Marginaalissa on hyvä olla

Orfiset laulut

Tunnen Läheisen Miehen, LM, jolla on tapana työntää nokkansa sinne mistä suuri yleisö ei piittaa. Ei tule kuuloonkaan, että hän lukisi niitä suosikkiromaaneja, joita kirjablogistit hikuna lukevat (Kinnunen / Hotakainen yms.); katsoisi niitä ohjelmia joita muut katsovat (Putous, Sohvaperunat yms.); menisi tilaisuuksiin minne monet halajavat. Niin ja Kanariansaaria mieluummin Hyytsaari.

Marginaalit viehättävät.

Sama se on musiikin suhteen.

Eipä siis ihme jos mitä kummallisempia kiinnostavia löytöjä löytää LM näppeihinsä, kuten korviinsa nyt nämä Orfiset laulut V ja VI:

Orfiset laulut V - Orfiset laulut VI
Kannet: Arsi Keva
Helmilevyt

Aikansa kuunneltuaan ja epäuskoisena/-toivoisena päätänsä pyöriteltyään Läheinen Mies päätti ottaa tarkemmin selvää, tarkempaan tutkailuun: että mitä hittoa!

Laulajan täytyy olla laitapuolen kulkija: niin epätoivoisesti hän kitkutteli Kuudennen pääorfisia, jossa Kharon kuljettaa ruuhkaisella vuotavalla rämälautallaan obolit kielen alla manalaan vietäviä ihmissieluja - siinä ei auta orfiset laulutkaan, kun lautturi työtään suorittaa.

- Ken on tuo laulaja, laitapuolen? innostuu Läheinen Mies etsimään vastausta. 

Ja hämmästys on suur': 

Ei mikään laitapuoli vaan teologian kandidaatti Savonlinnasta, kolmen lapsen isä, ortodoksiksi kääntynyt jne.

Niin lukee LM HS:sta, kuvankin näkee ja pistää Kuudennesta kutosraidan uudelleen pyörimään. 

- Vähän kuin hihaan huudeltuja, hihan himmentävää joikuilua, vilahtaa ohimennen Läheisen Miehen mielen vieressä, mutta oitis huomaa kehnon vertauksen. 

Marginaaliin jäänyt rikasta sielunmaisemaa vaeltava esittäjä: Joose Keskitalo, s,1982. Omia sanoituksia omiin sävellyksiin, eivät mistään Eeva-Liisa Mannerin Orfisista lauluista kopsattuja. Omaa persoonallista laulantaa The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtyeen säestämänä.

LM tuntee sympatiaa: JK:ssa potentiaalia vaikka muille jakaa, suuremmillekin estradeille. Mutta taas toinen mutta, tenä, mikä selviää Orfisten laulujen Viidennestä, 

Varjoista nousee laulu:

"Parempi on pysytellä sivukujilla

välttäen ruuhkaista valtatietä

vaikene kova ääninen melu

varjoista nousee hiljainen laulu

--

Olen kulkenut varaston läpi

josta laulut tulevat

kuullut varjossa hiljaisen laulun

vain harvat sitä kuulivat

vain harvat sitä kuulivat"

- Marginaalista löytyy aina helmi, niin nytkin, vakuuttuu ihastuksissaan Läheinen Mies.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  12 km 454 km/€ = 74 h

Ketonen & Myllyrinne

Selkokieliset uutiset

Katso

SVT Nyheter 22.2.2023

Perjantaina täyttyy vuosi Putinin erikoisoperaatiosta Ukrainan hävittämiseksi. Putin piti puheen tuhatpäiselle nuokkuvalle salilliselle: Lännen vika koko revohka.

Biden puhui Puolassa: Putin voi lopettaa sotansa yhdellä sanalla heti.

Me sivulliset 

olemme kaikki samassa liemessä: Putin leikkii meillä. Sille emme mitään voi. Voimattomina kuin koulukiusatut vetäydymme omaan kuoreemme, jäämme odottamaan mitä tuleman pitää. Luomme oman maailmamme kuin orja Epiktetos.

 

Sinne Putinilla ei ole asiaa.

Ensin oli korona, nyt on Putin. 

Nyt korona on tauti tautien joukossa, tavallaan siis voitettu kanta. Milloin Putin? Löytyykö siihen hulluuteen lääke? Pelkkä Zelenskyi ei riitä. 

Kauanko menee sen piikin kehittämiseen?  Kauemmin joka tapauksessa kuin koronan taltuttamiseen.

Miksi otsikossa Ketonen & Myllyrinne? Puhe kuitenkin Putinista.

Samanlaista sekoilua kaikin.

Siksi*.

*=Amen

samma pä svenska

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  8 km 430 km/€ = 70 h

Myöhäisellä sytytyksellä

Pitkälti toistakymmentä vuotta myöhässä tässä. Vaan hyvinpä tuon näyttää ennättävän.

Katsoa tämän:

Ketonen&Myllyrinne

Kaksi jaksoa ykköskaudelta jo katsottuna: toisen nyrkkeilykypärävitsikohta kaikessa karmeudessaan huvituttaa vielä parin päivän perästä, muut unohtuneet. Kolme kautta näkyy olevan aikoinaan pakerrettu: 2006, 2008, 2010.

Olkoon tämä nyt se sarja jota koronan jäljiltä seuraan. Ekakoronavuonna 2021 seurasimme Pieni talo preeriaa ja toisena 2022 Larkinin perhettä yhdessä; nyt 2023 minä yksin tätä, sillä toinen ei halua näin hupsua sarjaa seurata.

Ketonen ja Myllyrinne - täysin vieraita tyyppejä kumpainenkin. 

Niin kalkkeutunut buumeri olen, ollut jo siis liki kaksiymmentä vuotta - jo since 2006!

Nyt ihan innoissani, vaikken mitään Putouksia sun muita vauhtiviihdeohjelmia ruudulta seuraakaan.

Tässä näyttäisi olevan tarpeeksi rauhallinen vitsitätsi.

Jännä nähä.

Yhä pyörii päässä se Kajaanin Hurmeen hulina-Lea, joka paikan päällä livenä oli ok! mutta joka ruudun kautta katsottuna jäisi katsomatta.

Ruutu paitsi litistää, myös latistaa. Vrt. syöksylasku!

Tämä seuraavaksi päälle, kolmonen silmään:

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10+11 km 422 km/€ = 69 h

Se Lea

Se

Tarja Heinula - kuva Jani Liimatta

Noh, niin.

Vieläkin pää pyörylällä tahi lihapullana sen pläjäyksen jälkeen. 

Kuin pesukoneessa olisi pää pyörinyt parituntisen. Vaikka ei se minun pääni ollut, vaan Juha Hurmeen. Olen varma, että JH näytti meille mitä hänen päänsä - kuin myös meidän kaikkien - sisällä tuontuostaan liikkuu: ajatuksia sikin sokin yhtenä myllinkinä, ja niistä sitten suoltuu ulos jotain ns. järkevää, vähän niin kuin lihamyllystä jauhelihaa paistettavaksi.

Nyljetyt ajatukset pääsevät Makig of Lean absurdissa farssissa näkyville suht ymmärrettävässä muodossa.

On. On siellä melkomoinen hurina ja hyörinä, hyrinä ja hörinä. Siellä tekijän päässä, jota nyt ilmoille saatettiin kuuden ihmisen voimin. Ja yhden liikkuvan pesukoneen; sieltähän nämä JH:n ajatukset lopulta linkoutuivat kuulolle eri kielisinä näiden näyttelijöiden tulkitsemina:

Heidi Syrjäkari - Antti Hovilainen - Mika Silvennoinen - Jukka Peltola - Tarja Heinula -
leijonana Tom Salminen

Mikäs, mikäs - mehän istuimme ja katsoimme: Alexis KiWen, Stenan, tuskaa ja juopumista; August Ahlqvistin vihaa KiWen tekstiin ja homorakkautta senaattori Meurmaniin ja tämän sepaluksen napinläpeen; Bergbomien epätoivoista yritystä koota Stenan Lea-näytelmä esityskuntoon; SYK:n viiksikuoron runonlaulantaa.

Tapasimme siis toisen vuosisadan takaisia suomalaisia merkkihenkilöitä ilmielävinä. Rattoisa seura ja piiri pyöri edessämme näyttämöllä.

Vallan onnistuivat näyttelijät työssään purkamaan, tyhjentämään, koostamaan eteemme Hurmeen pään sisäiset liikkeet, nuo tuhannet ajatusituset, jotka alkutilassaan vellovat järjestäytymättömänä massana tullakseen jotenkuten jossain vaiheessa jalostettuina ilmoille.

Voihan tuon näytelmän tulkita näinkin, täten kuin sen koin, taideteoksesta kun on kysymys. Joku toinen kokee sen toisin, tavallaan - eikä ainakaan väärin.

Olen muuten varma, että Hurmeella on joskus pidättelemistä julkisesti esiintyessään, että pystyisi pitämään poukkoilevat ajatusrykelmänsä aisoissa sisällään, siellä pesukoneessa, viisaita meille lasketellessaan.

Kauan eläköön Hurme ja kaltaisensa vapaat temmeltäjät!

PS 

Ai että teki edwadia/eetvarttia näytelmän alkuminuutit, kun Friedrich Everth, Tom Salminen, valelääkäri, lasketteli riemumiellä saksaa - eikä aina sitä englantia, jota kaikki tuutit täynnä, niin että korviin koskee ja silmiä pakottaa - jotta sali raikui:

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  0 km 401 km/€ = 65 h

Hurmetta Kajjaanissa

300 km 

3h 30 min

Suuntaansa. 

Näytelmän nähdäksemme. Kannattaako? Ja jos, niin missä mielessä?

Ainakin 

Juha Hurmeen Hullu Tampereen Telakalla oli vaivansa väärtti muinoin, vaan

kuis nyt

Making of Lea Kajjaanissa, missä Hurmetta tähän malliin:

- Making of Lea on hulvaton farssikomedia siitä, kun ensimmäistä suomenkielistä näytelmää tekemään ruvettiin. Esityksen valmistumista vaikeuttaa teatteriseurueen täydellinen rahattomuus, kirjailija Aleksis Kiven yhä paheneva viinanhimo, kriitikoiden pyhä viha ja se, ettei pääosan esittäjä osaa lainkaan suomea – eikä juuri kukaan muukaan! - 

Marjatta ei näy tykänneen, ei ainakaan riehaantuneen moisesta, vaikka Hurme suosikki onkin: kielen sekamelska.

Sittenpähän tuon näkee; oli niillä aikoinaan ainakin Saravatin hiekkaa kohtuullinen katsottava ja etenkin tämä Anna Karenina säväytti pitkämatkalaisia. Vaikka eniten säväytti ja karmaisi avantouinnin MM-kisarupeama hyytävän tuulen riepotellessa osallistujia, meistäkin toista ihan sääliksi kävi, siis sitä joka osallistui naisten sarjaan.

Ja on tässä matkassa ainakin yksi iso plussa: tapaapahan oman tyttärensä. 😍👧👴👵

Huominen jo

tässä!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  16 km 401 km/€ = 65 h

Personifikaatio

Se MTV:n Uutisten Keke, se Leppänen vannoi jossakin lähetyksessä vetävänsä rusetti kaulassa kaikki loppuelämänsä uutiset meille. Manukinhan oli rusettimiehiä, ja ja no mitä noita nyt olikaan...

Mutta E Ei, nyt on parempi framilla: Anu Kaajan taideteos, johon olen mielistynyt.

S&S

Hyvin tietäen, ettei kovin moni muu. 😜

Kirjoitin siitä juuri Kirjavinkkeihin:

"Olen innoissani, koska itsekin, aina kun aukaisen halkoliiterin oven, haluaisin kysyä niiltä tuhansilta puupäiltä: – Kuka teistä tänään haluaa päästä lämpimään?"

No tuostahan tuon perustelun näkee sille, ettei kovin moni muu läähätä innostuksissaan

Personifikaatiosta.

Pitää olla faktaa eikä höpertelyä, kuulen ääniä siinä missä Timo Soini kuolleessa ja kuopatussa Alfa TV:ssä. Eli elossahan on yhä sama mentaliteetti kuin Pohjanmaan tanzuissa esitetty vaatimus rokkenrollipojille: SON PUUKOSTA jossei ala tango soida!

Vaan Kirjavinkeillä on yksinoikeus tähän Kaajan ja minun tarinaani. 

Aikanaan sitten sieltä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  13 km 385 km/€ = 63 h

Konnan koukkuja

Kuuntelee, katselee Vanha Konna maailmamenoa ja tuota alla sohvalla lukevaa ikivanhaa Ikitorsoa, vaikka umpiunessa näyttäisi VK ylähyllyllä myllykaverinsa kanssa makoilevan. Myllykään ei pyöri, rauhallista siis, toisin kuin maailmalla.

 

Murahteleepa omia kommenttejakin sekaan kuunnellessaan huoneen ääniä, jotka tällä haavaa välähtelevät toisen huoneen televisiosta. 

Areena

 - Heh, ulkoavaruudesta vielä! No johan olisi ollutkin suomettunut selitys jenkeillä!

Areena

- Zetalaiset nyt jo Ukrainan lasten kimpussa! Venäläistävät ja leirittävät adoptiokuntoon. 

- Vaan kuunnelkaas, kuinka sopivaan saumaan sattuukin tuon tuossa alla sohvalla makaavan lukuhetki:

"Eräs perhe 'sieppasi' Natalia Saveljevan lastenkodista - hänen vanhempansa oli pidätetty - ja adoptoi hänet pitääkseen hänet piikanaan. Näin tyttö joutui eroon sisarestaan eikä löytänyt tätä enää koskaan."

"Lapsille oli opetettu, että heidän vanhempansa ovat 'kansanvihollisia', jotka eivät ansaitse rakkautta eivätkä kiintymystä. Heitä oli erityisesti teroitettu kieltäytymään lähtemästä, 'jos äitinne tulee teitä hakemaan', eivätkä he enää halunneet elää vanhempiensa kanssa." 

 

"[kulakkien orpolasten kodissa] Lapset nukkuvat lattialla, eikä heillä ole tarpeeksi jalkineita. Joskus ei saada vettä moneen päivään. Ruoka on huonoa; veden ja perunoidenlisäksi he eivät saa muuta ateriaa. Lautasia ja kulhoja ei ole, he syövät kauhoista. Sataaneljääkymmentä kohti on yksi kuppi, eikä lusikoita ole tarpeeksi; he syövät vuorotellen tai sormin. Valoja ei ole, vain yksi lamppu koko talossa, eikä siihen ole öljyä."

- Toivottavasti nyt kuppeja riittää näille kodeistaan ryöstetyille lapsosille. Tosin kuin silloin Gulagin vankileiriaikoina.

Siltala 2022

- Kaikkea se muuten kehtaa tuo Torsontollukka lukea! väheksyneekö vai paheksuneeko vai kehuneeko Vanha Konna, asettautuu joka tapauksessa taas torkkuasentoon. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

viimeksi

Mart Sander: Naisten sota - Rouva Kukkin tytöt 2

🏂 hiihdot  5+10+10+12 km 372 km/€ = 61 h

Huili

Tieteen Kuvalehti 2022 / Bonnier
Vuoden tärkeimmät uutiset
tutkijoiden maailmasta

Parnasso-urakan jälkeen tämä vanha konna vetäytyy muutamaksi vuorokaudeksi kuoreensa - huilaamaan. 

       ↕

Ottaako vaiko eikö huilitauolla mallia maailman vanhimmasta,190 v, kilppari-Jonathanista? 

Sokealla ukkorukalla kun on kuulemma kaksi mielipuuhaa: 

nukkuminen ja paritteleminen.

  - On ne erräät viririilejä! huokaa Parnasso-konna ja kapuaa ylähyllylle koisaamaan.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  5 km 335 km/€ = 55 h

Viimeistä viedään!

   vanhat Parnassot -sarjan 51.  Viimeinen osa

+0°C

39 kW/76

Nide 8 - Joulukuu 1975

Urakka valmis: 

Kuuden vuoden Parnassot 1970-1975 selätetty vajaassa kahdessa kuukaudessa.

576 on vuoden 1975 viimeisen Parnasson viimeisen sivun numero. Kirjan verran vuodessa.

Pyöristettynä yli 3000 sivua parissa kuukaudessa läpikäyty.

Yhteenvetona todettakoon: 

Ei ihme, että Parnasson levikki on ollut melko matala, häthätää 5000. Aika friikki on täytynyt olla, mikäli lukijaksi on ryhtynyt. 

Pitkäpiimäisten sosialististen marxilaisteoriajuttujen, fyysikkokirjoitusten, idän runouden turhan näkyvä osuus jätti oudohkon kuivahkon kuolleen paperin maun suuhun ja mieleen kysymyshuudahduksen: miksei enemmän kaunokirjallisuudesta!

Jotenkin tuntui, että kiusatakseen primus motor Tuomas Anhava moista kuivaa kuvatonta linjaa viljeli.

Karkottaakseen lukijat - aivan kuten minä tätä Parnasso-sarjaa vääntäessäni. 😈

No ei se nyt noin pessimististä ollut, kunhan liioittelen. 

Paljon hyvää ja mielenkiintoista löytyi, jopa ajankohtaista väittelyä, kun Ilaskivi, Paasilinna ja Linkola kävivät keskinäistä sanasotaansa. Oli perinpohjaisia kirja-arvosteluja, kirjailijoiden näkemyksiä maailmanmenosta sekä omista kirjoittamiskokemuksistaan. 

Ihan lukemisen väärtti - eikä suinkaan hukkaan heitetty aika hommaan käytetty päivittäinen nelituntinen (= 200 tuntia kaiken kaikkiaan!) puolenvuosisadan takaisesta kultturellisesta elämäriennosta.

ps

tästä viimeisestä Parnassosta valitsin pääluettavaksi kotiinvetämisenkin vuoksi tuon tv-Ransun-kehittäjä Raimo J. Kinnusen (1931 - ), joka parinkymmenen sivun Reputetut-runoelmissaan, antaa suun- ja hakuvuoron kymmenille 'taiteilijoille', jotka eivät ole onnistuneet apurahahakemusmarkkinoilla. Monien hakijoiden joukosta Anna Tupsunen ei ole saanut, ei Milina Korjus, ei Pega Sosulainenkaan. Näin jakohommaa hämmästelee Irmeli Satanen:

"Kuusi oikein lotannut sai tänään miljoona markkaa.

Te jaatte tänään puoli miljoonaa taiderahoja. / Hakijoita on 250 kappaletta.

Antakaa demokratian nimessä jokaiselle kaksi tonnia, 

niin rahanne on jaettu ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Miksi te muuten olette riippuvaisia / tuosta kuusi oikein lotanneesta

ja hänen matkijoistaan?

Onko taiteella jotakin tekemistä / sattuman kanssa?

(Siihen tulokseen sanoo päättyneensä taiteilija,

joka kuuli, miten salapoliisiromaanien tekijän / apuraha ratkaistiin.)"

 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 330 km/€ = 54 h

Sananselitystä

  vanhat Parnassot -sarjan 50.

-1°C

37 kW/79

Nide 7 - Marraskuu 1975

Selitäpä mikä on -testi:

• ambivalentti(nen)
• ekvivalentti(nen)
• familiaari(nen)
• immanentti(nen)
• joviaali(nen)

Ensimmäisen selittäisin sanaparilla sekä-että, 

viimeisen sanalla lupsakka. 

Kolmelle väliinjääneelle pyörittäisin pyöreätä päätä ja tunnustaisin moukkamaisuuteni: 

- En ossoo. Pittää kahtoo Nykäsestä. Vanhasta ruskeasta Nykysuomen sivistyssanakirjasta.

Miksei googlesta?

Nokun vuonna 1975 ei moista tietoniekkaa ollut eikä murahtelevalle Kyllä Esko Kivikoskelle rohjennut noin vain soitaltaa.

Pian pitäisi päästä asiaan, jotta tulisi noudatettua Kielitoimiston johtaja Esko Koivusalon toivetta sanojen lyhentämisvimmassa: "--- olisi siunauksellisempaa, jos tekstintuottajat lyhentäisivät sanomaansa tiivistämällä ilmaisua eivätkä typistelemällä sanoja summamutikassa."

Eli Koivusalon kirjoitus Vandaali skandaali - Vierasperäisten adjektiivien muoto selvittelee, milloin vierasanoissa pitää/on suotavaa käyttää pitempää tai lyhyempää muotoa.

Lopputulos: - Joskus pittää ja joskus ei pijä.

Jostain kumman syystä tämän kaltaiset kielileikkivatvomiset ovat minusta ylen kiehtovia - kai moinen johtuu tuosta tyhjänä pyörivästä päästä? 

On tässä seiskanumerossa myös toinen mielenkiintoinen vatvomisjuttu:

Aarne Kinnusen Rikkaruohot ja viljelyskasvit - Uusi kirjallisuudentutkimuksen metodologia. 

Siinä Kinnunen on ottanut käsiinsä John M. Ellisin kirjan The Theory of Literary Criticism'. A Logical Analysis. 

Mitä se nyt kaunokirjallisuus taas olikaan? Sen tutkimista tässä setvitään.

Sivusta huvittava katsoa, kun eivät ne tieteelliseen selvyyteen tahdo päästä, kehää kiertävät.

Toista se on meidän lukijoiden rellotella: eipä tarvitse romaanista jokaista mutteria irrottaa ja kirjaa osiin purkaa; huoletonna saamme nautiskella vaan ja edetä rompsua turhia vaivoja vailla.

Vaikka toisaalta kieltämättä kyllä kiehtoo myös romaanin osiin purku - joskus.

Lainataan Kinnusta ja Ellisiä, selvyyden vuoksi 👏, tämän verran loppuaameneksi:

"Jos siis jotakin tekstiä luetaan irrallaan historiallisista yhteyksistä, sitä luetaan kaunokirjallisuutena, se on kaunokirjallisuutta." 

Hyödyksi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 320 km/€ = 52 h

Kantele

  vanhat Parnassot -sarjan 49.

-4°C

54 kW/75

Nide 6 - Lokakuu 1975

"Sopii siis toivoa, että Kaustisella annetuista sysäyksistä herättäisiin nyt antamaan kanteleelle se arvo mikä sille kuuluu; jos niin käy, on Kaustinen tehnyt suuren kulttuuriteon."

Kun Suomi soi - kirjoittanut Pehr-Henrik Nordgren

Täällä itäisen Karjalan raukoilla rajoilla pienessä pitäjässä otettiin opiksi, nostettiin, nähtävästi jutun tiimoilta, faktat pöydälle, eli se kannel, ja alettiin tosissaan soittohommiin.

Seppälän Topi oli toki jo 1950-60-luvuilla vakiovieras kanteleineen siellä missä juhlantynkää oli, ja palavasilmäisenä hän soitteli kanneltaan niin että pikkuinen poika Pirttikalliolla jähmettyi ihmettä kuuntelemaan. 

70-luku loikattiin vähin äänin yli, kunnes kasvoi Kaasisten Tsupukoitten kautta Värttinä - ja Sari ja Mari antoivat männä korkkeelta ja kovvoo! 

Kaustinen sai kilpailijansa Kihauksesta. Samassa kuohunnassa Otto Koistisen Hannu-poika osti Iso-Pappilan ja perusti kanteleverstaan, astui isänsä jalanjäljille, aloitti kehittelyn ja muotoilun ja piankos sähkökannel alkoi soida Anttu-pojan käsissä. Siitä sitten kävi matka maailmalle.

Olipa kuin olikin Seppälän Topin soittoelämyksen jälkeen tuo pikkuinen poika Pirttikalliolla kasvanut isoksi ja opettajaksi ja sai kuulla yhden vaikuttavimmista kantele-elämyksistä omalla koulullaan (mikä muuten kannattaa kerrata) täällä: 

Kuren Aino Kaasisen Sarin kanssa koulun joulujuhlaan valmistautumassa.

Vaan palataan Pehr-Henrik Nordgrenin jutun alkupuolelle:

"Eurooppalaisen avantgardismin aikaisempi puolestapuhuja Kaj Chydenius ryhtyi säveltämään yhteiskunnallisesti sitoutuneita lauluja. Erkki Salmenhaara kirjoitti Suomen musiikin vuosikirjaan 1968-1969 pitkän erittelyn 'The Beatles - viihdettä vai taidetta?' ja hänen sävellystyöhönsä tuli aivan uusia ulottuvuuksia. Henrik Otto Donner jätti happeningit oman onnensa nojaan ja Kari Rydman julisti mieluummin kuuntelevansa Peltoniemen Hintriikin surumarssia kuin huonoa sinfoniaa."

Eipä taida pelkkää viihdejätettä ollakaan kansanmussiikki? 

Kysykää vaikka Rydmanin Karilta. 😍

Sari Kaasinen - Hannu Koistinen

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 311 km/€ = 51 h