Järkytyksen paikka

 henkitoreissaan

Terv./ei vaan sairaudenhoitotilanne

 "Tähän on tultu"

       

Hiihtämispäiväkirjaa    / ihan äsken

22.1. ke -7°C

Uutta lunta parikolme senttiä ripotellut ja ripottelee huomisaamuun saakka, pian passaa! Oikein kaheltaan kyyryssä paineltiin hymysuin.

Mutta siitä hymy hyytyi kun tuli soitto I-ikikaverilta, jotta ei henki kule ja jatko: - Mitä mie tien? Turha soitella ambulanssia, ei ne tule kuitenkaan.

-Oota, tulen. Paa takkia päälle.

Terveyskeskus siinä muutaman sadan metrin päässä. Eivät ota vastaan, sanoivat. 

   - No ei se tuonne autoonkaan voi jäädä henkitoreissaan. Eikä jaksa kävellä tänne, selkä jumissa, pitäs saaha pyörätuoli.

Meillä ei ole, sanoivat.

Talutin lopulta kaverin sisälle ja löytyihän se peti, ja lääkärikin kurkisti ovelta. Sinne jätin rohkaisevin sanoin: 

   - Turvassa tallessa oot. Soitellaan illemmalla.

Z

myöh. 

sairaalajonossa ...

🏂 hiihtämiset -7°C  12 km  yht. 371 km /€ = 65½ h

Kaikenlaista! 

Asioille vähän mittasuhteita.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Murhemielin, mutta

siitä se iloksi muuttuu

Olisikohan jo aika kaivaa ystävämme Onni Eläkeläinen näin Onnin ja Sisun nimipäivän kunniaksi esiin, kun on näet syrjäläisenä ollut, hyvä ettei naftaliinissa. Ja miksei Kalevalankin kunniaksi: liippahan Onni jo sitä ikäluokkaa.

On ollut vähän murhemielin mies omassa maailmoissaan, jonka on luonut mieleisekseen niin ettei ulkopuolisilla häiriötekijöillä ole pääsyä ollut.

Kaikenjoutavan on torjunut, jättänyt ns. taakseen oven taakse. 

Paratiisinsa ulkopuolelle eli ympäröivän tienpuoleisen kuusiaidan.

Sinne ovat jääneet Ukrainan sodat ja paholaisputinit, siinä missä melskeiset tv-ohjelmatkin. Valikoiden sitäkin värkkiä on katsellut: Sirkkasen on kelpuuttanut ja nyt nuo Planican hiihtämisen MM-kaatumiskisat. Eveliina Piipossa on särmää - sille tytölle hän on antanut monta monta pistettä, tosin se yksi ruma sana vähän pudotti pojoja.

Omat 'lankkunsa' on OE muistanut ottaa esille ja töpöttää pitovoiteita voidepesään lähes jok'ikinen päivä, myös tänään pohjanakkain impien ainojen väinämöisten ja joukahaisten kalevalaisena juhlapäivänä, jolloin talven hiihtourakoinnissa täyttyy puolimatkan krouvi.

Mutta ei aivan onnellinen Onni ole, jokin jäytää, nokertaa onnen tilaa. Onko sittenkin Paratiisiin päässyt livahtamaan kärmes talvesta piittaamatta? Onni näet muutamin öin, pissireissujensa päälle, on jäänyt valveille, eikä muutama kirjanlukukaan ole tainnuttanut oitis unten maille.

Jottei vain vanhaksi alkaisi tuntea itseään, vaikkei kolota ei jäydä kipu ruumista, ojitettu sydänkään (operaatiosta tark. KL) ei pahemmin pompi omilla teillään. No siinäpä se! Tuostapa sydämestä se murhemieli taitaakin kummuta, tai siitä, kun laskee, jotta moniko ikätovereista enää huokuisi hengissä ilman lääketieteen ihmeellisyyksiä. Kuolleina tahi rampautuneina olisivat kaikki. Näitä miettii Onni Eläkeläinen, jos ei nyt synkkänä niin vähän kummissaan. 

Mistäs moiset mietteet lennähtäneet jos ei se kärmes kerta?

Eilisestähän ne. Ensin tuli soitto, jotta etkö tulisi kun syömiset on loppu. 

- No mikä?

- Perjantaita vasten yöllä ahisti, ei kulukenu henki. Pakko oli soittaa ampulanssi. Mäni koko perjantai sairaalassa oottelussa ja tutkimuksissa, iltakuuteen käytävillä syömätä juomata. Kotiin toi kelataksi ylopistonapteekin kautta kun oma apteekki ois ollu kiinni.

- Ohhoh. Ja mikä ol?

- Syvämmessä vajaatoimintoo, nestettä pakkautuu ja ...

Näkyyköhän kärmes kuvassa?

Vaan 

ei jätetä Onniamme murehtimaan.

Päinvastoin: 

Nostetaan Onni ylös sohvaltaan katsomaan läpi kuusiaidan: sieltä pilkistää kirkas, melkein keväinen valo.

Piankos 

Onni Eläkeläinen on taas entisensä ja mennä viuhtomassa hankia pitkin hymysuin. 

Tietysti 

sinne rivitaloille päin, josko ystäväparhain voipi jo paremmin...

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 11 km 500 km/€ = 81 h

Elämä koettelee

 12.

Antinous 1903 - Alastalon salissa 1933.

Kolmeksikymmeneksikö vuodeksi vaikeni Kilpi? Perheen perustaminenko nieli ajan? Kuten niin helposti käy - kun on aika elää oikeata elämää, käsitteellisen elämän sijasta. Ainakin oma vaatimaton kirjallinen elonpolkuni kirja-arvosteluineen katkesi kerralla siihen paikkaan, lukeminenkin: kun oli aika elää ihka oikiast!

Kilville syntyi Riitta - 1910, Jaakkima - 1914, Lassi - 1920. 

Ja yllätys yllätys: 2 pamflettia, mielipidekirjaa Suomen ja maailman menosta.

1917 Kansallista itsetutkistelua.

1918 Tulevaisuuden edessä.

Kansalliskirjasto

Noitapa tässä pureskelen mietiskellen, että parempi Volterinkin keskittyä taiteen irrationaaliseen tuottamiseen kuin yhteiskunnallisten asioiden rationalisointiin.

Tämä jäi käteen: 

Ruotsinkielisten erottautuminen kansasta saa tuomionsa ja sapiskansa: elävät käsite-elämää konkreettisen työn sijasta. 

Niin ja monarkiaa, sitä Väinöä, ajelee Kilpi Suomen hallitusmuodoksi.

Sitäpä ihmettelen myös, miten Kustavista persaukisena maailmalle lähteneellä köyhällä kirjastonhoitajalla on vara ostaa Kulosaaresta huvila ja rakentaa kesäpaikka Lintukoto Kustaviin. Laura Kokko ei kerro tarkemmin (laina), mutta eiköhän niin Hiljan kartanosta kuin Volterinkin vanhemmilta ole lohjennut... jne.

Oli miten oli, mielenkiinnolla tämä Kilpi-matka jatkuu, vaikka itse Volterin elämä oli katketa nelikymppisenä umpisuolen puhkeamiseen, veritulppaan ja sydänongelmiin vuoden 1915 syksyllä:

"Sairaalassa kului kaikkiaan viisi viikkoa. Helsinkiin kiirehtinyt Hilja istui joka päivä Volterin seurana. Volterin tila oli vakava. Veljelleen Antolle Volter kertoi lääkärin sanoneen, että sairaudesta toivuttuaan hän sai pitää jokaista päivää ikään kuin ylimääräisenä lahjana."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Onnellisuuteen sairastunut

Näinköhän yllä selitystä taannoiselle OE:n olotilalle? 😅

Aviador 2022

Riikka Ulannon Neitsytlentoa tässä käsissäni olen pyöritellyt tovin sen luettuani ja arvostelua pohtien. Vaan kuinka ollakaan ja harmi että illalla samoihin käsiin osui toinen samanaiheinen kirja eli Heli Hietaseen Hullua hurskaammaksi -kirja, alaotsikoltaan Merkintöjä maanisen päiväkirjasta.

Ulanto kirjoittaa mitä siellä sairastuneen sisällä tapahtuu ja miltä maailma näyttää ja tuntuu sairastuneen silmikon läpi katseltuna, kun realismi muuttuu surrealismiksi.

Yhdenäkin Neitsytlennon kirja-arvostelun muokkaaminen muuttuu, tuon uuden kirjan myötä monimutkaisemmaksi, kun katse harhailee Ulannon ohuen kirjan ja Hietasen tukevamman kirjan välillä.

Niinpä teen radikaalin ratkaisun ja jätän kokonaisarvion Neitsytlennosta tekemättä ja tyydyn sen lukemisen aikana tekemiini havaintoihini, ranskalaisiin palleroihin, tukirankoihin, jotka sisällöstä hyvinkin paljon kertovat, ja jätän johtopäätöksen tekemisen potun lukijoiden pääteltäviksi:

• sairastunut ennennäkemättömään onnellisuuteen, hulluuteen
• "Unettomuus aukaisi hulluuden"
• "Eikö muiston pitäisi olla tosi?"
• "Nyt joku vieras huoneessaan käytävän toisella puolella itkee, maailmanluokan luksushotelli, tähtitaivas, spottikuiden himmentämä residenssi, taiteilijatalo kuin pyykkipaatti, pesulaiva Seinen varrella, seilaan unisena likapyykkimerellä huuhtokuun alla."
• NEITSYTLENTO parittelevat hyönteiset takapäät yhdessä, kaksi päätä!
• "Sinänsä huvittavaa, että sairaalasta käydään lomalla, kuin tämä olisi raskasta ja uuvuttavaa työtä."

Ryhtykääs toimeen; pohjustusta romaanille voi hakea Ulannon kielenkäytöstä, vaikkapa minuuttinovellikoosteesta Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?.

omat muut KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä