Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Pärskeitä

 Railakasta menoa se oli!

Kolme polskijaa 
Miten niin kolme?
 
Ks, laiturin vieri!
 Pelaamaan! 
Pelaamaan!

Siinä hötäkässä pallokin pyrki pakoon leikkimökkiin.
Ja kun ei päässyt, halusi asettua mummon päänupiksi!


Pakko oli välillä polskutella:

Sitten taas: Peliä, hei! 
- No vaikka sulista. 


Entäs frisbeessä ...
Kiekkoko koriin? 
Mitäs vielä!
- Eikun etsimään, ruohikkoa tamppaamaan ....

Lopulta koitti ilta ja tuli iltapesun aika:


Näin kuluivat kesäiset hellepäivät ... 
Lomalainen pakkasi reppunsa ja lähti.



Jäljelle jäi tyhjä kenttä - kaipaus ja hyvä mieli.


Myös ikätotuus: runnakot kipeinä - reporankoina mummo ja ukki. 💑

Kirjavinkeissä

uusin:

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Hikisiä kesäpäiviä

 - Nää otetaan aamulla mukkaan! kuvatiedotti ensivisiitille yökuntiin uskaltautuva arvoisa vieras illalla. ⚽⚾ 

- Eiku palloilemaan!

Jotta parin päivän aktiviteetit tässä tiedossa. - Luoja varjele... 💖💔💗

Kirjavinkeissä
eilen
Reetta Aalto: Musta aukko

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kesää ja kesäsää

Tuoksuu tuomi, kukkii luumu, saskatoonin poikanenkin luumujen alla yrittää. Mikä ei käpsehtiessä Hänen, siirtyessä kukkivan päärynäpuun viereen, alle ei sovi, sen verran hupa on kymmenvuotinen päärynäpuu. Siirtyypä sitten kirsikkapuun alle, vaikkei kummainen sekään, kun pääpuun sahasi syksyllä poikki.

Tiedätte kyllä kuka Hän on, tuo käpsehtivä kuhnija.

Sepä se: Onni Eläkeläinenhän Se. Onnensa kukkuloilla. Ilo ylimmillänsä. Talviturkin heittäneenä, maiset murheet hetkeksi unohtaneena; sodan varjot huuhtonut kesäsää päiväksi pois. Kesää viettää kuunnellen pörriäisten hurinaa kukkivissa puissa. Eikä haittaa jos vähän takahammasta juilii, sitä josta viikolla lohkesi räystäs, irtosi paikasta palanen.

Siitäkin Onni riemuitsee, ettei kertaakaan pudonnut saunan katolta, joka nyt juuri maalattuna siintelee sinisenä kuin poutapäiväinen lampi, uimaan houkutteleva. Vaan kukapa nyt katolla rypisi, uisi korkeuksissa pellin päällä. Hölmöläiseksi luulisivat. Ja perin oikeassa olisivatkin. Totuus paljastuisi.

- Hittolainen! ei muuta voi sanoa Onni. - Mikä onni olla ja elöä, kokea vielä ainakin kerran tämä haihtuva hetki. 


Kirjavinkeissä