"Elokuva on tunnetta"

Onnen maa (s.1993) taas kertaalleen nähty. No siellä elokuvafestareilla.

Siinähän tuo istui filmin jälkikeskustelussa lupsakkana koiransa kanssa ja kertoili hauskoja juttuja, vaan sitten yhenäkin liikuttui kovin jutun kääntyessä Tapiin ja Tenhoon. Kertoi olevansa ja olleensa kumpikin. Siksi pala kurkkuun tahtoo yhä nousta. 

Todistipa näin todeksi tuon otsikon sanoman, jonka joskus aiemmin oli jossain sanonut. Ei eilen. Ite Pölönen, siis. 

Istui siellä edessä myös Tatu Kaihua, se kolmenkymmenen vuoden takainen Tapi. Kovin oli kasvanut pituutta sitten filminteon, siinä missä Markku leveyttä; ei ole tainnut muistaa tarpeeksi Pölönen pyöräillä, vaikka muuta väitti, ainakin suunnitteli.

Hyvin on filmi uponnut Suomen kansaan (ensimmäisen televisioesityksen 1993 näki yli miljoona suomalaista /wp), tosin tangomarkkinoilla Seinäjoella katsojaluku jäi tuolloin vähän vajaaksi. 

Persaukisena oli MP arvellut notta ny pannaan rahoiksi ja pyöritetään Onnen maata neljänä päivänä neljä kertaa päivässä. Mitä vielä! 

- Myötiin kaikkiaan 24 lippua, kertoi nyt jo naureskellen Markku.

Kertoi se Markku markkumaisesti monta muutakin hymäyttävää juttua, niin kuin 

ne häkkikanat, jotka eivät älynneet vapaudessa käyttäytyä maalaiskanamaisesti vaan niiltä piti ensin pyörittä päät sekasin. Ja entä se paikallinen kiärmepoika, joka tulla lampsi kansisankon kanssa, yhen toisen filmin yhteydessä, kuvauspaikalle kyselemään jotta minkälaisen kiärmeen työ halluutta, pitkänkö lyhkäsenkö vai minkä. Kun sai kuulla jotta ihan tavallisen kyyn, vuoli kakshaarasen tikun, häipy mehtään ja tuli kohta takasin kiärme sankossa...

Jotta semmoinen festivaali-ilta meillä kahvitarjoiluineen täällä idässä. Ei varmaan niin fiksu ja filmaattinen niin kuin niillä etelän eilisillä longplaylaisilla.

 

Kumpiko sitten lienee lopulta enempi tuota häkkikanasorttia?

LP-viikkokirje

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Harry Lime

 laimea, huono!  ⭐ ⭐⭐⭐⭐

Tosin: Arto Pajukallio antaa TV-maailmassa Kolmas mies -elokuvalle täydet viisi tähteä. Puhumattakaan BFI:n valinnasta viime vuosituhannen parhaaksi brittielokuvaksi tai New York Timesin valinnasta tuhannen parhaan filmin sakkiin.

Vaikka kaikki kehuvat, Ensimmäinen Mies, tämä tässä, räväyttää tiskiin tuskin puoltakaan tähteä!

 Röyhkimys. Ettäs ilkeääkin! Pitäisi vaan mölyt mahassansa.

Katsottuaan muina miehinä Kolmatta miestä 39 minuuttia EM painoi koko värkin kiinni ja jäi silmät sirhallaan tuijottamaan kämmenpohjiaan kuin paraskin Kummun Kalle, sillä kätöseen oli jäänyt vain suuri ? 

Koko vyyhdissä ei päätähäntää.

 

Kyllä-kyllä. Kyllä hän itseään syytti: täysi noviisi elokuvankatsojana, täysi uuno, ollut aina, kuvallisen kerronnan ymmärtämisessä. 

Vaan periksi ei antanut EM. 

Vaihtoi telkun läppäriin, josta kaivoi esille Areenasta tämän:

Ennen elokuvaa: Kolmas mies -keskustelu. Oksana Lommi ja Laura Kolbe.

Eipä tuostakaan hullua hurskaammaksi tullut, muuta kuin että tuo Oksana on kuin Anna!

           Oksana Lommi vas. oik. Alida Valli (Anna)

Tarvittiin  siis vielä pitempi selvitys.

Ahaa! 

Nyt Se Elämys taisi putkahtaa.

Eli 

sitten kun jossain vaiheessa kissa kiehnää ja itse Harry Lime, Orson Welles, astuu valoon. Siitä räjähtää elokuva lentoon. Ja varsinkin loppukohtaus viemäreissä. 

Niin kertoivat nuo keskustelun naiset: Laura, Oksana ja pj. Anna Möttölä.

Joten ei auta Ensimmäisen Miehen muuta kuin nöyrtyä ja palata piakkoin asiaan - jonain kauniina päivänä jatkaa kohdasta 39 min tai katsoa koko homma alusta uudelleen.

https://areena.yle.fi/1-796316

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

StarStrrStrsa

Nappielokuva ⭐⭐⭐⭐⭐

🠉🠉🠉David Lynchin ohjaama velmu tositarina. Karhean lämmin elokuva kertoo vanhasta miehestä, joka lähtee ruohonleikkurilla ajellen tekemään sovintoa toisessa osavaltiossa asuvan veljensä kanssa, kun molempien terveys on alkanut horjua. Pääosissa Richard Farnsworth, Harry Dean Stanton ja Sissy Spacek. 

Siinä kaikissa elämänliemissä marinoitunut pappa ajelemassa sovinnontekoon sairaan veljensä tykö. Mitä tuota nyt matkaa neljätsadat mailit: piankos tuon pyyhällät - ruohonleikkurin pukilla.

Leffasta puhuisivat asiantuntijat, meikäläinen elokuvakatselu-uran alkutaipaleella tyytyy sanaan elokuva. Ja vähän supummalla suuta kuin nämä filmiasiantuntijat, jotka leffoja katsellessaan /kuunnellessaan ovat höröllä korvin kuin jänöt metsässä.

Kuunnelkaas: https://areena.yle.fi/1-66733349

Elokuvakatselu-ura taitaa täällä vääjäämättömästi jatkua, sillä sen verran hienoa elokuvaa on tuo StarStrrStrsa... siis tuo kuvassa ilmoitettu elokuva, juuri sellainen, minkä kaltaisia romaaneja haen ja haen lukeakseni, mutta turhan harvoin löydän.

Sitä minä vaan tuossa StarStrrStrsa...-lausumisyrityksessä mallasin, jotta hittoako ne eivät käännä elokuvaa suomalaisen suuhun sopivaksi, vaikkapa Karvosen Alpinin matkanteko tai jotain. Nyt jää kuva katsomatta puolelta miljoonalta eläkeläiseltä - no ainakin sadoiltatuhansilta - joilla ei ole internettiä, pankkikorttia eikä ainakaan kieli hallinnassa.

Areena elokuvaan

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Miesten perässä

Jännitystä ilmassa

Toinen nainen matkustaa Madridiin, toinen Prahaan. Molemmat soittajan perästä. Soittajilla on kysyntää, senhän tiedämme. Tuttu juttu.

Pianistia jäljittää huima nuori nainen, tyttönen vielä. Kontrabasistin perässä Espanjan lämpöön lentävä kypsä nainen on jo omillaan toimeen tuleva viulisti.

Ihastuminen. Minkäs sille mahtaa: mentävä on.

Toista katson elokuvasta, toista luen kirjasta. Elokuvan tapahtumat jo tiedossa, katsottu juuri loppuun. Kirja keskeneräinen: ei tiedossa, kuinka viulistia lykkää.

Sopivaa hellehömppää. Mustavalkoinen elokuva tällä hetkellä rankingini kärjessä luvuin

  9 - 6.

Areena / Gummerus

Milos Forman/ Sodankylä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Seuraava elokuva hakusessa

 

Seura 13-14 / 2024

Nyt kun Elävien Kuvien Miehelle, tuttavallisemmin EKV, on uusi ura urkeamassa elävien kuvien parissa, sitä vaatii uutta ruokaa silmille. 

On otettava vinkeistä vaarin. 

On oltava hereillä! (hrrrr!! sanonnalle)

Pääsiäisseurana ollut Seura tarjosi nappikohdeosuman: tuo kun Kim Peek (1951-2009), usalainen savantti, oli myös kirjamies siinä missä uutta harrastusta haparoiden aloitteleva EKV:kin. 

Toki aivan yhtä taitava lukumies EKV ei ole kuin oli lukuhirmu Kim Peek, joka näyttää uransa aikana lukeneen 12 000 kirjaa ja muistaneen kertalukemalla jokaisen kirjan sanasta sanaa ulkoa. Ja kun iso osa kirjoista oli vielä puhelinluetteloita sun muita katalogimaisia kirjoja, lyö hän kevyesti jauhot suuhun muiltakin kuin Elävien Kuvien mieheltä.

Jokainen sivu jäi valokuvana Peekin muistiin koskaan haalistumatta, niin kuin tavan valokuvilla on taipumus. Ja kaiken huipuksi: hän luki aukeaman kerrallaan niin, että vasen silmä hoiti vasemman sivun ja oikea silmä samaan aikaisesti oikean sivun.

- Voi hitto!  Ja hitto vie! pääsee ihaileva pihahdus kenen tahansa suusta, niin miksei olisi päässyt pitkin pääsiäistä myös Elävien Kuvien Mieheltä, joka on kyllä kuullut Sademiehestä kiinnittämättä asiaan sen kummempaa huomiota. 

Ei ole ollut siis hereillä EKV!

Vaan nyt on hyvän sään aikana tuon elokuvan ankara etsiminen jo käynnistynyt.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +1 °C    hiihdot   km  914 km / € = 144 h

Pääsiäisenä jahdataan päänahkaa

• Suurinta elämässä
• Onni päättyy huomenna
• Kuningas ja 4 kuningatarta
• Tuli ratsain vieras mies
• Ratsasta viimeinen taival
• Isä
• Päänahanmetsästäjät
• Minari

Enpä olisi iänkuun päivänä uskonut, että tuommoinen elokuvamäärä tulee katsotuksi sitten kapulan hankkimisen pääsiäisen seutuna. 

Tätä ennen hyvä jotta vuosikymmenessä!

Edelleen ja aina vaan jokin panee hanttiin elokuvassa: liian valmista; laiskistaa; ei vaadi omaa mielikuvitusta kun talo on valmiina näytillä edessä, toisin kuin kirjan talo, jonka saa itse kuvitella.

Juuttunut siis yhä sanan ylivoimaan.

Eipä silti, kyllähän noiden parissa aika vierähti. Seiskaa kasia jaoimme arvosanaksi filmeille, paitsi Päänahanmetsästäjälle, joka aiheutti samanlaisen epäuskoisen reaktion kotisohvalla kuin samalla tv-ruudulla ensimmäinen sotauutinen Venäjän rynnättyä Ukrainaan: ei voi olla todellista - tuo lahtausmentaliteetti!

No, päänahan metsästäminenhän se taitaa olla pääsiäisjuhlankin ytimessä.

Niin olkoon menneeksi!

Areena

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Tõnu Õnnepalu: Pariisi - Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

🏂  +4 °C  jäällä  hiihdot    12+14+13 km  914 km / € = 144 h

Revennyt etukansi

 Mika Waltari 1928

 

Viimeksi takakansi esillä, nyt etu.  Jos olisin antik-vaari tarkentaisin: 

Yhdellä aukeamalla hiukan kellastumaa/tummentumaa, 

repeytymä kannessa, hieman tahraisuutta, 

selkämyksessä jonkinverran vinoutta.

Lisäksi lisäisin: Sivut hapsuiset, mistä minä erityisesti pidän ja inspiroidun - helpottaa kummasti aikahyppyä sadan vuoden takaisiin.

Viimeiseen saakka näyn välttelevän itse kirjan sisällön selvittämistä, koska pihistän sen kertomista toisaalle. Ja pelkään spoilausta (sic!), josta jotkut ärhennellen suuttuvat.

Ja johan jotain kerroinkin edellisessä waltarissa; nyt noita illusioneja on löytynyt taas kaksi lisää: romantiikka ja elokuva.

Teos on muuten filmattukin vuonna 1985:

Elonet

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Helttunen & Saure: Kynällä raivattu reitti - Suomalaisia kirjailijanaisia

🏂  +1°C hiihdot   5+12 km / 638 km / € = 104 h

Linnunpyytäjän poika Färsaarilla

Elokuva-arvostelu.

Ei vainkaan, koska enhän juuri koskaan katso elokuvia. 

Eilen sadeharmaana sunnuntaipäivänä tuli poikkeama, kun piti täyttää tältä näyttäneen 

päivän alakulmaan ilmestynyt aukko jollakin aktiviteetilla pötköttelyn sijasta.

Elokuvan kahontaan kehotti.

Tämän:

Linnunpyytäjän poika

su 19.06. klo 16.15 - 18.05

Draamassa 1800-luvun Fär-saarilta Livia auttaa ystäviään Esmaria ja Johannaa saamaan pojan, koska muuten he lain mukaan menettävät maansa. 

Ohjaus: Richard Hobert. Pääosissa: Livia Millhagen,Rudi Køhnke,Vígdis Hentze Bjørck,Sébastien Courivaud.(Fågelfångarens son, Drama, Sweden, 2019)

No, mikäs: eikun!

Saivatpa nuo pojan tyttäriensä jatkeeksi, kun vaimo-Johanna antautui ranskalaiselle, vaan siitäpä katteussoppa syntyi. 

Enemmän ootin ulkokuvauksia, vähemmän sisä. Nyt sisäkasvoja oli kuin konsanaan Kaunareissa, joita jyrkästi kiellän seuraavani.

Soma liikuttava loppu.  

                                                                                         ei mennyt pipariksi=

vain 1⭐✰✰✰✰ pipari =☺

 

ps Keskiviikkona näkyy tulevan uudelleen - vois oikeastaan tarkkoa, jos juhannussuursiivoukselta ehtii...

omat

 KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Puupäitä

Nyt kun satuiluun on menty ja uppouduttu niin mennä losotellaan sitten yhä pitemmälle. Pönttöillään nyt oikein perusteellisesti ja vimpanpäälle!

Kirjastolaitos jakaa kelvollisia ja kelvottomia kirjoja ilmaiseksi, ja eikös Jonkun käteen tarttunut kaksi Fogelin Pekka Puupäätä. - Jotta arvostelepa nämä.

Kustannus-Mäkelä Oy, 1994. © Ruth Kaila.

Arvostelu lyhyesti, no vaikka näin puhuvasti: Just just Justiina.

Fogelin, Ola Fogelberg (1894-1952) / tytär Ruth Kaila (1924-2013), sarjakuvat ovat tummanpuhuvia, mutta jääpähän väritysmahdollisuus pienelle lukijalle. Isolle puujalkavitsit maistuvat myös: isompi saa tuntea itsensä itsetunto pullistuneena yhä isommaksi.

Hyväntahtoinen pölvästi. Kivahan tuota on näin älykkäämpänä - hmm - seurata. Kun kaikki sanat tarjotaan vielä kaiken kukkuraksi majuskelein TA-VU-TET-TUI-NA. 😋😌

Nuoruuden yli siinä meni ennen kuin aikanaan tajusin, etteihän alunalkaen Puupää ole ollutkaan Esa Pakarinen, eikä Pätkä Masa Niemi tahi Justiina Siiri Angerkoski, vaan Esa, Masa ja Siiri olivat SF:n 'elokuvaväärennöksiä', jotka astuivat valkokankaalle tomppelehtimaan vasta Fogelin kuoleman jälkeen ja joita sitten Pirttikalliolla muiden ipanoiden kanssa innostuneina puupenkeiltä kellastuneelta ryppylakanalta katseltiin.

Reino Helismaalla oli siinä souvissa käsikirjoittajan tärkeä toimi. Tai no joo, tärkeä on väärä sana, ehkä rikkonaisenrosoinen rooli on parempi, mutta eiköhän tuokin asia selvinne, kunhan juuri ilmestynyt Helismaa-elämäkerta on läpikahlattu.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä