painiskellessani nykyrunojen kaa
Vähän kuin olisi uinut varta vasten - taas yhden kerran - löysään verkkoon ja sätkien sotkeutunut sen rypelikköön valitessani Hellaakosken sijasta Puukan.
Mitäs tartuit runokirjaan, joka ei jambeista piittaa taikka muistakaan entiaikaisista metrumeista!
Kansikin jo kuvaa paitsi runoilijan myös lukijan tuntoja hyvin:
 |
| Enostone 2022 |
Sotkussa olet tämän maailman kanssa. Ainakin runomaailman.
Niinpä annan suosiolla ohiviheltää Niille jotka nukkuvat öisin -runokirjan, jonka sisällön on tuottanut/kirjoittanut Turussa syntynyt Santtu Puukka (s.1972). Tuska tuntuu, sanaryöpystä päätellen, runoilijalla olevan, vaan enpä jaksa terapeutiksi paneutua; näissä paneutumishommissa näet huomaat pian itse olevasi samassa jamassa:
"solujeni vaatimus on kuolema ja kuoltuaniolen luututtu siivouskomero mistä ihmisyysjättäytyy muistoiksi"
Turussa syntynyt', toistan - no, missäpäs muualla!
Siellähän monet merkittävät runoilijat ovat palloilleet elämänsä jossain vaiheessa Jylhästä Koskenniemeen, Laineesta Intoon.
Ja entä tuo iki-ihana Hanna Storm! - hänen luoksensahan taannoin Kutsuin itseni kylään! Tuolloin keskustelimme innolla mm. aiheesta Kanootin säilyttämisestä talven yli.
Siitä mainioita nämä modernimmat runot ja runoilijat, että jättävät tulkitsijalle enemmän mahkuja.
Eivätkä läheskään kaikki nykyrunot ohi vihellä, minkä äsken Stormilla todistin kuin myös taannoin jonottaessani Tapani Kinnusen Oopperan grillillä.
Vaan minkäs mahdat, että yhä kotoisemmalta tuntuu, kun kajahtaa ilmoille Bergh-Kallio ja Oma maa;
"Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks';
Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa!"
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
🏂 -12°C hiihdot 8 km / 273 km / € = 48 h
