Turkuun töihin

 13.

Krimillä 1902 
Tolstaja: Päiväkirjat 1862-1919 (Raduga 1992)

Annanpa taas Kilven kuljettaa mieltä spritistisen lasin tavoin ja viedä minne ikinä haluaa. Eli Tolstoin vuoteelle näyttä ensin tuovan, ikään kuin ilmoittaakseen, että sairastavat ne muutkin kirjailijat ja vuoteellaan makoilevat. Vaimo Tolstaja pitää tiukasti ohjaksista, kontrolloi ja vahtii jottei mies ala hevostella, karkuun kirmata. 

Niinhän ne kertovat, miten suorastaan julma Sofia miehelleen Lev Nikolajevitšille oli.

No ukko on tuossa jo 74, kahdeksan vuoden päässä kuolemastaan. Kilpi itse lähti neljä seitsemännellä. Ei vielä ole havaintoa Kokon kirjassa, minkä arvon Volter venäläiselle Tolstoille antoi, lukulistalla ei Tolstoi ainakaan näkynyt.

Eikähän nuorsuomalaiselle Kilvelle venäläinen sortovalta mieleen tietenkään ollut. Koki pääkallonpaikalla Helsingissä punakapinan ja itsenäisyyden myrskyt, konkreettisesti nahoissaan näläntunteena Kustavin kesän jälkeen. 

Kuningashaaveet murskana, samoin haave Kansallisteatterin johtajan paikasta.

"Te olette niin heikkokuuloinen, että en uskoisi teidän mitenkään voivan johtaa harjoituksia." Juhani Aho, Kansallisteatterin johtokunnan pj.

Toinen haku (1912 vesiperä) Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi tärppää. Sinne tammikuussa 1919. Vaan entä huvila-asunto Kulosaaressa? 

Perhe jää Helsinkiin ja Volter yksin kokeilemaan Turkuun, opiskelukaupunkiin ja aluksi opiskeluaikojen kämppään saman vuokraemännän, rouva Anna Wuotin, ensimmäisen ihastuksensa, hoteisiin.

Sinne jää nyt Kilpi.

Posti tunkee laatikkoon Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022. Siinä mielessä Kilpeen liittyvän, kun siinä sananimu parhaimmillaan heittelee voltteja kuin Voltterilla ikään. Niin ainakin arvelee henk.koht mailissa sen suosittelija Kirjavinkeistä, että sanojen vuoksi saattaisi upota minuunkin.

Hyvän kirjallisuuden loppu ei näytä häämöttävän. 

Nuorta verestä ysärivoimaa kasvamassa, tämmöinen tekijä nyt esille noiden vanhojen horiskojen rinnalle:

Elina Airio. Kuva Maija Astikainen

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Tarmo Manni - kukkulan kuningas 4

On kyllä niin liukkaat luistavat kelit ettei yksinkertaisesti voi olla poissa metsämailta, vaikkei aurinko einin millään halua ilahduttaa läsnäolollaan erämaan taittajia, syvähankien hiihtäjiä.

Vaan sitä puutetta tuskin huomaat hikilämmössä paahtaessasi mäkiä ja kukkuloita!

Tarmo Manni (1921-1999) Saarijärven samaani, Tuntemattoman jousipyssymies Honkajoki, ei liene hiihtomiehiä ollut kuten Tapperit, vaikka Saarijärveltä hiihdon sydänmailta tulikin.

Tuulimyllyssä Bökarsissa* Armi Ratian 'renkinä' vietti juopon sepän poika kesiään; siinä tuuli tuiverteli ja kaikilla oli hauskaa, Kekkosellakin, joka suri kun ei kelvannut koko kansan presidentiksi vaan joutui kantamaan kepuleimaa harteillaan ja jota Tarmo lohdutteli: "Älkää välittäkö herra presidentti, sanovathan ne minustakin, että olen homo."

33 vuotta otti aikaa ennen kuin Tarmo tarttui viinalasiin, vahingossa! Ei olisi pitänyt ottaa ei tarttua: taisi sitä liikaa mallia saada eläkepäivien viettoon.

Oli Oli se elämys istua Willensaunassa Kansallisteatterissa katsomassa kun Tarmo Manni yksin porotteli Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa tunnin jos toisenkin. Sai siinä saapas kihnutusta, osasi mies osansa, vaikka teatterinjohtaja Kivimaa kuinka oli boikotoinut Mannia: hevosen takapuolen roolia oli ainoastaan tarjonnut puolen vuosikymmenen syrjinnän aikana.
Vaan ottikos Tarmo!

Taiteilijakukkulalle kelpasi tämä persoonallinen persoona kyllä.

+0 13/774km/€

*ps

siellä höpösteli minunkin oppilaani, mummon poika Jussi, kesiään ja kertoi miten jännä oli Tarmon kanssa pelleillä ja pelehtiä.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50