' -tunne, vahvempana kuin muussa luennassa. Elävänä en ole tavannut ketään muuta lukijaa joka lukisi tekstiä tavallani. 😤

Helpotti, että näinkin saa lukea: henki, ei rakenne - hitaasti hitaasti virtaan sulautuen.

"Munakarin Jojakim siellä airoissa, ja Juuvanin vaarin vieressä, selvitti kurkkuansa ja järjesti äänen sulkuja siten, että tarvitessa jotain sanoisikin, koska taas kerran istui ihmistenkin parissa, ja oli kerran vuodessa lähtenytkin taas kirkollekin. Juuttuu lukonsäläkin rantapuodin suulla sisuvärkeissä paatumiinsa ja yksinäisyyksiinsä, ellei silloin tällöin viljele avainta ja kävele talvi-ummissakin joskus turhanpäiten rantaan ja muistuta vieterikiskoille, että eletäänhän tässä vielä ja kevättä odotellaan yhdessä, saati sitte ihminen, joka on monella lailla elämänhikoisempi ja seuranvaivaisempi kapine kuin sepän takoma rautatela."  Kilpi, 1937: Kirkolle 

" " " 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Parsifal diginä

4.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Kansalliskirjasto

Tuolta sen hain, löysin ja luin. Silmät kippeinä ihmetellen, jotta jo on aikoihin eletty kun kansanaarteet näin jokaisen hyppysissä sillä siunaamalla. 

Voisipa kirjastonhoitaja V. Kilpikin hämmästyä kirjastotoimen kehitystä. Ja jos ei tätä digiloikkaa, niin ainakin toimen muuttumista: kirjatoista kun voi nykyisin lainata vaikka minkälaista romua ja rompetta jääkairasta mölkkypalikoihin. 👀😹

Vähän toista sataa kirjansivua käsittää Parsifal (1902), joka puhtaana poikana tavoittelee Graalin maljaa; tuon hyvyyden maljan isäkuningas, kuten arvata saattaa nuo kunkut ja kunkkujen moraalin, on saanut sammumaan töllöntöillään. 

Malja ei syty, ei luo valoa, ei toivoa anna maailmaan, jos sytyttäjällä on vähintäkin rikettä. Parsifalilta sen pitäisi onnistua, mutta eipä yksin onnistu, vaan annapa olla kun puhdas rakkaus Konviramurin kanssa roihahtaa liekkeihin!

En jaksa, kaikenkokenut vanha mies, intoutua Kilven alkuajan saduista, vaikka pidänkin siitä että ne ihmisen sisäisiä mielenliikkeitä tutkivat enemmän kuin tuonkaltaista kujetettua juonta. 

Liian naiiveja ovat - jopa minulle!

Käännänpä mielessäni asian niin päin, että Volter olisikin tuotantonsa kirjoittanut toisin perin, eli aloituksena nuoruudessa ollut tuo kypsä saaristosarja: Kirkolle, Pitäjän pienempiä ja Alastalon salissa. Ja sitten vanhana huru-ukkona nämä rakkauden ylistykset Bathseballe ja Parsifalissa Konviramurille.

Mahdotonta. Koska vain aika kypsyttää viljan. Boomereilla on aikansa ja arvonsa. Heh, Sanna Sanna.😶

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Bathseba ja Parsifal

3.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Bathseba ilmestyi Kekkosen syntymävuonna 1900. Kilpi oli nyt esikoiskirjailija. 

Raamatullista sanahelinää kaikin 25-vuotiaan Volterin kynästä.

Kuningas David puhelee itsensä kanssa. Näkee mitä kauneimman naisen kattoparvekkeella: tuo on saatava. Valitettavasti Bathseba on toisen oma, Urian, joka on sotatantereella, mikä ei kuitenkaan estä makuuhommia. Bathseba tulee raskaaksi, ja nyt kuningas on lirissä. Kutsuttaa Urian välittömästi sotatantereelta, jotta tämä makaisi vaimonsa kanssa ja näin jäljet peittyisivät.

Uriapa on tehnyt selibaattilupauksen, joka on purkautuva vasta sodan päätyttyä.

Niks naks! hoitelee David jatkot putinmaisesti.

Aika raskaalla kädellä olen 'suomentanut' Kilven kertomuksen juonen naturalistisesti, vaikka Kilven tyyli on lyyrinen, heleän raamatullinen.

"Hän halusi kirjoittaa soivia sanoja, jotka vaikuttaisivat ihmiseen yhtä välittömästi ja voimakkaasti kuin musiikki." Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta

Juonellahan ei Kilven teksteissä juuri merkitystä ole, vaan sisäisen elämän tutkiskelulla.

Jälkikäteen ajateltuna lapsellinenkin, nuoruuden vimmainen spontaani teos menetetystä rakkaudesta. Siinä rakkaudessa on paljon tuntoja Volterin ensirakastumisen päättymistunnelmista kouluaikaisen vuokraemäntänsä, toisen omistaman naisen, Anna Wuotin kanssa.

Ollaan vielä kaukana kaukana Kilven hiotuista timanteista, viimeisen kauden saaristolaiskirjoista. (Kaudet)

Seuraavaksi on ilmestymässä kakkoskirja Parsifal vuonna 1902, kertomus Graalin ritarista. Hugo Simbergin tekemään kansikuvaan Kilpi oli erityisen ihastunut.

PS

Sekä Bathseba että Parsifal on luettavissa maksutta Kansalliskirjaston digisivuilta, kuten moni muukin vanhempi kirja ja lehti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä