Avioliiton auvoa

 10.

sotkee suomentaminen

Pikkuisen epäilin, jotta hyppysellinen batshebamaista kaunotaitoaan käyttää Volter kirjeissään Hiljalle ja sen Laura Kokkokin vahvistaa:

"On kuitenkin syytä olla tietoinen Kilven tyylillisestä taituruudesta, joka tuo oman lisäkerroksensa kirjeiden tulkitsemiseen." VK Elämäkerta s. 251

Pitkänpitkiä sielukkaita kirjeitä Volter kirjoitti Hiljalleen 240 kymmenarkkista ennen avioliittoa (10.6.1907) ja 235 kirjettä vihkimisen jälkeen. Päiväkirjaa Volter ei pitänyt, joten kirjeisiin upposivat mitä intiimimmätkin ajatukset. 

Kirjeistä 85 ihanuutta on luettavissa Kokon toimittamasta kirjasta Volter ja Hilja.

Laura Kokko (toim.): Volter ja Hilja Kirjapaja 2013

Hiljan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa eivätkä osallistuneet vihkimistilaisuuteen Turussa, jonne Kustavista matkattiin Volterin vanhempien kanssa. Hilja ei katkaissut välejä vanhempiinsa vaan vieraili Porin Pietniemen Vanhakartanossa yksinään.

Volter Kilpi -Elämäkerta. SKS 2022
Kuva: Matti Kilven yksityiskokoelma

Syksyllä asetuttiin asumaan Helsinkiin Albertinkadulle ja päivisin erossa oltiin vain muutama tunti eli sen ajan, jonka Volter hoiti kirjastovirkaansa:

"Taitaapa meidän perheessämme tapahtua kaikki melkein yhdessä. Yhdessä käännämme, yhdessä kirjoitamme, yhdessä laittelemme kuviamme kehyksiin - sahaamme ja liimaamme - yhdessä taitavat useat askareetkin tapahtua, yhdessä olemme suuttuneita Kannistolle - sille, joka arvosteli kieltäni "Virittäjässä."

Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Volterin käännöstyöt saivat ankaraa arvostelua asiantuntijoilta, tuolta kielentutkija Artturi Kannistolta etenkin, ja pistipä Eino Leinokin lusikkansa soppaan; siirappikielisestä tusinakääntäjä/hymistyskirjailijasta ei heidän mukaansa kirjallisuuden kääntäjäksi ollut.

Siinä sitä olikin urkkoa pitää puolensa kirjamaailmaa vastaan. Ja lopputulemana Kilpi kirjoitti näin:

"Taitaa koko se suomenteleminen olla ollutkin henkeni surma."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Olleeko tuo Hilja

Volter & Hilja  VIII

V&H VII

Vieraantumisen pelkoa tuntee myös Hilja vastatessaan kesän loppupuolella Volterin kirjeeseen ja kehottaakin Volteria kirjoittamaan 'oikein pian minulle'. Ja  kohta jo saapuu uusi kirje Kustavista Pietniemeen: "Tunsin kuin olisi huokunut huurretta koko sieluuni, ja kuin värisisin kylmästä."
Herkässä vaiheessa on elo: "Jokaista  tunnetta reunustaa ja syventää liikutettu tahdoton aavistus kaiken haihtuvuudesta."
Kirje on viimeinen maalta, viimeiset sanat Volter kirjoittaa laivalla, sulkee kirjeen. On aika matkustaa takaisin Helsinkiin.

Onneksi on jo syksy! Ja kohdataan jälleen.
Vai kuinka?

5.10.1905
"Aioin taas tulla kohtaamaan sinua, kävin jo siellä asuntosi luonakin, mutta tuntui niin alakuloiselta ja masentuneelta minussa, ett'en tullutkaan sisään, et sitä paitsi sinä ehkä ollut kotonakaan.--- --- Näin kun on kulunut joku päiväkin ilman että olen nähnyt sinua, ja ollut kanssasi, uupuu kaikki kuin harmaaksi minussa. Tuntuu mahdottomalta, että sinussa enää eläisi ajatustakaan minusta, ja samassa on kuin kaikki sammuisi ympärillä, ja tuntuu kuin katoaisi kaikki halu elää. Nyt tälläkin hetkellä olen niin uupunut ja rasittunut. --- --- Hilja, minun on niin autioita olla, ell'en minua itselleni hyväksi tunne ..."

Melkoista mielen myllerrystä.
 Kuin murrosiässä ovat kolmekymmenvuotias mies ja kaksikymmenvuotias neito. Jos olisivat, en lukisi - mutta kun 'kypsässä' iässä kumpainenkin, neljä kirjaa jo julkaissut kirjailija sekä lääketieteen opiskelija, niin luen,( koska tuntuu että tai tiedän että ... että että ... niin mitä? Koska ovat aikuisia ja ... ja hyvä siitä vielä tulee, ei jää pelkäksi haihatukseksi eikä hapuilua voi laskea huimuuden piikkiin. Niin sen on oltava!)

Ja ennen kaikkea: mikä voimakas lukutunne! Kilven teksti on kuin Jumalan käsivarsi, se kantaa - turvallisesti, tapahtui mitä tapahtui. Miten mukava olikaan istua yhtenä härkäniemenä Alastalon salin penkillä tai matkata Kirkolle tuon tanakan lautamies-Lahdenperän rinnalla kävellen ja Kihlakunnan soudussa! Tosin nyt ollaan vielä kaukana niistä ajoista.

Volter ja Hilja tapailevat toisiaan Helsingissä, mutta kasvoista kasvoihin sanominen on vaikeampaa kuin kirjeitse:

"Lensin koko illan pimeitä katuja, jok'ainoasta naisesta, joka tuli vastaan säikähdin, olleeko tuo Hilja, odotin, odotin, ja tiesin tietysti odotukseni turhaksi. Näin sinut Ylioppilastalolla, mutta pudotit kohta silmäsi minusta, ett'en saanut tervehtiäkään. Miksi olet sinä semmoinen nyt? --- Miksi hyydyt sinä jääksi minun edessäni?"

Jäämme epävarmuuteen vielä lokakuun viimeisen päivän kirjeessä, 31.X.05, johon pysähdymme:

"Hilja, Hilja, hyvä rakas kallis  Hilja, jos vaan voit, ole sitte ystävällinen minulle, ja osoita se joka hetki minulle, ett'ei minun tarvitse näin väristä yksinäisyyden kärsimystä! --- ---minä palelen ja kuihdun, jos sinä poistut ja väistyt minusta."

Jännään paikkaan jäädä jätkähdämme - vähän niin kuin saippuasarjoissa. The Bold and The Beautiful.
Vaikka on tämä silti kaukana kaukana siitä ja sen kaltaisista.

V&H IX

Pahus - luiskahtipa yli joulun

Volter & Hilja  V

V&H IV

Pelkäsin että menee melkein jouluun, jos Volter Kilven vastausta Hiljalleen jäisimme odottamaan. Siis samassa tahdissa jos pysyisimme kirjeenvaihdon seuraamisessa toisiaan tunnusteleva parin kanssa. Helatorstaina Hiljan kesälomiltaan Pietniemestä lähettämään tunnustelevaan vastaukseen Volter lähettää oman kaipaavan kirjeensä vasta juhannusviikolla.

Menivätpä pasmat vähän sekaisin: meillä meni yli joulun, kun Haanpään kehno sotki tahtimme! No eipä turhaa seuraa Penttikään ollut - vai kuinka?

Lyhyenä Volter kuitenkin omaa vastausaikaansa piti: "Suokaa anteeksi, että nyt taas kirjoitan."
Taas! Kolmen viikon päästä!
Mitenhän olisi käynyt jos toisiaan tunnustelevalla parilla olisi ollut käytössä kännykät, facebookit, mailit ja twitterit? Olisi tahti ollut toinen. Ja tyyli kärsinyt!
Eikä mitään luettavaa silloin meillä.

Onneksi ei ollut muita välineitä kuin kirjoitusneuvot. Jäi jäljelle luettavaksemme sanojen, lauseiden, ilmaisun hidas kauneus.

Kuunnelkaas:

"ja ell'en teitä silloin ajattelisi, kuolisi koko mieleni siitä suloisesta rakkaudestaan." 

"aina tunnutte te mielessä kuin viileä ehtymätön soliseva, suloinen lähteensilmä," 

"Nyt on juhannusaatto. --- Olisit sinä nyt täällä, niin saisin sinut kanssani venheeseeni, ja lähtisimme meren sininiitylle," 

"ja silmissäsi sykähtelisi aurinko ja meri," 

"Tahtoisin levittää koko itseni sinun eteesi," 

"En minä tahtoisi muuta kuin hienointa syvintä liikutusta." 

"Hilja, tunnetko sinä, kuinka pyhänä ja syvänä ja rikkaana minä elämän näen."

"ja tahtoisin että se värisisi sinussa yhtä aikaa ja yhdellä tapaa, niin että jäisimme sanattomiksi sitä tuntiessamme, kädet vaan yhteen likistyvinä ja rintamme kuin temppeleinä, joissa pyhyys värisee."

Kyllä Volter epäröikin, voiko jollekin näin sisintään valottaa. Hän pelkää 'tämmöistä koko mielen sinua kohden kääntymistä' jos ei se ole mieleen:"sano se minulle, mutta sano ystävällisesti, sillä muuten se tuntuisi niin kamalalta."

Jännityksellä jäämme odottamaan Hiljan vastausta ja myös sitä joko Hiljakin uskaltaa sinutella.

ps
jopa tuntuisi karkealta ja kamalalta laittaa tämä Volterin ja Hiljan kirjeenvaihto esille tuonne Cityn puolelle! Lehtosen Joelin intiimit kirjeet sinne kyllä paremminkin kuuluivat - ei siinä mitään ristiriitaa.

V&H VI