Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anne Applebaum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anne Applebaum. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Stalinin kuolemasta 70 v

tänään - kirjeessä

Vasta! 
Olen elänyt, hengittänyt hetken samaa veristä ilmaa hänen aikanaan!

Sain äsken asiaan läheisesti liittyvän mailin Öisin - ja näemmä myös päivisin - ajattelija Straniuksen Pentiltä. jolla monta julkaistua kirjaa takana.

Stranius P. katselee A. Mänttäriin päin.

"Haastattelin joskus lähes 30 vuotta sitten

elokuvaohjaaja ALEKSEI GERMANIA,  tämän ja vaimonsa PIETARIN Millionnaja-kadun asunnossa.

Ohimennen Aleksei kertoi kuinka hän muistaa lapsuutensa päivämäärät 5-6.3.1953:

"Isä  juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen suunnilleen näin:

Kuulitkos, kuoli se perkele lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon päivä, lihamylly on ohi, lopultakin ohi, otahan ryyppy!

Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!"

Noin siis Aleksein isä, kirjailija JURI GERMAN juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun puolivälissä...
Aleksei muisti hyvin "Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon"

ps. "Lihamylly" ei ollut vielä ohi  (onko vieläkään?)  ja esim. Anna Ahmatovan poika Ljova Gumiljov vapautui leiriltä vasta vuonna 1956...

    yst terv. Öisinajattelija"

Kulkukoiran ovet kohta aukeamassa Penallekin.

Kiitän vapaudesta ja oikeudesta Penttiä kirjeen julkaisemiseen tässä ja nyt. 

On hyvin kuvaava/sopiva loppuyhteenveto Anne Applebaumin Gulag - Vankileirien saariston historiaan, Siltala 2022, jota olen 700 sivun jälkeen päättelemässä.

Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot  12+12 km 551 km /€ = 89 h

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Huomaan arvostelleeni erittäin ajankohtaisen kirjan!

Vaikka tuolloin vähän nyreksinkin, ainakin vetkuttelin.

Luetuimpien listalla, tuolla oikealla palstalla, kirja ajoittain vilahtelee. Ja varsinkin nyt kun koko maailman, eikä vain Ukrainan, nälänhätäuhkasta puhutaan uutisissa.

Kannattaa todella näpätä tuota Jättäisinkö kirjan kesken? -kirjalinkkiä ja seurata sen sisäisiä linkkejä, jotta saa taustaa nykyuutisille, vaikkapa tämän Venäjän ulkoministeri Lavrovin ja Turkin virkaveli Cavusoglun 'viljatapaamiselle'.

Eli uudelleen on syytä ja paikallaan nostaa esille luettavaksi Anne Applebaumin parikolme vuotta sitten ilmestynyt yhä ajankohtaisemmaksi käyvä kirja:

Kirjavinkit

Kirjavinkeissä

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Vahva kirjasuositus

Putin Stalinin jäljillä Ukrainassa



Kirja siitä missä Stalin onnistui: Ukrainan saattamisessa sekasortoon ja nälänhätään.

Tutustu: Kirjavinkit
Onnistuuko Putin?

Kirjavinkeissä
[ Lisä+ ]
+4 °C  13 km 756 km/€ 121 h

torstai 16. tammikuuta 2020

Väpäjävin huulin

" Näin miten laukkuni makasi lumikinoksen huipulla, tuulen pieksämänä - sisältönä vain maitopullo. Katselin järkyttyneenä, miten tuuli- ja lumipyry veivät kovalla vimmalla vihkojani ja kirjojani joen jäälle. ---Yht'äkkiä iski sydämeeni. Luonnontiede! Huusin: 
- Etsikää Luonnontiedettä!"

Kevyt on otsikko ja kirjan yhteenvetoni, kieltämättä, mutta jotenkin kuvaava. Ainakin ensiksi mieleen tullut kirjan kannet kiinni laitettuani.
Kun sentään kirjan nimi on Stalinin tappamat - Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Tarja Lappalaisen ja Martti Turtolan koostama tarina Jäämeren rannoilta.

Docendo, 2019
On noita kirjoja tullut luetuksi sen kymmenet kappaleet. Edellinen vastaavanoloinen taisi olla Anita Konkan Musta passi ja sitä edellinen dokumentti Stalinin törkeyksistä  eteläisemmällä Venäjällä, mustan mullan vilja-aitoilla: Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa.
Vissiin niin turtunut pahuuteen, ettei enää vähästä hetkauttele.

Nytkin miehet kuormataan ja teloitetaan heti taikka kidutusten jälkeen, ja tuurintyngällä vankileirien kautta voi onnistua pitkittämään elinvuosiaan muutamilla vuosilla.
Piinaava kuolema edessä joka tapauksessa.

Ja kas, kas, sitten pysäyttääkin ja panee huuleni väpättämään aivan pikkutarina, joka ei liity kuolemaan millään lailla, mutta jossa koko maailma tuntuu mustuvan, käsiin räjähtävän:
Pikku-Tyyneltä romahtaa maailma, kun hän huomaa koulukirjan kadonneeksi.
Luonnontiede-kirjoja Uuran koululuokassa on vain kolme kappaletta ja nyt Tyyne on hävittänyt yhden. Koiranpentu sen riepotellut.

Tuosta pienestä tapahtumasta Tyyne Mantere, yksi kirjan Muurmannin suomalaisista, harvoista neuvostojärjestelmämyllyn kynsistä ihmeen kaupalla hengissä selvinneenä, kaiken kokeneena, kertoo kirjeessään niin vaikuttavasti, että kelpaa symboloimaan ja kuvaamaan sen pohjattoman kauhun ja tunteen minkä Jäämeren suomalaiskylien pakkosiirretyt ja surmansuuhun joutuneet ovat kaikki sisimmässään Stalinin kourissa tunteneet.

"Uthelian isä, Kalle Nevala, sai kiinni Tuporkan, joka vimmatulla voimalla repi Luonnontiedettä pitäen jalkojensa välissä sen kovia kansia. Tuuli- ja lumipyry olivat vieneet sen sivut, vain pieni osa oli jäänyt niteisiin. 
Tuntui, että elämäni loppui siihen... 
Näkymätön, voimaton ulospääsy oli kiertämätön. Pelko, hirveä pelko kirjan tuhosta. Tiesin, että saan ankaran fyysisen rangaistuksen äidiltä, ja raskaan rangaistuksen opettajilta."


Stalin
+5,1°C 🏂 hiihdot 10 km/421 km/ € = 65 h
KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 15. tammikuuta 2019

1 kirjailija Suomesta tähän väliin - Aleksis Kivi

...jälleen kerran ihmiset alkoivat pöhöttyä, hidastua, tuijottaa kaukaisuuteen. Ja kuolla. Tämä oli Stalinin politiikka moninkertaisena: kokonaisten kansojen eliminointi nälkiinnyttämällä. Natsit eivät koskaan ennättäneet panna Hungerplania täydellisesti toimeen Ukrainassa. Spontaani dekollektivisointi pysäytettiin nopeast...

 

Anteeksi!
Lukaisenpa tässä kiireen välissä komediallisen näytelmän: Kihlaus. Näkyy Otava sotavuonna 1944 julkaisseen joulukirjasena, kookassivuisena. A.K. on sen kirjoittanut vuonna 1866.

Aleksis Kivi ja Erkki Tanttu kun yhteen pannaan niin siinäpä rattoisa seura. Lukuhetki mitä mainioin!

 "Tämmöinen tupa! Huuhkaimen pesä."
"Mikä hulluus minulta, mikä hulluus, jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle!"

Aapeli on hakenut preivikaverinsa kaupungista maalle, juuri astuttu tupaan, jossa Jooseppi-kraatari ja oppipoika Eenokki ovat valmiina toimittamaan kihlausriitin, yhteenliittämään kaksi sielua: pitäjän-kraatarimestari Aapeli Simonpojan ja neitsykäisen Eeva Matitytär ... Helanderin.

Herrojen-Eevan.
Jonka naittaja tietää olevan 'tuittupää, tuiskea, näetskös morakka, tahi niin kuin ruotsalainen sanoo: turski'.

Heti ensihetkestä valtaa akukorhosmainen suomifilmi-olo, leppoisanlämmin joutilaisuuden fiilis. Makeasti oravainen ja silleen... ei kummoinen juoni, mutta mikä olotila, olloutuminen! Ja minkälaisia sanoja ja sanontoja! Melkein syötäviä. Samaan tunnelmaan kielellisesti pääsee näistä uudemmista vain Hyry.

Eenokin jos Joosepinkin valtaa epäily tulevasta onnesta:
"Vai Herrojen-Eevan. Tuliko  mies juonikkaaksi, hurjapäiseksi, villityksi, tai mistä kieppasi hän tämän rohkeuden?"
"Tämä naiminen, pelkään minä, on häneltä loiskaus onnettomaan kirnuun."
Kohta myös Aapeli alkaa huomata jotain:
"Kuuluupa vähän kuin olisi hänellä totisesti aikomus tehdä takapero." 
Siihen suuntaan pahasti tuntuu lipsuvan morsiaimen moittiessa:
"Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehtaposliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri!" 
Ei hyvältä kuulosta, jos ei näytäkään:
"Aapeli parka! Tuossa seisoo hän nyt kuin pyörtyvä kana, ja punottaa kuin täysikuu poutailtana."
Koko elämä tuntuu nyt kuin muurin raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa.
Mutta sitäkös pitkään suremaan!
Siihen suruun auttaa tanssi ja laulu:
Kosk'tulit kureerit
Ja laittoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel' 


no
nytpä sitä jaksaa taas virkistäytyneenä pureutua tuon applebaum-järkäleen Ukrainan tekonälän, Stalinin tappokoneiston kimppuun.
...ahtui sellaistakin, että henkihieverissä olevia ihmisiä haudattiin: - Hyvät ihmiset, jättäkää minut rauhaan, en ole kuollut, huusivat 'ruumiit'. - Painu helvettiin! Haluatko,  että me tullaan uudestaan huomenna? heille vastattiin. maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä ihmissyöntiäkin esiintyi kuolleet korjattiin päivittäin vanhoihin jätekärryihin niin kuin roskat oli tapana kerätä näimme kaduilla monta paiseruttotapaus...
 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jättäisinkö kirjan kesken?

"Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi."
Niinhän sitä luulisi ja saahan sitä toivoa, kuten tuossa potussa 4.9. Holodomor ja genosidi
 

Tänään 16.12. runsaan kolmen kuukauden jälkeen on jouluun enää viikonpäivät ja Nälkä sen kuin jatkuu: puolen välin mustavalkokuvissa mennään; sen verran sielua vahingoittavaa tekstiä pukkaa, jotta kysytyttää, pitkästä aikaa minkään kirjan kohdalla: tointaako tuota jatkaa lain?

Kannattaako joulumieltään pilata jonkin Ukrainan 80 vuoden takaisen nälänhädän ja kulakkijahdin takia?
Toisaalta kiinnostaisi kyllä käytännön kollektivisointi, se miten maat kaapattiin omistajiltaan käytännössä ja miten omistajat vaiennettiin. Ja kuka luokiteltiin omistajaksi ja kuka ei, miten teoria käytännöksi muutettiin, kuka siis 'kentällä' oli kulakki ja kuka ei. Missä raja?
Kun joku, jolla oli kaksi sikaa likvidoitiin, kun taas yhden sian omistaja saattoi saada armahduksen.

Ja mistä tulivat moiset 'tuomarit'?
No, ne oli niitä kaksikymmenviisituhantisia eli tuhantisia, puoluekaadereita Moskovasta, kaupunkilaisia vailla mitään tajua maaseutuelämästä.

Niinpä Dolotin pieneen kylään ilmestyttyään, eivät kyläläiset ottaneet todesta näitä siisteissä kamppeissa tepastelevia tuhantisia, jotka varoivat kastelemasta kiillotettuja kenkiänsä.
Ylen vieras oli näky ja tieto teoreettinen, kun ei porukan pomo erottanut edes varsaa vasikasta.

Lev Kopelev, ensin porukan pauloihin langennut, sittemmin Gulagiin lähetetty ja Solženitsynin kanssa ystävystynyt, nyt toisinajattelijana kirjoitti mustelmissaan noista ajoista:
"Päämäärämme oli maailmanlaajuinen kommunismin voitto. ja sen päämäärän edistämiseksi oli kaikki sallittu: valehteleminen, varastaminen, satojentuhansien ja jopa miljooninen ihmisten tuhoaminen, kaikkien niiden jotka haittasivat työtämme tai voisivat haitata sitä, jokaisen joka oli tiellä. Ja epäröinti tai kaiken kyseenalaistaminen oli periksi antamista 'älylliselle herkkätunteisuudelle' ja 'typerälle liberalismille', sellasiten ihmisten ominaisuuksille ' jotka eivät nähneet metsää puilta'." -To Be Preserved Forever
Ja Applebaum kirjaa eteemme nälänhädän aikaista ruokalistaa: 'maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä; he keittivät ruohoa ja lehtiä; ihmissyöntiä esiintyi'.

Mitäs tuolla alussa epäröiden pohdinkaan! Jatkanko vai enkö jatka - näin joulun alla, jos antaisi kirjan olla, palaisi Lontoon professoriin, Anne Applebaumiin ja Nälkään sitten kylläisenä, kinkut sisuksissa.
Ja vastahan näitä faktoja luin romaanimuodossa Suleikasta, Siperiaan karkotetusta selviytyjästä. Ja tämäkin kun just luettuna tässä.

 
Tulipa tuo luettua lopulta =
 🏂 hiihdot  12+9  km/ 121 km/ € = 20 h