Viimeistä viedään!

   vanhat Parnassot -sarjan 51.  Viimeinen osa

+0°C

39 kW/76

Nide 8 - Joulukuu 1975

Urakka valmis: 

Kuuden vuoden Parnassot 1970-1975 selätetty vajaassa kahdessa kuukaudessa.

576 on vuoden 1975 viimeisen Parnasson viimeisen sivun numero. Kirjan verran vuodessa.

Pyöristettynä yli 3000 sivua parissa kuukaudessa läpikäyty.

Yhteenvetona todettakoon: 

Ei ihme, että Parnasson levikki on ollut melko matala, häthätää 5000. Aika friikki on täytynyt olla, mikäli lukijaksi on ryhtynyt. 

Pitkäpiimäisten sosialististen marxilaisteoriajuttujen, fyysikkokirjoitusten, idän runouden turhan näkyvä osuus jätti oudohkon kuivahkon kuolleen paperin maun suuhun ja mieleen kysymyshuudahduksen: miksei enemmän kaunokirjallisuudesta!

Jotenkin tuntui, että kiusatakseen primus motor Tuomas Anhava moista kuivaa kuvatonta linjaa viljeli.

Karkottaakseen lukijat - aivan kuten minä tätä Parnasso-sarjaa vääntäessäni. 😈

No ei se nyt noin pessimististä ollut, kunhan liioittelen. 

Paljon hyvää ja mielenkiintoista löytyi, jopa ajankohtaista väittelyä, kun Ilaskivi, Paasilinna ja Linkola kävivät keskinäistä sanasotaansa. Oli perinpohjaisia kirja-arvosteluja, kirjailijoiden näkemyksiä maailmanmenosta sekä omista kirjoittamiskokemuksistaan. 

Ihan lukemisen väärtti - eikä suinkaan hukkaan heitetty aika hommaan käytetty päivittäinen nelituntinen (= 200 tuntia kaiken kaikkiaan!) puolenvuosisadan takaisesta kultturellisesta elämäriennosta.

ps

tästä viimeisestä Parnassosta valitsin pääluettavaksi kotiinvetämisenkin vuoksi tuon tv-Ransun-kehittäjä Raimo J. Kinnusen (1931 - ), joka parinkymmenen sivun Reputetut-runoelmissaan, antaa suun- ja hakuvuoron kymmenille 'taiteilijoille', jotka eivät ole onnistuneet apurahahakemusmarkkinoilla. Monien hakijoiden joukosta Anna Tupsunen ei ole saanut, ei Milina Korjus, ei Pega Sosulainenkaan. Näin jakohommaa hämmästelee Irmeli Satanen:

"Kuusi oikein lotannut sai tänään miljoona markkaa.

Te jaatte tänään puoli miljoonaa taiderahoja. / Hakijoita on 250 kappaletta.

Antakaa demokratian nimessä jokaiselle kaksi tonnia, 

niin rahanne on jaettu ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Miksi te muuten olette riippuvaisia / tuosta kuusi oikein lotanneesta

ja hänen matkijoistaan?

Onko taiteella jotakin tekemistä / sattuman kanssa?

(Siihen tulokseen sanoo päättyneensä taiteilija,

joka kuuli, miten salapoliisiromaanien tekijän / apuraha ratkaistiin.)"

 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 330 km/€ = 54 h

Jumissa Tolstoihin

 Hetprerrään toinen opus. Sekin uunituore. Siltalalta, kuinkas muuten.

Siltala 2021

11 kirjoittajaa kertoo jotakin siitä, mitä on irti saanut Leo Tolstoista (1828-1910).

 

Kirjan yksi toimittajista, Martti Anhava, käy läpi kirjojen pakoteemoja; kirjailija Sirpa Kähkönen löytää teksteistä punaisen väripainotteen; kuvataiteilija Silja Rantanen hämmästelee, miten vähän romaaneissa on viittauksia kuvataiteeseen universaaleista aihevalikoimasta huolimatta.

Minä jään hämmästelemään, tapani mukaan yhtä epäolennaisuutta eli, kirjan toisen toimittajan, Tintti Klapurin, nimeä enemmän kuin hänen aihettaan Tolstoi, Tšehov ja kuolema, jossa hän ottaa vertailukavereiksi Tolstoilta romaanin Ivan Iljitsin kuolema sekä kertomuksen Isäntä ja renki ja Tšehovilta kertomuksen Ikävä tarina sekä novellin Piispa. 

Kuolema ei Tšehoville merkitse sen kummempaa, Tolstoille se on 'nimenomaan poikkeuksellinen hetki ihmisen elämässä, koska se mahdollistaa elämän näkemisen uudesta perspektiivistä'. 

Jotenkin noin, tai lukekaas itse ja tulkitkaa tarkemmin. 

Kirjan kolmannen toimittajan, Mika Pylsyn, teksti aloittaa tämän yhdentoista esseen kirjan otsikolla Miksi Tolstoi ei ole vesimeloni?. 

Essee on otsikon vastainen eli oppineisuudella ja sivistyssanoilla keikaroiva, juuri päinvastainen kuin mihin talonpoikaisuutta ihannoiva Tolstoi pyrki. 

Kuunnelkaas vaikka pätkä Pylsyä:

"Tolstoilla ei ollut taipumusta abstraktiin ajatteluun, hänen filosofiset pohdintansa rakentuvat lähinnä erinäköisten syllogismien varaan, ja päiväkirjamerkinnän perään hän onkin suluissa lisännyt "tuntui selkeämmältä ajatellessani" - huomio, joka toistuu Tolstoilla merkittävän usein. Tällainen gnoseologia oli hänelle kuitenkin välttämätöntä oman ajattelun ja tuotannon tueksi."

Jottei nihilistissarkastinen moponi nyt vallan karkaisi, otetaan loppuun tolstoilaisuuden ydinasia, jonka Ben Hellman tiivistää viimeisessä luvussa ja joka antaa koko kirjalle nimen: Mitä Tolstoi todella sanoi. 

Viiteen pointtiin tolstoilaisuus on tiivistettävissä ja nuo kehotukset ovat löydettävissä jossain muodossa Mooseksen Vuorisaarnastakin:

1. Älä kiivastu.
2. Nujerra aistillisuutesi.
3. Älä vanno valoja.
4. Älä vastaa pahaan pahalla vaan hyvällä.
5. Rakasta vihollistasi.

6+6+8 km/ 491 km/€= 78 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä