Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

 aikamoinen OLMI-kansi

Kuka nyt lehteä lukisi -sarjaa

Aivan miinussätkyn sai Asioiden Vierimies, kun tauon jälkeen palasi pätkäksi SK:n tilaajaksi. 

Ensin mitättömän värisen kansikuvan vuoksi, tummahko kansihan aina on ollut - ja nyt tuommoinen olmi.

SK 34/2024

Plussasätkyn sen sijaan Asioiden Vierimies sai  Kirjastopalvelu-jutusta veresteltyään vastikään itse tuttavuutta Kysy kirjastonhoitaja -palvelun kanssa: AVM oli lukenut Heikkisen Baarijakkaran proprivirheestä Hikatuksesta, tuosta maan mainiosta blogipotusta 💘, niin eikös tämä uusin SK ollut peesannut Hikatuksen hikatuksia ja tehnyt monisivuisen, silti mielenkiintoisen, jutun ko. palvelusta! 

Tosin senkään jutun kuvitus ei hurraata aiheuttanut - kuvalehdestä sentään on kysymys, siksi.

Monta asiaa kirjastohoitajapalveluhomman ytimestä selvisi, kuitenkin Asioiden Vierimiestä eniten hetkautti kirjastonhoitajalle, joita siis on koko leegio vastaamassa, aikojen alussa tullut kysymys: 

"Mitä kuuluu?" 

Vastauksen oli tämäkin kyselijä saanut, jotta hyvää kuuluu. Lie vastaus jatkunut vielä SK-jutun loppusanoin: 

"Lisäksi syksy on kaunis ja aurinkoinen, ruska parhaimmillaan, joten kyllä mieliala on korkeimmillaan."

Niin, oliko lehdessä muuta lukemisen arvoista? kyselee siellä joku pystyyn nousten.

- Toki. Toki, vastaa AVM vähän pälyillen ja hivenen murtuneena huomattuaan hoksnokkansa himmentyneen, dementoitumisenko jo alkaneen, Piilosana-ratkonnan jäätyä lievästi sanottuna vähän piippuun.

Mutta siitä Asioiden Vierimies ilahtui kun mailiin tulla pärähti itse päätoimittajalta, joku Matti, ihan kuvan kanssa viesti,

jotta 

 

ETKÖ tuota kehno TILAISI jatkoa lehdelle ... 

Päättelipä AVM kaikesta kunniasta pörhistyneenä, että

mikäs tässä porskutellessa nyt .  .  . nyt on tehty sinunkaupat ja luotu suora vankka yhteys eliittitasolle.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Lauri Hokkanen: Kommunismin teloitettu unelma - Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia

Ihmisiksiolemispalautumisprosessi

Vanha Mies yrittää palata taas sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi talvisen metsäläiselämän ja hiihtelykauden hiipumisen jälkeen. 

Ruokottomuus on ensalkuun pois pyyhittävä, jotta markkinakelpoiseksi olisi käypä. 

Kolme askelta on jo otettu, ja varovasti päivä kerrallaan edetään. Mikäänhän ei takaa askelluksen onnistumista.

Näillä toimenpiteillä ihmisiksimuuntautumishomma on nyt kolme askelta lähempänä:

• Ulkosauna  Sisäsähkösaunankoppero vaihtuu leveisiin pitkiin lepolauteisiin. Talven jäljiltä pataan on muodostunut parin ämpärin kokoinen jäämurikka, joka kelluu ja kelluu vaikka kuin padan alla tulta pitäisi. Ei suostu hupenemaan ei sitten millään.  Lopulta ottaa VM kahmalo-otteella murikan hallintaansa ja kantaa tuon liukkaan lipsuvan penteleen pihalle. Siitä sitten tulta kiukaan alle ja pian kyly on valmis - eikä Riitun tikkua yhtään! Puhdistautumisriitti onnistuu.
• Parturi  Ei suostu vaimo enää pääpehkoa saksimaan, vaan sanoo, jottei tuosta mitään selvää saa ja patistaa oikeaan parturiin. Vanha Mies lyö hanttiin ja juntturiin ja ilmi tuo, jotta Sinä. Sen parempaa olekaan. Vaan ei auta: Kaupunkiin kaupunkiin! Piankos istuu ukkoparka auton penkillä pelkääjän paikalla ja sitten sitä mennään - hiukset hulmuten, miltei! Ja kun poispäin ajellaan ei tukka pahemmin hulmua, sänki pystyssä ajellaan kotia kohti; vaimolla ikään kuin uusi miesi - Sr. onkin Jr.
• Suomen Kuvalehti  Ulkoasu siistitty. On aika sisällisen siistiytymisen. Ja siihen varma keino on tilattu lehti. Ja ei kahta sanaa, että mikä. On aika nostaa orpo Orpo pöydälle:

Huom!

Kolme askelta vasta otettu.

Seuraamme tilanteen etenemistä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset -0°C  11 km  1040 km /€ = 161 h

Uutiskirjettä pukkaa maili

Ei tässä pelkän Seiska-lehden uutiskirjeen varassa elellä. 

Rahvaan maun äänenkannattajan jälkeen tasapainon vuoksi on kuunneltava ylemmän väen ääntä Suomen Kuvalehden uutiskirjeen kautta.

SK lähettää muutamana päivänä viikossa oman näkemyksensä maailman menosta, missä koulujakäyneet ja isokenkäisemmät saavat näkemyksensä kuuluviin maailmanmenosta ja tilasta. Botoxit vaihtuvat asiallisempiin aiheisiin; silti lukijan on syytä olla varuillaan, jottei kaikkea sivistyneiltä huulilta päästettyä potaskaa tulisi nieltyä.

Seiskan eilisestä uutiskirjeestä löytyi seitsemän pointtia, Suomen Kuvalehden tämänpäiväisestä nämä kuusi:

1. Ypöilijä
2. Uuden maailmanjärjestyksen aika
3. Marjan himo
4. Onko siellä ketään?
5. Tulkaa aallot takaisin
6. Hellurei, ja kiekko on häkissä!

Kaikki muuten arkistokamaa, joskus julkaistua, kuten tämäkin kansi:

Eli yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa ja tuhdimpaa tavaraa tarjolla, olennaisemmasta vinkkelistä katsottua; vaikkakin on meitä lukijoita houkuteltava lukijoiksi tutuilla naamatauluilla, kuten ykkösjutun Ypöilijä Riikka Purralla taikka tällä Zelenskyin näyttelijäkollegapresidentti Reaganilla.

Kolmeen ensimmäiseen juttuun voivat tarkemmin tutustua persaukisetkin, muihin arkistojuttuihin on oltava tilausasiat kunnossa ja maksukyky tallella.

Siitäpä valitsemaan uutiskirjeistä parempi!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sanat piilossa ja sekaisin

Rydmanin Kari, liituveli, pohtii blogissaan Infarkti ja ristikot sanojen ja termien katoamista ja keinoja niiden löytämiseksi.

SK 21

Ehdottelin Piilosana-ristikoita Suomen Kuvalehdestä. Vaikeita tosin ovat, mutta ratkaistavissa. Seassa helppojakin, joiden kautta myös hankalammat aukeavat, kun tarpeeksi kirjaimia sinne tänne saa kokoon. Malliksi vaikka tämä: 

Kunta ja keskusjärjestö yhdistivät voimansa jo vanhassa kirjassa. Empimättä ratkaisu = IISAK.

Viimeviikkoista 21-piilosanaa pääsin pitkälle, kunnes pystyvihje Aurauskulmasi päin seinää teki tenän ja jäi ratkaisematta; auki on yhä. Aurauskulmasi - tuon täytyy olla lähtösanana, josta kirjaimia hyppyyttämällä ratkaisu löytyisi.

Sen risteävät sanat ratkesivat kyllä ja antoivat osviittaa: M-kirjaimella alkaa puuttuva termi. 

Se on varmaa, koska vaakavihjeen Kuolleesta leviää aistimus nenään laivan tavaratiloihin. Mieto vaihtaa puoliaan -vihjeen ratkaisuksi muodostuu  RUUMIINHAJU, josta M-kirjain pystyvihjeen ekaksi kirjaimeksi.

Komplicerad?

Mitä vielä - vaan kun ei sytytä, niin ei sytytä! Pakko antaa periksi, malttaa ja jäädä odottamaan viikon päästä ilmestyvää ratkaisua. Jos ei sitä ennen välähdä.

Näinkin voi saada jännitystä elämäänsä! 

Että huvinsa kullakin - ja joutavilla jottai.😉😥

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Paljasta pintaa Suomen Kuvalehdessä!

 Jo on aikoihin eletty!

Sähköpostiin olen tilannut kahden lehden uutiskirjeet: Suomen Kuvalehden ja Seiskan.

Tänään toisena pääsiäispäivänä on ennättänyt SK:n uutiskirje jo tulla, heti kahdeksan jälkeen; Seiska pidättelee vielä. Mutta ei tässä mitään hätää, sillä paljastaa pintaa jo SK:kin enimpään tuskaan: jos ei nyt kiireestä kantapäähän niin ainakin yläosan - kiireen. 

Skalpeerataan se kiireimpään hätään ja hoppuun.

Seiskan kirjettä odotellessa: Hyvää PÄÄ-SIÄISTÄ!

hiihdot 6 km/ 860 km/€ = 130 h

Melkoisessa tuulen tuiverruksessa jäällä suojaisaa pätkää 

edestakaisin hangattiin. Vesisadetta odotellessa. 

Tulee tiukka huhtikuinen koetus ennen kuin tonni on täynnä. 

Siinä voi vappu lähentyä, kuten vuonna 2018.

Seuraapa kuis äijän käy!

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

Piilosanan takiahan minä.
Kuten
Vaakasuoraan 10. Monet tietämättään ovat verkossa seurannan kohteina. (5)

[löydän: net ti]
olen häpi! 
🙋

Pääsiäiskaksoisnumero
15-16 / 2020
Sisältä tipahtaa TV-Maailma kylkiäisenä, tarpeeton.

Huskyja kannessa; sinnehän se lähti naapurin poikakin aikoinaan. Ei Pasi silti tuossa kannessa.
Koko sivun kuva Antti Holmasta; en tiedä kuin nimen - näyttelijä lie. Kuvan sisällä pääjutut: 18 Koronan hintalappu 22 Inarin imu ... 52 Säädytön näytelmä 'Jos nyrkkeilylle antautuu, se vie säälimättä mukaan.'
Tärppää!

Reportteri ja kuvaaja uppoutuvat vieraaseen aiheeseen.

Ingressi imaisee!
Vetää ohi Inarin imun:

"Nyrkkeily on sulaa hulluutta, mutta samaan aikaan kaunista ja kiihottavaa."

Sitten mennään railakkaasti vailla taustatietoa - skeptisin ennakkoluuloin, tietysti, mutta:

"Mitä pitemmälle ilta eteni, sitä enemmän innostuin. Vain paikan päällä kuulee, millainen ääni hanskasta lähtee, kun se läjähtää palleaan."

"Äsken Romanova oli puhdas, nyt hän on yltä päältä veressä. Mistä kaikki veri tuli, ihmettelen."

Toimittaja oli tehnyt kardinaalimunauksen, katse oli herpaantunut hetkeksi, katsonut muualle kuin kehään. Tilanne mennyt hetkessä ohi.
Niinpä:

"Kulmassa ei odotakaan valmentaja, vaan haavamies, jonka tehtävä on paikata ottelija minuutin aikana parhaan kykynsä mukaan. Veri vuotaa Lehtosen omasta silmästä."

Romanova on Oksana ja Lehtonen Satu.

Toimittaja on Sharma ja kuvaaja Tynkkynen. Sharma on Leena ja Tynkkynen Marjo.
Sen kummemmin alleviivaamatta.

Piilosanan lisäksi innostun tästä. Lehdestä jäävät muut jutut tuotatuonnemmaksi. Tässä on jotakin piilevää, ja muutenkin. Koko viikonhan, jos en kahta, olen paneutunut joltakin kantilta aiheeseen fyysinen voima/toksinen maskuliinisuus: 

Brander, tavallaan Hormiakin ja vastikään Magga.

En nyt sanoisi kuin Sharma että kiihottavaa, vaan lievemmin että kiehtovaa,

koska 

Sharman sanoin: 

"NYRKKEILEVÄ nainen herättää levottomuutta. Hän on vääränlainen, väärässä paikassa, julkea."

 Muistettakoon kuitenkin: 'NYRKKEILY on aina ollut köyhien laji.'

ps
Kuka nyt lehteä lukisi -sarjassa 
viimeksi ilmestynyt
HS-Kuukausiliite

11 km/1144 km/€  = 172 h
tuima luoteistuuli

KIRJA-ARVOSTELUT

Linkolan soutajana

neljännesvuosisata sitten

Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja. Sammakko 2008.
Tämä on jo toinen Soutaja käsissä, ensimmäisellä on historiansa: täällä.
Ja vankassa iljetysmuistissa Linkolan mädäntyneen kalan syömishimosta tässä.

Pentti Linkola (7.12.1932 - 5.4.2020)
pyhänä menehtynyt.

Parisen syksyistä kuukautta vuonna 1994 jaksoi Eero-poika palvella Mestaria, kunnes loppuivat voimat ja kärsivällisyys. Jo noin lyhyessä ajassa kuitenkin näki miten raakaa raadantaa oli kalastajan elämä, vaikka kokematta jäi vielä kovempi aika eli talvikalastus, jolloin pitää 'tehdä sen neljä kuukautta seitsemän kertaa kuudentoista tunnin työviikkoja'.
Mutta oli syyssoutamisessa rankkuutta yllinkyllin - miltei Päätalon malliin.

Käsissä on täydennetty pokkaripainos ensimmäisestä: tekijä palaa työharjoittelupaikkaansa eli Linkolan luokse 11 vuotta myöhemmin, vuonna 2005, ja kirjoittaa tapaamisesta kirjaan mielenkiintoisen epilogin, jossa Linkola kehuu presidentti Halosen, mutta linttaa presidenttiehdokas Niinistön, tiiraileepa oman kuolemansa yli.

• "Niinistö on niistä vastenmielisin, täysin tolkuton tuholainen. Samoin ihmettelen Kokoomus-puoluetta. Vielä 50-luvulla se oli sivistyneistön puolue, jossa kuunneltiin professoreita ja siellä oli vahva maataloussiipi. Nyt se ei ole edes konservatiivinen puolue, vaan pelkkä liikemiesten pelinappula."

• "Ja samanlaisessa alennustilassa on myös Suomen Kuvalehti, joka on ollut minulle aina läheinen. Sen nykyinen päätoimittaja saarnaa pelkkää talouskasvua ja itsekeskeisyyttä."

• " - Istuin silloin linja-autossa, kun kuulin radiosta, että hallitus on kieltänyt autourheilun", Linkola sanoi. [öljykriisistä-73] "Oli vähällä, etten purskahtanut itkuun ilosta." 
• "Oli vaikea käsittää, että Suomessa on ollut sellainen hallitus minun aikanani. Ja hallituksen johdolla käytiin sellainen kampanja, jossa kaikkia kehotettin säästämään!"

• "Kumma kun WSOY ei ole ottanut uusintapainoksia teidän kirjoistanne. Luulisi, että niillä olisi kysyntää." 
• "Nii-in. Maltan tuskin odottaa, että näen millaisia painoksia niistä otetaan heti kuolemani jälkeen!"

P-Karjala
Kiiltomato

12 km/1072 km/€  = 162 h

Kirjavinkeissä tänään:

Elina Kilkku: Ihana tyttö

KIRJA-ARVOSTELUT

Volttia heittävät Eeva ja Matti

Kilpi ja Mäkelä ajatuksissani - kumpaan käsiksi käydä?

 

Piti kirjoittamani uusimmasta Parnassosta nro1, jossa ihailemani Eeva Kilpi kannessa; Tamara on yhä rautaa.
Vaan mitä vielä: Matti Mäkelä vetämässä pitempää kortta jysäyttämällä pommin, joka hiljentää joutavanpäiväisistä valittajan - no, se!

Vaan kuinkas sitten edettäisiin: kun aamulla aukaisen tämän läppärin niin sieltä pomppaa Ylen aloitussivultani Eevan kuva houkuttelevana uutisena esille, tietysti Nykäsen ja muiden ansioituneempien jälkeen, kuten:

 0:39

Rene Rinnekangas selvisi ainoana suomalaisena slopestylen finaaliin

Ettäkö Eevan helmasta taikka lahkeesta sittenkin kiinni?

 

Ysikymppiseltä Eevalta ilmestyy näet maaliskuussa Sininen muistikirja. Kilven Kuolinsiivoustahan luin vuonna 2015 joka kuukauden aluksi tällä potulla.

 

Ei kyllä sittenkin ensin Parnassosta Matti Mäkelä ja se pommi. Vaan mitäs kun ennen lehden kääntelyä googlaan huvikseni Parnasson esiin niin tuleekin tuo alkukuva ja sieltähän jokainen voi onkia sen pommin - mikäs minä olen selittämään toisen puolesta! - ja lukea ihan itse koko jutun. KLIK vaan!

 

ps

Hänelläkin muuten aikoinaan sama homma kuin Kiannolla: Kaksi vaimoa.

but not problem?

🏂 hiihdot 7 km / 427 km//€= 66 h  

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kaapista ulos

⚢ Ei, kyllä minä lehtiäkin luen enkä vain kirjoja - johan tuon harhauttavasta otsikostakin voi päätellä.⚣
 Lajikirjoa riittää.

Kaikista lehdistä ei viitsi niinkään huudella, kun ne lehdet eivät ole sellaisia lehtiä joita monikaan lukee. Niistä vain huutelen joita moni muukin lukee ja joissa on kirjoituksia Haberista, Sillanpäästä, tinderistä, whatsappista ja twitteristä. Enempi aktuelleista aiheista. Siis Kuka tapasi kenet missä ja milloin - tiedättehän.

Sen verran tulen kaapista ulos, että pistän tähän pääsiäispyhinä lukemani kuivan lehtinipun malliksi:

Mutten niistä sen enempää käy huutelemaan, koska eihän niissä monenkaan mielestä ole mitään luettavaa, noin yleisesti ottaen, sillä ketä (ki)innostaa lukea

• Elonkehän juttu Omavaraopisto etenee (=Lasse Nordlund/Maria Dorff) Valtimon perukoilla;
• Kaltion juttu Kansainvälistä viestintää vessanseiniltä - jonkun virolaisen Samman Viestejä-taidenäyttely jossain huithiijessä Torniossa;
• niin & näin-lehden juttu Estetiikan tiedollinen merkitys; 
• Nuori Voima -lehdessä Loksuva lukija tai 
• Ukkosesta runoja?

Suomen Kuvalehti lienee tutuin tuosta nivaskasta, jupihko lehti, jonka muotinumerossa Piilosana ratkaistavaksi. [ei muuten ratkennut kokonaan, kun ei sytytä vihje:
Entisiä kellon valmistajia ei teknosällin apu tavoittanut. Onneksi teillä on - ja itselläni - kone. (13 kirjainta eka k vika n) ]

Kaikissa noissa lehdissä, SK:ta lukuun ottamatta, on se yhteinen piirre että niitä voi lukea muutaman vuoden viiveelläkin - aivan kuten kunnon kirjallisuutta: sanoma ei vähässä kummassa vanhene.

Liikkuisiko viidentuhannen särvessä lehtijulkaisujen määrä Suomessa? - niin ainakin jokunen vuosi sitten joku laski. Ai niin - senhän voi googlata: kas tässä!

hiihdot 11 /766 km = 114 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös