Luonnonhelman heilutusta

Kaksi innostavaa välähdystä eilispäivältä

Päivemmällä

tuoreen Kaltion vetoava pääkirjoitus kansikuvineen.

 Pääkirjoitus– 5/2024

Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä illat olisivat silkkaa unelmaa.

Illemmalla
Puoliseiskassa Anni Kytömäki.  

Ennen pinkkipenkille istumista Anni soittaa pianoa; kesällä kuulemma vetelee haitaria sen kovan äänen takia ulkoilmassa. Musiikilla, ennen kirjoihin siirtämistä, pehmentää kolisevat sanat. Kirjoittaa kirjoja, näytelmiksi käypiä. Kävelee luonnossa, suojellussa metsässään sammaltaidetta ihaillen. Luontoliikunnan riemussa saattaapa kiepsauttaa muutaman kiepinkin koivun runkojen tangolla.

Hänhän elää juuri sitä Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinosen haaveilemaa elämää. Neljänelosena! 

Kun kaikki aika päätoimittajalla - tsemppiä Paavo! - menee Kaltion moninaisia asioita, toimituksellisia ja taloudellisia, vastuullisena puolipäiväpalkattuna (1700 €)  hoidellessa, saattaa luonnonhelman heilautus näyttäytyä näinkin vääristyneen korealta:

Kaltio 5

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuvia kumarrellen

Lisäsin eiliseen olennaisen leikekuvan ja pian, jo huomenissa, pääsemme telineille. 😀

Kuin nappiin sattui ilmestymään uusin Kaltio, tuo oululainen kulttuurilehtien tasapainottaja*).

Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”.

Oulu juhlaviikoilla nähtävissä tänään 25.8. Mallassaunassa.
Video

Kansikuvahan on 

kuin oma eilinen, valoa päin kumarrellen kuvaeltu

- kuten tämäkin ITE-telliningillä urkittu:

Ja tarkoituskin sama, eli harrastaa luonto- ja psykedeelistä mielenmatkailua, 

Arttu Niemisen sanoin:

'...tajunta ikään kuin huokaa ja herää uusiin todellisuuksiin, sieltä sukeltaen taas uusiin mielen maisemiin, joiden äärellä haltioitua, pohtia elämää ja kokea pyhää, kaunista läsnäoloa itsensä ja universumien äärellä.'

*) muuten ne Parnassot 

     lähtivät viime viikolla digitoitaviksi so. revittäviksi sinne Otavaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Elina Hirvonen: Katri Helena - Laulaja

Maakuntaradion mussiikki

valitaan Hesassa!

 --- outoon valoon Radio Suomen keskusjohtoisen musiikkipolitiikan, missä paikallisten toimittajiemme puhe pätkitään yhden musiikkipäällikön 800 kilometrin päässä päättämällä musiikilla.  Jaakko Laitinen Lapin Kansa 6.4.2021 kolumni

Samaa olen kummastellut itekin, kun lempeäihanaäänisen suosikkini Milla Holmin puhe usein keskeytyy ties mihin röhkyyn ja röhinään, musiikkiin muka, kesken leppoisan aamurupeaman, musiikkiin millä ei ole mitään yhteyttä käsiteltävään asiaan. Jos Jaakko Teppoa haastatellaan, on satavarma ettei välimusiikkina soi Hilima eikä Pamela, vaan joku englanninkielinen pelottava mölypiisi. Luulen että sen tyylisen musiikin kuuntelijat ovat vielä aamu-unilla koisimassa ennen opiskeluun vetäytymistä, ja ikään kuin se ikäluokka muutenkaan näitä maakuntaradioita kuuntelisikaan. Harakoille menevät siis nämä aamumusiikkimöykät ja mölinät, nuotin vierestä laulannat ja soitannat, jotka vanhentuneen kuuntelijaväestön kolotuksia ja tuskaa ennestään lisäävät.

Heh! 

Purkautupa! 🙃🤣😊😂😘😁❤ sydänjuuria myöten.

Tosiasiassa yks hailee tälle VakaVanhalle Väinämöiselle, joka kuuntelee radiota keskimäärin tunnin viikossa, vartin verran herätteeksi aamukahvin kera.

Saipa tuo Laitinen vastauksen jos toisenkin vastauksen Ylenmältä taholta: 

vastaus 1. ja 2. vastaus.

Tuoreessa Kaltiossa* 1/23 Jaakko Laitinen (ei kuvassa) ei malta vielä olla sivauttamatta:

"Taloudellisen päätäntävallan lisäksi myös kulttuurin kysymyksissä valta on valunut etelään. Pasilassa päätetään pohjoisen maakuntaradiossa soitettava musiikki. Vaikka tähän ovat vaatineet muutosta niin Lapin Liitto, musiikkikriitikko Niko Peltonen, monitaiteilija Jukka Tarkiainen kuin allekirjoittanutkin, on YLE pitäytynyt järkkymättömästi jargonissaan lähimusiikin soittokieltoa puolustaessaan. --- Radio voisi aivan hyvin olla osan ajasta tuttu, mutta myös suoda kuulijalleen mahdollisuuden iloisiin yllätyksiin. ---"

 * jossa muuten on vallan mainio kuvaus njihen ja Laurin Itä-Suomen esiintymiskeikkatourista marginaalimusiikin äärellä tyyliin:

"Teen Savonlinnan keikalla henkilökohtaisen ennätyksen yleisön vähälukuisuudessa: varsinaisia katsojia on paikalla kolme, lisäksi ravintolassa hyörii koiranpentu, Lauri ja kuppilan omistaja Elli. Tämä ei sinänsä haittaa, koska tunnelma on keskittynyt, tarjottu bataattikeitto ja paikallinen Mustan Virran panimon olut herkullista ja pikkukoirakin mitä suloisin."

 * ja jossa Jouni Tossavainen muistelee runoilijapojan alkutaipaletta ja esikoisteoksen saamaa arvosteluryöppyä (>40 arvostelua!) ja yhtä ryöpsähdystä näin sanoen:

"Mieleen on jäänyt Pertti Lassilan kolmen kokoelman koostearvostelun lyttäys, joka jälkeen päin luettunakin on täyslyttäys: 'vaikka mukana on muutamia hyviäkin runoja. Juoksijan testamentti on harrastelijatasoa'."

Joten: Älä itke Kiira Korpi - Ranjan ei voi tietää, ei tiennyt Pertti Lassilakaan, mitä tuleman pitää. 

ps 

ja tääkin toinen taho vielä rikkana musasoppaa hämmentämään =

'Kanava kertoo, että sen ohjelmia tekee yhteisöllinen ja laaja musiikin ja kaupunkikulttuurin asiantuntijoiden tekijäjoukko.'

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot +1 °C 14 km 649 km /€ = 103 h

Kaltioon kaltioon kaltioon

kaltio = sulana pysyvä lähde

Aikaa tappaakseni joutavointini jatkuu. Siis bongailu kulttuurilehtien sisällöntuottajien sukupuolijakaumasta.

Eilen Nuori Voima, tänään vuorossa toinen kulttuurilehti, pohjoinen Kaltio 3/22, sen kirjoittajat:

• Marja
• Helianne
• Heikki
• Jorma
• Jaakko 
• Juha
• Harri
• Remi
• Ida-Maria
• Sari
• Miida
• Paavo
• Terttu
• Francesca

Kas kas, pohjoisessakin alkaa patriarkaalisto väistyksiä: 7 - 7 tasalukuun päättyy laskutoimitus, mikäli etunimistä nykysin voi enää mitään päätellä. 

Jaottelu on vanhanaikaista, koska huomioon ei ole otettu minkäsukupuolisuuden välimuotoja. Sitäpaitsi Jorma Etto noista on jo mananmajoilla. 

Nuori Voima -lehden matriarkkalukuihin, 12 - 1, ei Oulussa vielä ylletä.

Kirja-arvostelijoiden laita onkin sitten toisin: 

Matti A. Kemi / Aapo Kukko / Reijo Valta / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Marjo Jääskä / Reijo Valta / Esko Karppanen / Marjo Jääskä

Siis vallitsee miehinen kukkovalta  -1.

Se, miten tuo kaikki vaikuttaa lehden/lehtien sisältöön, ei pahemmin tasossa näy, näkökulmissa paremminkin. Vankkaa tekstiä kaikin + Kaltiossa ennen kaikkea kuvina, joiden puutteen NV puolestaan paikkaa runokuvina.

Ovathan nämä sentään jotain urheilujournalismin huikeetameuhkajaisiin verrattuina! Tasokkaita. Moniulotteisia ja eivät ainakaan itsestäänselviä. Vaativat valppautta lukijalta ja - hörökorvaisuutta.🦻👂

Näyte sisällöstä:

Kaltion päätoimittaja

Paavo J. Heinonen

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mullin mallin

 katsaus kuvin eilispäivän kulttuurinautinnoista

Seiskan uutiskirjeellähän se päivä pyörähti livakasti käyntiin.

Jatkui postista tipahtaneella komealla Kaltiolla, joka kuin kuva-albumi ikään:

Kansikuva: Sanna Kannisto
"Poecile montanus 2"

Väinö Linnaan jumiutuneena jossain vaiheessa kaivoin koriin unohtuneen HS Teeman 5/2020:

Iltapuhteella uutisten välissä tietenkin The Wall Suomi sekä 

palanen Pakarisen Eesauta tallenteelta tästä:

Vielä yönsyliin päästäkseni tovi Tolstoita ja Jasnaja Poljanan perhedraamaa.

Sitten vain sukellus  Höyhensaareen, remin aivojen puhdistamishuuhteluun. 

Ja niin oli taas yksi turvallisesti eletty koronapäivä takana.

Ai niin, päivän pääateria oli vallan unohtua - hiihtolenkki Hyytsaareen, joka alkoi tästä voidelaatikosta:

luistellen ja luikutellen 

10+10 km/ 691 km/€ = 107 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

tänään Äkkilähtöjä menneisyyteen

Komea lehti

 kanneltaan ilmestyi taas

vaan enpä hänen sisällöstään sen kummempia, sillä yksi ilmoitus säväytti enemmän kuin, 

porautui suoraan muistilokeroon, 

siihen silloin kun kerran ajettiin autolla sieltä pois ja tie oli kivinen ja kuoppainen, 

yritettiin oikaista suoraan Tepsaan, 

vaan pois piti kääntyä jotta mersusta edes muutama mutteri olisi jäänyt jäljelle siinä kolinassa ja ruminassa.

Sieltä Särestöstä. Sieltä tieltä. 

Syksyn aurinkoisen kuulaanraikkaana päivänä.

Oli se Reidari jo kuollut, lie Anttukin, vaan taiteilijan vehkeitä nähtiin kyllä. Kumma miten juhlalliselta tuntui, vaikka jos ajattelee noidenkin veljesten arkipäivää, niin juhlallisuudet kaukana ja naturalismi kaikkine hajuineen ollut takuulla paikalla ja lujasti läsnä.

Tämä ilmoitus se Kaltion uusimmassa herätti eloon nuo ja tuon paikan:

Jotenkin väräyttää, että nytkin juuri parhaillaan tällä hetkellä ja lauantaina paikka on open. Sen kuin askeltaisi sisään jos lähempänä olisi - se tai me.

Sinnehän se sitten taas vajoaa muistilokerikon kaamokseen pitkiksi ajoiksi, voi olla jotta ikuisiksi ajoiksi, jos ei taas joku sykäys sitä hereille töki.

LOPPU.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

- tänään ois tarjolla Teronen & Vuolle: MATIN MAAILMA (Nykänen)

Löytöretki kielen kiemuroihin

vaikean lukemisen välttämättömyys

Mitä siitä kostuu jos lukea lorottaa päivät pääksytysten mitä tahansa tekstiä, jonka ymmärtää oitis, tai luulee ymmärtävänsä. Niistä puuttuu ryyti.

Pakko on välillä haastaa itsensä lukemaan joko a) muistamismielessä, kuten talvinen Nobel-kirjailijoiden ulkoa-opetteleminen, taikka b) ymmärtämismielessä, mitä parhaillaan tuskaillen harrastan näiden Kukon ukkojen kera:

Kuva: Aapo Kukko

Luen tilaajana Pohjoisen kulttuurilehden Kaltion 75-juhlavuoden numeroa 3/2020, ja olen kaivanut esille lehden vaikeimman jutun, sellaisen, joka vaatii paneutumista, sellaisen, jota ei voi minkään Urheiluruudun ohessa lukaista: siihen täytyy keskittyä. Eikä siltikään kertalukemalla puoliakaan tajua, vaan täytyy jäädä sutimaan joidenkin kappaleiden kohdalla: so. juutu niihin! repostele niitä! tongi niitä! haistele niitä! 
Maistele ja maiskuttele niitä, kunnes ne mielen päällä sulavat.

VTT Aki Petteri Lehtinen on täräyttänyt, tai toimitus kai, lukuhimoa aiheuttavan otsikon:

Kritiikki katsoo peiliin

Käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta

George Orwell on kiteyttänyt haasteen esseessään ”Politics and the English Language”: ”Jos ajattelu korruptoi kielen, myös kieli voi korruptoida ajattelun. Huono kielenkäyttö voi levitä perinteen ja jäljittelyn kautta jopa sellaisten ihmisten parissa, joiden pitäisi tietää paremmin, ja tietävätkin.”

Olen innoissani, uskokaa tai älkää! Jotenkin tuskastunut tuohonkin yöpöydällä maata retkottavan Urheilulehden helppouteen, tyyliin 'lisämausteensa alkavaan kauteen tuo poikkeuksellinen tilanne kuljettajamarkkinoilla' Bottaksineen, Vetteleineen.

Kohta alkaa tosin piiputtaa, mitä halulla hartahalla, tylsistymisen pelossa olen odottanutkin:

"Harkintakyky merkitsee kielellistä ja ajattelun tasolla käsitteellistä toimintaa. Käsitteet puolestaan tukeutuvat kielen ja ajattelun metaforisuuteen eli kielikuvallisuuteen, jonka juuret ovat kehollisessa kokemuksessamme. Esimerkiksi itse käsitteeseen ja käsitykseen ”tartutaan” tai ne ”ovat käsillä” – niin mielessä kuin kielessä."

Tuosta vielä selviän, mutta sitten juutunkin jo pitemmäksi aikaa sutimaan:

"On mahdotonta harjoittaa rakentavaa kritiikkiä tai tuottaa sen kulttuurisia kohteita ilman ymmärrystä käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta. Ihmisiä yhdistää kehollinen kokemus silloinkin, kun käsite saa erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä toisistaan poikkeavia merkityksiä. Yhteisymmärrykseen voi päästä käsitteellisen ajattelun ja kielenkäytön metaforisuuden ja niiden kokemuksellisuuden ansiosta."

Päätän päästä perille tämän viikon aikana. Tämä on hieno löytöretki! Niin uskon ja toivon.
Ugh!

Kokeilkaas tästä, ite.

KIRJA-ARVOSTELUT

En osaa katsoa kuvia

enkä kuunnella mussiikkia

Siksikö kun en osaa itse niitä tuottaa?

Eli varmaan katselen väärin kuvia ja kuuntelen väärin musiikkia. En löydä niiden sisintä, kun en hallitse tekniikkaa miten ne on tehty. Nippeleistä (nyansseista) ei harmainta tietoa ei ajatusta.

Joudun taulun eteen - en tiedä, miten sitä pitäisi katsoa enkä mitä siitä pitäisi nähdä ja tuntea. Istun oopperassa - sama juttu.
Tulee enemmän paha kuin hyvä olo. Tai oikeastaan ei paha vaan ontto. Tai oikeastaan kummallinen.

Toista se on kun tartun kirjaan!

Silti sitä vaan änkeää kuvan ja musiikin luo - täytyyhän niissä jotakin olla kuvissakin kun ihmiset varta vasten menevät gallerioihin, museoihin ja muihin taidelaitoksiin, tosin ei niin suurin joukoin kuin rahvaampiin kirjastoihin, joissa voi lainata nykyisin vaikka frisbeekiekkoja. Moottorisahoja ei taida vielä voida.

Vaan sitkeästi tässä harjoitellaan ymmärtämään muutakin taidetta kuin kirjallisuutta, tosin kirjallisuuden kautta sekin nyt tapahtui: Tuli Kaltion juhlanumero 2/2020. Kaltio saavuttanut 75 vuoden iän. Perustettu sodan päätymisvuonna 1945. Surkuttelee sitä kun nyt juhlavuonna on taas ikään kuin sotatila päällä eli koronan kauhu. Huoli levikistä kaiken lisäksi. SOS.

Mutta tällaisina aikoina jos millaisina taide on lääkettä haavoihin, tarpeen.

Niinpä minäkin sitkeästi kääntelen sivuja, kunnes pysähdyn pitemmäksi aikaa kuvataiteen kahteen nimeen:

Vilho Lampi riipaisee 

Riipaisee se, ihan niin kuin otsikko kuuluu. Pysäyttää se. Ja mikä on katsellessa Lampea arkkitehtuurin historian ja korjausrakentamisen professori Anna-Maija Ylimaulan opastuksella - tietää mihin kiinnittää huomionsa.
On SARVin jäsen, kollega tavallaan, öhm!.

Helsingin taidemuseo: Vilho Lampi 14.4.-18.10.2020.

Kultakypärä

Toisen taiteilijan, Sanna Ritvasen kuvasarja.
Tässä on rennompi meno päällä tällä mustarindalaiselle. Näitä kuvia tohdin tulkita professoreitta, öhm!.

Sanna Ritvasen näyttely Kultakypärä  Kajaanin Ponnahus-galleriassa 12.-30.11.2019

KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjasuositusten kimppuun

"Myös kirjan tarjoamasta lähdekirjallisuudesta kiitän – ainakin Torgebyn Juoksijan sydämen aion lukea." hj

Tänään muuan KirjaViisas hj suosittelee kautta rantain lukijoille ruotsalaisen metsäänmuuttaneen tarinaa Kirjavinkeissä. Guess who? 😁 

Hän, tämä KV, kestävyysurheiluhullluna kaappasi tuon kirjasuosituksen Milla Peltosen Erakot-kirjasta, jonka kansikuva oli houkuttelevan upea ja joka jo sillä kiehtoi ja kiskaisi puoleensa ja josta KV tykkäsi ja jota suosittelee lämpimästi, vaikkei se yllä likikään 'iki-ihanan' kärpäsläpän paksuisen J. Suholan Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa -kirjan sfääreihin.
Siitä hän tykkäsi vielä paljon enemmän - suorastaan piti ja pitää. 
Suholan kirja kummittelee aina vaan KirjaViisaan mielessä.

Mutta: ooppa, KV, loruilematta ja kakista asiasi hetipaikalla tähän!

No, näin sitten:
Tuo Torgebyn kirja on jo tässä käsissä ja luennassa. Ei voi kuin ylistäen taas kiittää toimivaa kirjastolaitosta. Toimitat puutelistasi kirjastoon ja ei kulu montakaan päivää niin sieltä pirahtaa ilmoitus: Tilaamasi kirjat on noudettavissa. Ovat haalineet kirjat muista kirjastoista.
Ilmaiseksi! 
On meillä hieno sivistyslaitostoiminta - ilmainen niin kirjasto kuin koulukin. Monessakohan maassa näin on? Siihen kun vielä lisää terveydenhoidon, jopa meidän passaa! (kun koronaviruksenpirusta ei vielä tiedä)

Torgebytä olen lukenutkin jo neljänneksen: vielä ei ole muuttanut metsään asumaan, mutta vankasti suunnitelma päässä pyörimässä. Thoreaun Walden - elämää metsässä -teos on tehnyt tehtävänsä; Markus on käynyt jo Intiassa opintomatkalla metsäänmenoa harjoittelemassa:

"Katmandun bussi on täpötäynnä ihmisiä ja kanoja. - - - Kanat kotkottavat ja ihmiset piereskelevät ja röyhtäilevät. Löyhkä on kammottava. En ole tottunut hajuihin. Kahdessakymmenessäneljässä tunnissa olemme tulleet puoleen väliin."

Sitten bussi pysähtyy kesken kaiken, kuljettaja on noussut ylös ja ilmoittaa: - On bussilakko. Kolmen päivän päästä lakko loppuu ja matka jatkuu, kunnes on vuorossa pissatauko. Auto lähtee, jättää jälkeensä mustan pakokaasupilven. Markus jää orpopiruna tien laitaan: liian pitkä toimitus.

"Kaverit istuvat bussissa ja nukkuvat. Toisella heistä on minun lompakkoni. Ajatukset sinkoilevat päässäni, ei mikään huippuhetki joutua jätetyksi maaseudulle ilman kruunun killinkiä."

Tuohon tienposkeen voi jättää Markuksen tällä kertaa - ei makeaa mahan täydeltä - ja tarttua siihen toiseen kirjaston välittämään kirjaan, toiseen suositukseen jonka puolestaan Kaltiosta ongin.

Lukemisen juhlaa kaikin.

ps
 tossusuositus 

jäällä auringossa 15+7/ 793 km/€  = 124 h

Kirjavinkeissä tänään: Milla Peltonen: Erakot

KIRJA-ARVOSTELUT

Kaikkea se uskonto teetättää

Oli jo ihmettäkummaa kun Timo K. Mukka pisti oman seuraväkensä hillumaan Syntisessään. Korpelaisia lienevät olleet. Eivät kyllä uskonlahkona pärjää sinne päinkään, kun katselee inkeriläisten hurmoshenkisten hyppääjien ja hlystien meininkiä:
kumpikin liike "etsi synnin kollektiivista kuolettamista orgiahenkisen rituaalin kautta. Toisaalta he yhdistivät askeesin hurmokselliseen eläytymiseensä. Jopa insestiä tapahtui, sillä ryhmäseksin hurmoksessa pimeässä huoneessa ei juurikaan katseltu, kehän yhdyttiin."

Skoptsit taas menettelivät päinvastoin himonsyntiä kuolettaessaan:
"Naiset lakkauttivat rintansa pois, miehet kiveksensä tai jopa peniksensä. --- Leikkaajien mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä, jotka ihminen sai vasta syntiinlankeemisen yhteydessä."

Vuoden 2020 ensimmäistä Kaltioa tässä pureskelen kuin paraskin poro naavaa. Ne tuolla pohjoisessa osaavat suorasanaista kulttuurilehteä painaa, ovat osanneet jo kauan: tänä vuonna lehti täyttää 75 vuotta. Eikä maksa paljon: työttömille ja opiskelijoille varsinkaan, kun saavat lehden vuosikerran puoleen hintaan, alta kolmenkympin.

Syntymästä ja kuolemasta on numeron puhe heti kannesta alkaen:
Uusi jumala on torniolaisen Jouko Alapartasen maalauksen nimi.

Tuttu pappi löytyy syvemmältä lehdestä: Arvo Survo on Virossa asuvan Ville Hytösen käsittelyssä, ja heidän kauttaan noita Eestin Inkerin uskontoasioita käännellään.

Sointuvaniminen Arvo Survohan oli yhteen aikaan jatkuvasti esillä Suomessa Koiviston ilmoitettua inkeriläiset tervetulleiksi ikiaikaiseen kotimaahansa Suomeen. Survo (s. 1954) on eläkkeellä ja asuu Lappeenrannassa, mutta touhuaa kovasti ja koko sydämellään kansanperinteen tallentamiseksi. Parhaillaan työn alla on inkerois-varjalainen pienoiseepos Pääskölintu päivälintu. 

Kuuluisin inkeriläinen, inkeroinen, kautta aikojen on runonlaulaja Larin Paraske, patsaanakin Helsingissä. Myös utopiasosialisti Amerikkaan siirtokunnan perustanut Martti Kurikka, sekä runoilija Aale Tynni ovat tunnetuimmasta päästä.

Survo on Jumalan trubaduuri, jonka laulut ovat melankolisia viisuja: ne 'iskevät vahvasti suomalaisessa kulttuurissa eläneeseen vähän slaavilaisilla mausteilla maustettuina', kuten Hytönen kirjoittaa.
Hytösen tiedot itse Arvosta pohjautuvat pitkälti Heikki Tervosen teokseen Arvo Survon matkassa.
Siinäpä taas kirja lukulistalle.
Vastahan viikolla merkitsin Erakot-kirjan juohauttamana lukulistalle Torgebyn Juoksijan sydämen.

Mitähän sitä tekis jos ei lukis? ↓

        →?→?→?→   🏂 hiihdot 10/ 690 km/€  = 108 h 

ps
Kaltio 1/2020 sisältö. Ja onnea Kaltiolle!

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Murheellista todennettavaa

Kaltio tulla tupsahti

Ja ensimmäisenä tartuin kirjoituksiin ja kirjakritiikkeihin eilisen pottuilun pohjilta.
No en sisältöihin vaan tekijöihin, että mites pohjoisessa kun etelässä asianlaita kulttuurilehdessä on Minna Maijalan laskelmien mukaan tämän kaltainen:

"Ruotsin Akatemian sovinistinen sotku on vain jäävuoren huippu. Myös Suomessa on keskusteltu kirjallisen elämän epätasa-arvosta, joka näkyy esimerkiksi Parnasson miesvaltaisessa kirjallisuuskuvassa. Suomen näkyvimmän kirjallisuuslehden kirjoittajista ja siinä esiin  nostetuista kirjailijoista valtaosa on miehiä, kuten Aura Sevon huomautti keväällä 2014. Miehet ovat hallinneet kirjallisuuskritiikkiä myös keskeisten päivälehtien palstoilla."  -Punaiset kengät, Otava 2019

Kari, Amanda, Eemeli, Heidi, Ville, Marlene, Anna-Kaisa, Matti A., Risto, Aapo, Teppo, Pauliina, Anna, Jaakko, J. A., Jarno, Hannu, Pasi, Reijo.

12 - 6 + yks neutri. Siis sama laulu!

Ja pakkohan oli kaivaa myös uusin Parnasso. Ja sama laskutoimitus:

Virpi, Elsa, Outi, Karo, Ville, Pekka, Jyrki, Jari, Lauri, Juhani, Tommi, Matti, Esa, Tal, Sanna, Kari, Matti, Jani, Juha, Ville-Juhani, Vesa, Marjo, Tero, Reijo, Johanna, Laura, Zhu, Tom.

19 - 7  + kaks neutria. Synkkää!
Terästäydypä, Karo.

Molemmissa lehdissä sentään kansikuvassa nainen, myyvempiä lehtiä mukaellen.




 

Kuva - valokuvataiteilija Joel Karppanen:
Anni Kontiokangas menehtyi
'Kemin veritorstaina'

       

Kuva - Marjo Tynkkynen:
Eeva Kilpi

Että sisältökö?
Pelkkää rautaa!

 Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja  I - II - III -IV

🏂 hiihdot10 km / 540 km//€= 83 h 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös