kuin myös EM-Münchenin stadionilla 😐
Vertaus on ontuva ja huojuva aasinsilta, mutta ajankohtainen. Richardsson sentään yhdeksäs kympillä, hatunnoston arvoinen suoritus. Kuten tämä kirja:
Olen kirjoittanut Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022, lopetettuani muistipaperille:
"Romaani on (kuin) paisuva runo. Elina ei ole välittänyt runokirjan tavanomaisista ulkoisista säännöistä:
että
runo on
-lyhyt,
-sanoja vähän
että
etukannen ja takakannen väliin
EI
sataakaan sivua,
tuskin tuhattakaan sanaa.
Jotta jäisi tulkintamahdollisuuksia runojen toiselle päähenkilölle: lukijalle.
Niinpä runoelmasta onkin muokkautunut romaani!"
Airion kielileikki on ottavaa, jopa naurattavaa, vastakohta itse romaanin vakavalle sisällölle: uupuneen äidin kamppailu elämänryteikössä.
"Tiedättekö, että hän rikkakihvelöi siellä puhdasta lattiaa vauva käsivarsillaan, minä kirjoitin.
Onko koordinaattorin selvityksen aikana kysytty, miten äiti voi?
Onko kukaan huomannut kysyä, mitä tälle äidille kuuluu?"
Siihen kun avuksi tulee bisnespohjainen Olennainen (yksityisfirma) puristamaan mehut auttavalta konsultilta, jonka kuudenkymmen minuutin kotikäynti on piirulleen määrätty, varsinkin mitä missään nimessä (=käytännön kotitöissä) ei saa autettavaa auttaa, vaan on keskityttävä olennaiseen (= puhumiseen sekä lippujen ja lappujen täyttämiseen, täytäntöönpanoon, jos aikaa jää).
Herra paratkoon, miten hyvin Airio on onnistunut täsmäkuvaamaan, ostopalvelun, maksetun avustustoiminnan ohimenon!
Jaksamisestahan tässä perimmältään on kysymys - sekä työntekijän että autettavan.
Airion kirja vaatii lukijalta enemmän kuin tavanomainen romaani, se vaatii paneutumista ja paneutuminen vaatii lukemistahdin hidastamista, mikä ei ole paljon vaadittu näin erikoisen romaanin kyseessä ollen.
Suosittelen kokeilemaan. Tässä maistiaista:
"Ränsistyneet röyhyvirvilät kiekuvat ja lamoavat limosilmut, liisukat ja kielonkurjet keräävät itseään kippuroille ja kasaan, älä minua ainakaan valitse, leikatkaa joku toinen, ne yrittävät riippua huonoina..."
Tottelin ja varasin kirjan. Hurmaavaa kieltä.
VastaaPoistaMM
Poistakieli se on joka liikuttaa - aina.
Juonista viis. :)
Kuten Hikkaj tietää, harvaa asiaa arvostan niin korkealle kun kasvitiedettä. Nyt on löytynyt "tutkija" joka on vuoden pyörinyt yläkoulussa. Vautsi vau, vieläkö Mannerheim-ristejä jaetaan. Rispekt!
VastaaPoistaMyös "tutk.tulokset" ovat päätähuimaavia, joillain menee paremmin, joillain huonommin. Nobel-tasoa!
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009010655.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox
T. JV
jvon
Poistaselvää kiinnostusta sulla vielä ex-alaasi. :)
Ai oikein tutkija yläkoulussa vuoden! Eikö muka (ylä)koulujen opeilla riitä tietoa noista samoista asioista, sen kummemmin tutkimatta.