Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Pitäisi lukea tämäkin - rasa-oppi

IV

Intiasta - ollaan jo hätäisesti jaa-ajoissa - kaivellaan tänään kaunokirjallisuuden perusteita, paikalliset kupiaiset ovat luoneet omia runousoppejaan, joista esteettinen teoria runoudesta eli rasa (maku, tunnelma) tuntuu melko täyteläiseltä.

On olemassa 9 tunnetta, jotka on herätettävä, jotta lukija nauttii täysin siemauksin taideteoksesta eli kokee tunnelman täyteläisyyden:
  1. rakkaus - (eroottinen tunnelma)
  2. hilpeys - (koominen)
  3. suru - (surullinen)
  4. viha - (kauhistuttava)
  5. rohkeus - (sankarillinen)
  6. pelko - (pelokas)
  7. inho - (vastenmielinen)
  8. ihmetys - (ihmeenomainen)
  9. kyllästyminen elämään - (syrjään vetäytymisen tunnelma)
Kirjailija luo nuo tunnelmat, jotka lukija kokee tunteina.

Siinäpä rasa-reseptiä kirjoittajille nokko. Kaikki nuo yhdeksän kun saa juttuun mahtumaan, niin syvällinen teos ja bestseller on luotu! Vaan on siinä yhdistelemistä, luulen.

Olisihan se ällöä ykskantaan ja heti suoraan tokaista kohteelleen: - Olet rakas! - Olet pelkuri! - Inhoan sinua! - Kumma epeli!

Kyllä ansio tai kelvottomuus on tekojen kautta osoitettava eikä suoraan möläytettävä, aivan niin kuin didaktinen ohje kasvatuksessa kuuluu: Opettaja, älä kehu (moiti) oppilaan persoonaa, vaan kehu hänen tekojaan - anna oppilaan itsensä ymmärtää subjektiivisuutensa voima.

Siis semmoista kautta rantain -meininkiä on kunnon kirjallisuus. Niin olen tuohon KK-vihkoon asianlaidan aikoinaan merkinnyt ja dokumentoinut. Joten tosipa se lienee.

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII

(ps mitkähän noista yhdeksästä vaateesta tämä potullinen täytti? vastauksia otetaan vastaan.)

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

13 kommenttia:

  1. kariav9. syyskuuta 2016 klo 10.16

    Arvioinnissani noudatan kunniatohtori M.A.Nummisen erinomaisen mainiota käytäntöä hänen ollessaan takavuosina Levyraadin tuomaristossa. Toisten Jahnukaisten ja Liinamaitten hämmästykseksi tohtori antoi kaikille soitettaville musiikkikappaleille täydet 10 pistettä. Tämä on hyvä tapa ja oikeus ja kohtuus useissa kiistakysymyksissä.

    Niinpä kyllä mielestäni intialainen räsäs-oppi tässä toteutuu täydellisesti. Esimerkkirepliikissä tulee jo esiin rakkaus(1), pelko(6), inho(7) ja ihmetys(8). Näistä tunteista negatiiviset ovat usein viha(4)-sateenvarjon alla.

    Termi "suoraan tokaiseminen" tuo lukijan mieleen ehkä useitakin koomisia(2), jos rohkeitakin(5) tai suruntäyteisiä(3) assosiaatioita.

    Syrjään vetäytymisen tunnelma(9) on vihkon kannessa: "12 toisessa paikassa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj10. syyskuuta 2016 klo 7.42

      kavi
      Kiitän rakentavasta palautteesta, rasoista ja ruusuista.
      Eikös sitä niin irvessä suin ole tapana sanua.

      Ite en taho löytää näistä muita rasoja kuin kakkosta (2), siksi kai potulla istun ja ölähtelen. :)

      Poista
    2. kariav11. syyskuuta 2016 klo 11.50

      "(ps mitkähän noista yhdeksästä vaateesta tämä potullinen täytti? vastauksia otetaan vastaan.)"

      Kommentoin tähän vahvan päihtymystilan ansiosta musiikin tulkintaan kykenemättömän hanuritaiteilijan sanoin, kun tanssien järjestäjä tämän haukkui:
      - Mitäs tilasit:)

      Poista
    3. hikkaj11. syyskuuta 2016 klo 20.58

      kavi
      kahtena näit kaiken ensin - sitä se päihtymistilasta puhuminenkin teetättää. :)

      Kikkeliskokkelis.

      Poista
  2. EJ9. syyskuuta 2016 klo 14.56

    Oivoi, onpa iihhanan tuntunen runnousoppi, ihan kotimuan kieltä.

    Taijjan viskata nurkkaan tuon Sturk..., sruk... no johan nyt, pittää kahtoa kirjasta, Strukturalistisen runousopin (Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikari). Siellä on semiotiikkaa, poeettisen funktion teoreemaa, fonosemanttista parallelismia, metaforisen reduktion strategiaa, ekstradiegeettisia kertojia, funktioiden kontekstuaalisuutta, noin esimerkinomaisesti ja runollisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj10. syyskuuta 2016 klo 7.45

      EJ
      on se merkillistä miten merkilliseksi lukeminen ja kirjuttaminen tehhään teoriassa,
      mutt':
      myö pojat nautitaan vuan!
      (teoriaherrat on erikseen: niillä ei oo arkipäivää?)

      Poista
    2. EJ10. syyskuuta 2016 klo 9.05

      "teoriaherrat"

      Mainitsemani surt..., struts... runnousopin alkeisopintoja varten olivat kirjoittaneet Mervi, Pirjo ja Auli.

      Poista
    3. hikkaj10. syyskuuta 2016 klo 9.34

      EJ
      yhä pahenee!

      Vaan piä piäs, niin miekii: kahohan ja uotappa huominen kohan piästään Tantteen ja Jumalaiseen aktiin.

      Poista
    4. EJ10. syyskuuta 2016 klo 12.05

      "jumalaiseen aktiin"

      Sori, en malttanna ootella huomiseen.

      http://erkkijormanainen.blogspot.fi/2016/09/kultaseni.html

      Poista
    5. hikkaj11. syyskuuta 2016 klo 8.36

      EJ

      odottamatontakaan ei laiteta.

      Poista
  3. Vox Populi9. syyskuuta 2016 klo 19.56

    Hyvä metakognitiivinen väestönosa

    Tiede-lehdessä 9/2016 tuommoinen viisastelu asettuu tikapuuhermoston keskusyksikön synapsitoiminnassa kategoriaan " ajatusten ajatteleminen " !

    Eläkkeellä sitä voipi harrastaa semmoisiakin asioita ! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj10. syyskuuta 2016 klo 7.46

      Voksi, sir
      varmaan tarkotat tuota EJ:n kommenttia. ;)

      Poista
    2. EJ10. syyskuuta 2016 klo 12.12

      Populi,

      eläkkeellä voipi harrastaa vaikka populaatioihen luomista.

      http://erkkijormanainen.blogspot.fi/2016/09/kultaseni.html

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)