Nykyajan kotkotus

 - ilmalämpöpumppu

Paratiisisasukas Onni Eläkeläinen on ensimmäisen kerran vuosikymmeneen elinolosuhteista kummissaan - eli elelee ölöllä yötä yötpäivät: - Eikö hänen Paratiisinsa olekaan aito alkuperäinen ja originelli Paratiisi, niin kuin hän on luullut ja elänyt uskossaan vakaana. 

Lämpöä lempeä on riittänyt, sapuskaa ja kaikkea tykötarviketta yllin kyllin näihin päiviin saakka. Vaan entäs nyt, mites nyt suunsa laittaisi.

Kun uhkaa putinholotna! Sallittakoon moinen itälähtöinen ilmaisu, kylmäävä huokuhenki.

Neljän sentin yksikkömaksua ei Helen halunnut siis enää uusia ja ehdotteli, jotta, josko 

hra Onni E. suostuisi maksamaan moninkerroin.

 

Vaan eipä Onni-poika hevillä suostunut, hanttiin pannen pani myrtsinä pystyyn toivottoman sähkönhakukampanjan. Epäonnistuen pahoin: fortumit sun muut energiafirmat tarjosivat vielä tyyriimpiä kilohattiwattituntejaan. 

Ihankos Onnia alkoi aivan hikoiluttaa ja pyörryttää maileja ja vertailuja plaratessaan; mikään hätähousuhan ei tunnetusti Onnimme ole, mutta nyt pisti hänenkin housunpunttinsa tutajamahan ja mieli maalaamaan kuurankukkia ikkunaruutuihin keskellä helteistä päivää.

Tormistautui Mies. 

Aurinkopaneeli? Maalämpö? Halonhakkuu? ILMALÄMPÖPUMPPU! 

No, SE!

- ... ilmalämpöpumppu pomppu pumppu lämpöpamppupumppupomppu... rallatteli Onni E ratkaisuaan.

Osuvalta tuntui sana ja osuvalta vaikutti laite ja päätös. 

Heurekaa ei sentään huudellut, vielä, vaan jäi rauhoittuneena odotuskannalle.

Kakstonnia ja risat paikalleen asennettuna tipahti kohta tarjous netistä. Syyskuussa asennus.

- No, SE siitä! toisteli OE ja löi kättä näytön päälle.

Sen verran toki haluaa Onni raottaa kukkaronnyörejään, ottaa lämpöriskin, kovin kuitenkin epäillen: 

- Mitenkä se pumppu muka pumppaisi lämpöä syyssateista saati talvipakkasista. 

Kunhan ei vaan Paratiisiin olisi luikertelemassa käärme? 

Nykyajan kotkotus, lisäriesa tunkeutumassa turmelemaan paratiisillisen atmosfäärin äänimaailmaa sihinällään ja suhinallaan?

Jäämme seuraamaan prosessin etenemistä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Yliopistoissa

14.

Välillä näitä tekstejä kirjoittaa muille, useimmiten vain itselleen ylösmerkinnäksi, jonninnoutavista mielleyhtymistä ja asioiden suhteista ja suhteettomuuksista, so. häränpyllyistä. 

Vaikka pidin ja pidän paljon Loirista, en nyt sentään olisi uskonut että valtakunnan pääuutislähetys uhraa 10 ensimmäistä minuuttia asiantuntija Tervoineen Vesa-Matin elämää muistellen. Ukrainassa sentään sota ja sähkö pian kortilla

 - koronakierteestä/ilmastonmuutoksesta puhumattakaan. Surullista kaikin.

Tuo kaikille, loppu taitaa mennä enemmän omaan piikkiin teitä muita lotkauttamatta, joten hyväst' teill'. 👎

😕

Jatkan tästä yksikseni eksyen Kilpi-sarjaluennassani oudolle tielle: etsimään tietoa Suomen yliopistojen perustamisvuosista.

 

Nytkö ne vasta Turkuun yliopistoa perustavat 1910-luvun lopussa! Ihan väärässä luulossa olen elänyt, kun olen luullut että Turku on ollut sivistysopintojen kehto aina Agricolan Miklusta alkaen. Jotenkin olen ollut Turkuun päin lintallaan. Vissiin se kirkon valta on harhauttanut voimallaan.

Mutta ei: häthätää sadan vuoden ikäinen laitos, samoin kuin Åbo Akademi.

Kilpikin on ollut, Turkuun kaupungin kirjaston hoitajaksi päästyään, hääräilemässä, suunnittelemassa humanistista yliopistoa kaupunkiin, vaikka Helsingin sivistyneistö on tyrkyttämässä sinne lääketiedettä sun muuta kapea-alaista ammattikoulua.

Siispä klikkailemaan: Suomen yliopistot 

Aalto-yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä 
Helsingin yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Itä-Suomen yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Jyväskylän yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Lapin yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUTLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Oulun yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Svenska handelshögskolanLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
TaideyliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Tampereen yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä 
Turun yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Vaasan yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Åbo Akademi

Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä13 + 1

13 + 1 Sotilasalan korkeakoulututkinnot suoritetaan puolustushallinnon alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa

Linkki toiselle sivustolle

Avautuu uudessa välilehdessäVuonna 1640 Helsinki, muut yliopistot vasta 1900-luvulla. 

Siinä valtakunnan faktat, sivistyksen kehdot, kävivät selviksi.

Vaan tätä henkilökohtaisempaa jään pitempään puremaan: 

"Kuvaukset siitä, miten Volter kirjoitti sankan savupilven ympäröimänä antavat aavistuksen yhdestä hermostollisen jännityksen aiheuttajasta. Todennäköisesti jatkuva tupakointi pitkien kirjoitusrupeamien aikana pohjimmiltaan lisäsi elimistön stressitilaa, vaikka tarjosikin ehkä tilapäisen rentoutumisen kokemuksen. Myös uniongelmat saattoivat osaltaan liittyä ahkeraan tupakointiin." Kokko s.362

Hämmästyen melkein säikähdän: vai Kilpi tupakkimiehiä!

 

No nyt Härkäniemen hitakainen piipunvalinta, nautinnon pitkittäminen Alastalon salissa alkaa saada taustaa! 🤔

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Postiko muka etana!

 Ei pidä paikkaansa - ja vielä mikä minsantarkka info mailiin!

Ja tässähän se Auschwitzin tanssija pöydällä pyörimässä täällä periferiassa jo klo 11.15.  Alta vuorokauden!

"Eger joutui tanssimaan Josef Mengelelle selviytyäkseen hengissä." INTO 2022

ps1

ei tästä aiheesta tahdo irti päästä, kun kerran on paikan päällä käynyt pällistelemässä, käy Sinäkin - vaikka tätä kautta (Mengelestä kakkosessa): 

Vitsit vähissä 1 - 2 -  3 -  4 -  5 - 6

ps2

Auschwitz-kirjoista vakuuttavin - Frankl: Ihmisyyden rajalla Otava 1978

muut

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Turkuun töihin

 13.

Krimillä 1902 
Tolstaja: Päiväkirjat 1862-1919 (Raduga 1992)

Annanpa taas Kilven kuljettaa mieltä spritistisen lasin tavoin ja viedä minne ikinä haluaa. Eli Tolstoin vuoteelle näyttä ensin tuovan, ikään kuin ilmoittaakseen, että sairastavat ne muutkin kirjailijat ja vuoteellaan makoilevat. Vaimo Tolstaja pitää tiukasti ohjaksista, kontrolloi ja vahtii jottei mies ala hevostella, karkuun kirmata. 

Niinhän ne kertovat, miten suorastaan julma Sofia miehelleen Lev Nikolajevitšille oli.

No ukko on tuossa jo 74, kahdeksan vuoden päässä kuolemastaan. Kilpi itse lähti neljä seitsemännellä. Ei vielä ole havaintoa Kokon kirjassa, minkä arvon Volter venäläiselle Tolstoille antoi, lukulistalla ei Tolstoi ainakaan näkynyt.

Eikähän nuorsuomalaiselle Kilvelle venäläinen sortovalta mieleen tietenkään ollut. Koki pääkallonpaikalla Helsingissä punakapinan ja itsenäisyyden myrskyt, konkreettisesti nahoissaan näläntunteena Kustavin kesän jälkeen. 

Kuningashaaveet murskana, samoin haave Kansallisteatterin johtajan paikasta.

"Te olette niin heikkokuuloinen, että en uskoisi teidän mitenkään voivan johtaa harjoituksia." Juhani Aho, Kansallisteatterin johtokunnan pj.

Toinen haku (1912 vesiperä) Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi tärppää. Sinne tammikuussa 1919. Vaan entä huvila-asunto Kulosaaressa? 

Perhe jää Helsinkiin ja Volter yksin kokeilemaan Turkuun, opiskelukaupunkiin ja aluksi opiskeluaikojen kämppään saman vuokraemännän, rouva Anna Wuotin, ensimmäisen ihastuksensa, hoteisiin.

Sinne jää nyt Kilpi.

Posti tunkee laatikkoon Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022. Siinä mielessä Kilpeen liittyvän, kun siinä sananimu parhaimmillaan heittelee voltteja kuin Voltterilla ikään. Niin ainakin arvelee henk.koht mailissa sen suosittelija Kirjavinkeistä, että sanojen vuoksi saattaisi upota minuunkin.

Hyvän kirjallisuuden loppu ei näytä häämöttävän. 

Nuorta verestä ysärivoimaa kasvamassa, tämmöinen tekijä nyt esille noiden vanhojen horiskojen rinnalle:

Elina Airio. Kuva Maija Astikainen

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Elämä koettelee

 12.

Antinous 1903 - Alastalon salissa 1933.

Kolmeksikymmeneksikö vuodeksi vaikeni Kilpi? Perheen perustaminenko nieli ajan? Kuten niin helposti käy - kun on aika elää oikeata elämää, käsitteellisen elämän sijasta. Ainakin oma vaatimaton kirjallinen elonpolkuni kirja-arvosteluineen katkesi kerralla siihen paikkaan, lukeminenkin: kun oli aika elää ihka oikiast!

Kilville syntyi Riitta - 1910, Jaakkima - 1914, Lassi - 1920. 

Ja yllätys yllätys: 2 pamflettia, mielipidekirjaa Suomen ja maailman menosta.

1917 Kansallista itsetutkistelua.

1918 Tulevaisuuden edessä.

Kansalliskirjasto

Noitapa tässä pureskelen mietiskellen, että parempi Volterinkin keskittyä taiteen irrationaaliseen tuottamiseen kuin yhteiskunnallisten asioiden rationalisointiin.

Tämä jäi käteen: 

Ruotsinkielisten erottautuminen kansasta saa tuomionsa ja sapiskansa: elävät käsite-elämää konkreettisen työn sijasta. 

Niin ja monarkiaa, sitä Väinöä, ajelee Kilpi Suomen hallitusmuodoksi.

Sitäpä ihmettelen myös, miten Kustavista persaukisena maailmalle lähteneellä köyhällä kirjastonhoitajalla on vara ostaa Kulosaaresta huvila ja rakentaa kesäpaikka Lintukoto Kustaviin. Laura Kokko ei kerro tarkemmin (laina), mutta eiköhän niin Hiljan kartanosta kuin Volterinkin vanhemmilta ole lohjennut... jne.

Oli miten oli, mielenkiinnolla tämä Kilpi-matka jatkuu, vaikka itse Volterin elämä oli katketa nelikymppisenä umpisuolen puhkeamiseen, veritulppaan ja sydänongelmiin vuoden 1915 syksyllä:

"Sairaalassa kului kaikkiaan viisi viikkoa. Helsinkiin kiirehtinyt Hilja istui joka päivä Volterin seurana. Volterin tila oli vakava. Veljelleen Antolle Volter kertoi lääkärin sanoneen, että sairaudesta toivuttuaan hän sai pitää jokaista päivää ikään kuin ylimääräisenä lahjana."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Että ensi talvena ois komeampaa

 suksia yhdessä Aitanmäki

Oli syytä eilissä päivänä kiivetä tuolle maankuululle ITE-telineelle ja punamullata aitanpääty.

Passaa taas haarukoida, jos monot vielä pikkukaverille mahtuvat, tää hirmuinen mäki ylös talven tullen:

Varsinkin jos vielä jonkin sponsorin mainoskyltin naputtelisi aitan päätyyn houkutukseksi.

Syntyisi isojen kisojen huikee tunnelma.

Simply clever ois poikaa, Skoda jos ideasta innostuis. Tällasen vaikka ripustas:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kirjastonhoitaja

 11.

"Minä alan oikein kammota kirjastoa. Kyllä se on sentään suuri aukko elämässä, kun joka päivä kieltää itseni kahdeksan tuntia, sammuttaa kaikki ajatuksensa ja mielensä liikkeet ja tekee koneellisesti uutunutta työtä, joka ei mitenkään ole omaa mieltä lähellä. Ne työtunnit siellä ovat autioita tunteja." Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta. SKS 2022

Vieköön kirjastonhoitaja Kilpi taas mieltä, kunneminne mieli mielii.

Näkyy kuljettavan kotikuntaan, tänne liki Venäjän, tuon erikoisoperaatioiden maan rajoille, tänne minne moni ei vahingossa eksy. No, jokunen (19) ukrainalainen on majoitettu tyhjiin rivitaloihin, ja jokunen (= melko monta) venäläinen ja ukrainalainen kotiutunut tänne jo ajatammoin. 

Tuohon alkukuraan tuolla yllä syynsä: Kilpi sivuutettiin hakemistaan kirjastonhoitajan vakipaikoista yliopistolla: ylioppilaskunnan, koska ei ollut opiskelija, yliopiston, koska muka pätevämpi löytyi; ei tärpännyt Turkuunkaan pääsy, joten ei ihme jos Kilpi purki sappeaan noin sanoen ja kirjoittaen.

Olisi hakenut tänne pitäjämme perukoille, niin eiköhän olisi paikka lohjennut, vaan olisi voinut pian merta tulla ikävä, vaikka tänne saaristokuntaan, parhaillaan kolmen lossin kuntaan olisi muuttanut; tuolloinhan täällä olisi ollut korkeakirjallista seuraakin tarjolla kirjailijaopettaja K. A. Järven kanssa.

Ja jonakin kesänä päässyt J. H. Erkon (1849 -1906) vanavedessä ihailemaan pitäjän ihania maisemia ja neitosia, joista ainakin Leenua (ukinsiskoani!) J.H. liehittelihi varsin kaikki runokeinonsa käyttäen ja kulttuurituomisina oli perustamassa kunnan kirjastoa.

Yksinäinen

Oi, kukkaseni, armas kukkaseni.

Sä olet ainoa mun riemuni!

Tuoll' ois impi kirkkorannalla,

Vaan häntä tohdin tuskin aatella,

Hän kenties millä, millä rankaisee.

Vaan niin siinä kävi, kuin Kilvelle ikään Porissa, Erkolle Rääkkylässä: ei Ukko-Elias sietänyt moista 'hampparia' sukuun.

Tuommoista vanhaa mieli liikuttelee ja hyppää uudempaan aikaan, siihen kun toinen kuuluisuus tuli ja otti hoteisiinsa kunnan kirjastolaitoksen: Kari Aronpuro (s.1940) saapui taistolaisaatteineen Tampereelta maalaisliittolaispäättäjiä ilahduttamaan paeten vuoden jälkeen otollisemmalle maaperälle Kemiin, sillä eihän siinä kauan mennyt, kun viileni välit:

"Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.

Neljäs kuu lopuillaan täällä.

Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.

Tänään näin toisen kerran tiellä hevosen."

- Kari Aronpuro: Kiinan ja Rääkkylän runot - Kirjayhtymä 1972

Nyt sitten vaan kamera kaulaan ja kuvaamaan kokoelman ensimmäisen runon nyk. autiota (Kari A:lle tiedoksi) syntypaikkaa: 

"Useimmilla täällä on oma talo tai ainakin mökki.

Minä asun vuokralla Pykäläisellä (toinen talo Sähkötalolta eteenpäin).

Kun katsomme ikkunasta

tutkimme naapuria tai säätä.

Odotamme taivaalta vettä tai lunta.

Ei sieltä varise valkea, tappava jauhe

orastaville saroille

eikä aikamme tässä pitäjässä kulu

pommikuoppien

        tasoittamiseen."

jne. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Avioliiton auvoa

 10.

sotkee suomentaminen

Pikkuisen epäilin, jotta hyppysellinen batshebamaista kaunotaitoaan käyttää Volter kirjeissään Hiljalle ja sen Laura Kokkokin vahvistaa:

"On kuitenkin syytä olla tietoinen Kilven tyylillisestä taituruudesta, joka tuo oman lisäkerroksensa kirjeiden tulkitsemiseen." VK Elämäkerta s. 251

Pitkänpitkiä sielukkaita kirjeitä Volter kirjoitti Hiljalleen 240 kymmenarkkista ennen avioliittoa (10.6.1907) ja 235 kirjettä vihkimisen jälkeen. Päiväkirjaa Volter ei pitänyt, joten kirjeisiin upposivat mitä intiimimmätkin ajatukset. 

Kirjeistä 85 ihanuutta on luettavissa Kokon toimittamasta kirjasta Volter ja Hilja.

Laura Kokko (toim.): Volter ja Hilja Kirjapaja 2013

Hiljan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa eivätkä osallistuneet vihkimistilaisuuteen Turussa, jonne Kustavista matkattiin Volterin vanhempien kanssa. Hilja ei katkaissut välejä vanhempiinsa vaan vieraili Porin Pietniemen Vanhakartanossa yksinään.

Volter Kilpi -Elämäkerta. SKS 2022
Kuva: Matti Kilven yksityiskokoelma

Syksyllä asetuttiin asumaan Helsinkiin Albertinkadulle ja päivisin erossa oltiin vain muutama tunti eli sen ajan, jonka Volter hoiti kirjastovirkaansa:

"Taitaapa meidän perheessämme tapahtua kaikki melkein yhdessä. Yhdessä käännämme, yhdessä kirjoitamme, yhdessä laittelemme kuviamme kehyksiin - sahaamme ja liimaamme - yhdessä taitavat useat askareetkin tapahtua, yhdessä olemme suuttuneita Kannistolle - sille, joka arvosteli kieltäni "Virittäjässä."

Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Volterin käännöstyöt saivat ankaraa arvostelua asiantuntijoilta, tuolta kielentutkija Artturi Kannistolta etenkin, ja pistipä Eino Leinokin lusikkansa soppaan; siirappikielisestä tusinakääntäjä/hymistyskirjailijasta ei heidän mukaansa kirjallisuuden kääntäjäksi ollut.

Siinä sitä olikin urkkoa pitää puolensa kirjamaailmaa vastaan. Ja lopputulemana Kilpi kirjoitti näin:

"Taitaa koko se suomenteleminen olla ollutkin henkeni surma."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Säähköä ilmassa I

niinkun Päätalon kattilakunnassa

Onni Eläkeläinen istuu vähänkö pöllämystyneenä rahillaan ja tavaa paikallisaviisista, jotta kylään on muuttanut ukrainalaisia sotapakolaisia venäläisten pommittamilta alueilta. Vasta kuuli toisesta lähteestä, että läheinen itäraja on auki ja venäläisiä ostosmatkailijoita ja lomailijoita on vyörynyt pilvinpimein lähiseudulle huppailemaan.

- Kohtaavat varmaan toisensa tuossa osuuskaupan pihalla, pommitetut ja pommittajat.

Niin sottailee paratiisimies Onni E ja pyörittelee päätään kuusiaitansa takana omassa turvassa. 

- Ei järjenhiventä! Mutta minkäpä minä moiselle logiikalle ja logistiikalle mahan, tyytyy lopulta päättelemään, - parasta pysyä asianhaaroissa, joille meikäläinen jottain muka mahan. 

Vaan onko niitä vielä muita sellaisia asioita, jotka vyöryvät päälle ja joille ei mittää maha, vaikka pyristelisi kuinka? 

- Niin kun nyt tämä koronanpaska, en paremmin sano, manaa Onni ja työntää tikkua nokkaansa niin että puistattaa. Vaan hitto kun ilahtuu: Ei enää ilmesty se toinen viiva siihen laitteeseen, niin kun sillä toiselle vielä vanhemmalla miehellä, hälläpä itellään Bidenillä.

Putinpuhdas poika on nyt tämä Onni E sen suhteen. Vaikka vielä varsin on yks kolotus jälellä jotta pääsis taas asettautumaan entiselle, tutun onnelliselle ololleen:

SÄHKÖSOPIMUS.

Melkein saa mies sähköiskun, kun lukee yhä uudelleen sähkösopimusta, johon on jukertanut nimensä, allekirjoittanut entisen 4 sentin (4,41) sopimuksen kolminkertaiseen 12 senttiin (11,79). Oikein vilulla puistelee.

Vaan eläpä virka: onhan vielä aurinkopaneelit sun lämpöpumput hommaamatta - niistä se vielä ilo irtoaa, eikä paratiisissa palele.

Ja puuta puuta! - Ei kun puuta pesään!

 

- Kyllä se siitä. Rohkaiskaamme Onnia elämässä eteenpäin: sähkövaloa näkyvissä tunnelin päässä.

Ja halpahan Onnin sopimus kaikenkaikkiaan on; vielä se ukko ilahtuu, kunhan joutaa selailemaan

tuoreimpia sähkönhintoja ja hintavertailuja, joissa hinta mennä huitelee jo tuplana OE:n sopimasta: kahtaneljää ja tälleen:

Halvin

Hyvä Diili 24kk

• Sähkön myyntihinta / kWh

  22,95 snt
• Kiinteä kuukausihinta

  3,90 €
• Kallein

Fortum Takuu 24kk

• Sähkön myyntihinta / kWh

  29,02 snt
• Kiinteä kuukausihinta

  4,50 €

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä