Bathseba ja Parsifal

3.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Bathseba ilmestyi Kekkosen syntymävuonna 1900. Kilpi oli nyt esikoiskirjailija. 

Raamatullista sanahelinää kaikin 25-vuotiaan Volterin kynästä.

Kuningas David puhelee itsensä kanssa. Näkee mitä kauneimman naisen kattoparvekkeella: tuo on saatava. Valitettavasti Bathseba on toisen oma, Urian, joka on sotatantereella, mikä ei kuitenkaan estä makuuhommia. Bathseba tulee raskaaksi, ja nyt kuningas on lirissä. Kutsuttaa Urian välittömästi sotatantereelta, jotta tämä makaisi vaimonsa kanssa ja näin jäljet peittyisivät.

Uriapa on tehnyt selibaattilupauksen, joka on purkautuva vasta sodan päätyttyä.

Niks naks! hoitelee David jatkot putinmaisesti.

Aika raskaalla kädellä olen 'suomentanut' Kilven kertomuksen juonen naturalistisesti, vaikka Kilven tyyli on lyyrinen, heleän raamatullinen.

"Hän halusi kirjoittaa soivia sanoja, jotka vaikuttaisivat ihmiseen yhtä välittömästi ja voimakkaasti kuin musiikki." Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta

Juonellahan ei Kilven teksteissä juuri merkitystä ole, vaan sisäisen elämän tutkiskelulla.

Jälkikäteen ajateltuna lapsellinenkin, nuoruuden vimmainen spontaani teos menetetystä rakkaudesta. Siinä rakkaudessa on paljon tuntoja Volterin ensirakastumisen päättymistunnelmista kouluaikaisen vuokraemäntänsä, toisen omistaman naisen, Anna Wuotin kanssa.

Ollaan vielä kaukana kaukana Kilven hiotuista timanteista, viimeisen kauden saaristolaiskirjoista. (Kaudet)

Seuraavaksi on ilmestymässä kakkoskirja Parsifal vuonna 1902, kertomus Graalin ritarista. Hugo Simbergin tekemään kansikuvaan Kilpi oli erityisen ihastunut.

PS

Sekä Bathseba että Parsifal on luettavissa maksutta Kansalliskirjaston digisivuilta, kuten moni muukin vanhempi kirja ja lehti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Luistelijoita lasin takana

Illalla, siis eilis, katsoimme Onnissa luistelijaa välissä vitriinilasi:

Illalla, tänä, katselemme luistelijoita välissä tv-lasi:

 



Ruuska kävi esittelemässä Simbergin elämää tulkiten jonkun tulkinneen tuon Simbergin grafiikkatyön Pirun eli Kuoleman kuljettavan tsaarinraatoa sylikätkössään jättäen näin Suomelle vapauden mahdollisuuden. Tulkintoja on totta kai muitakin symboliikkataiteilijasta kun kerta kyse.
Mutta menköön poliittinen kannanotto läpi näin vaalien alla.

Vaan mikä on naisluistelijoiden määrä ja tarkoitus, noiden Mustosen 'piruttarien'?

🏂 hiihdot  6  km / 960 km//€ = 140 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Puretaas reissua alkaen Simbergin Hugosta

ei Häkkisen

Sitä ollaan taas yksi rappunen noustu ylöspäin sivistyksen portaita: koluttu eteläisen Suomen ja sen itäisen lahden rannikkoa päivätolkulla ja lopulta 'noustu maihin' Lappeenrannassa Sari Kaasisen Kehruuhuoneella.

Iänkuun päivänä en ollut käynyt Pernajassa, joka Loviisaa nyt on. Porvoo kyllä on jokusen kerran kiireenhötäkässä ohitettu. Kotka tuntematon, sentään sen Arto Tolsaa ja Junnua seurattu silmä kovana ja korva kuulolla.
Että Veikko Laviko? Kuulamörssärin sijoitan mieluummin Sypänsä kanssa Haminaan ja sen hautausmaalle, missä käymättä jäi, mutta RUKin pihapiiri tuli tampattua tarkkaan - eikös senkin oheistuotteena ole täyttyneet hautuumaat?
Pah,
pahaksipa tämän maailmanmatkaaja pikkubourdain-folken matkakertomus on kääntymässä, joten jätetään humpuuki ja siirrytään korkeampaan kulttuuriin.

Pernajan omapoika Agricola sivuutettakoon tässä vaiheessa olan kohautuksella sekä tällä Lari Kotilaisen mainiolla kirjalla: Kielen elämä. Ja keskityttäköön lähipäivinä tuoreempaan kirjatapaukseen, Helena Ruuskan kirjapaksukaiseen: Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, WSOY 2018.

Enpä tuota olisi arvannut, kun Agricola-matkalle lähdimme, jotta pääasiaksi nouseekin Hugo ja Hamina!

Siinä pienempää ympyräkatua tallatessa hyvä etten iskenyt päätäni seinälaattaan vaaleanpunaisen talon kulmalla kirkon pihaa tiiraillessa:

- Ai täältäkö se Simberg?
Tampereellahan miehen töihin viimeksi törmäsimme Enkelimatkailu-reissulla.

Siinäpä olikin, kurkistelemista, kummastelemista, kamerassa kieputtelemista- Pikkuympyräkatu kolmenelosen taloa töllistellessä.

- Vai täällä pikku-Hugo ja kaksoisveli-Paul temmelsivät lapsuutensa. On siinä vilinää riittänyt kun sisarusluku huiteli toisellakymmentä!
- Siinä on ollutkin häkitys paikallaan ...



Mutta jospa en jatkaisikaan -
sillä varmaan luotettavamman ja paremman kuvauksen ja paremmat kuvat löytyvät tästä Ruuskan 500-sivuisesta Simberg-elämäkerrasta:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös