Kesää ja kesäsää

Tuoksuu tuomi, kukkii luumu, saskatoonin poikanenkin luumujen alla yrittää. Mikä ei käpsehtiessä Hänen, siirtyessä kukkivan päärynäpuun viereen, alle ei sovi, sen verran hupa on kymmenvuotinen päärynäpuu. Siirtyypä sitten kirsikkapuun alle, vaikkei kummainen sekään, kun pääpuun sahasi syksyllä poikki.

Tiedätte kyllä kuka Hän on, tuo käpsehtivä kuhnija.

Sepä se: Onni Eläkeläinenhän Se. Onnensa kukkuloilla. Ilo ylimmillänsä. Talviturkin heittäneenä, maiset murheet hetkeksi unohtaneena; sodan varjot huuhtonut kesäsää päiväksi pois. Kesää viettää kuunnellen pörriäisten hurinaa kukkivissa puissa. Eikä haittaa jos vähän takahammasta juilii, sitä josta viikolla lohkesi räystäs, irtosi paikasta palanen.

Siitäkin Onni riemuitsee, ettei kertaakaan pudonnut saunan katolta, joka nyt juuri maalattuna siintelee sinisenä kuin poutapäiväinen lampi, uimaan houkutteleva. Vaan kukapa nyt katolla rypisi, uisi korkeuksissa pellin päällä. Hölmöläiseksi luulisivat. Ja perin oikeassa olisivatkin. Totuus paljastuisi.

- Hittolainen! ei muuta voi sanoa Onni. - Mikä onni olla ja elöä, kokea vielä ainakin kerran tämä haihtuva hetki. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Almanakka - kesäkuu

Eevan toukokuut 

Herkän yo-juhlan jälkeen, kun luontokin hennoimmillaan ja mies heiveröisimmillään, näemmä:

Sitä tässä iässä on jo tietävinään ettei tiedä mitään.

Saa mennä vuosikymmeniä, kulua ja kuluttaa, hinkata ja hangata. Eivät vaan tiedon portit aukene. 

Metafyysisiä tarkoitan, tietennii.

Kyllähän näitä muita tietoja on muisti täynnä - ja lisää löydettävissä tietokirjoista, kartoista ja googleista.

Ihmisen sisimmän etsinnässä ei muita apuneuvoja ole kuin kaunokirjallisuus - haparointiahan sekin on. Mutta aarre verraton, silti.

Mites Eeva elämän näkee?

On taas aika tutkailla Eeva Kilven ajatuksia - kesäkuiset tunnot elämästä vuosien varrelta, noita Kuolinsiivous-kokoelmaan koottuja.

• 1.6. Sunnuntai klo 13.33. Me elämme keskellä mysteeriä eikä se selity meille. Ja miten ikävä mahtaisikaan olla, jos jonakin päivänä ymmärtäisimme tämän kaiken. 2003 - Eeva 75 v
• 12.6. Luonto ei tarvitse mitään muuta kuin että se jätetään rauhaan. 1985 - Eeva 57 v
• 14.6. Perjantai. Metsässä. Täällä ei soi puhelin, ei häiritse posti, eivät sanomalehdet. Ei tarvitse mennä kauppaan. Ja ennen kaikkea: ei tarvitse puhua. Miten hirvittävää ajan, voimien ja ajatusten haaskausta on puhuminen. 1985 - 57 v
• 15.6. Lauantai. Ihmisten pitäisi olla hiljaa yhdessä, niin he ehtisivät kiintyä toisiinsa. 1996 - 68 v
• 17.6. Maanantai. Koirani Napsu karkasi tänä aamuna aamiaisen syötyään. Huusin ja huusin. Se tuli vasta kun "oma oikku antoi", niin kuin äiti sanoo. --- Sairaana minua ei piristä mikään. Terveenä en mitään piristystä edes tarvitse. --- Ei riitä, että luontoa rakastaa. Sitä pitää myös kunnioittaa. 1985 - 57 v
• 17.6. Sunnuntai klo 12.56. Vielä enemmän kuin kiintymys meitä sitoo elämään ja läheisiimme huoli.  Huoli jota kannamme heistä. 2001 - 73 v
• 21.6. Juhannusaatto, perjantai klo 22.40. Kun on huolia, ei ole ahdistunut. On huolissaan. Ahdistunut: siis ei huolia. --- --- Oi miten valmis kuolemaan minä olenkaan ja se valmius on joka hetki läsnä minussa. Niin kuin siivota, minä haluaisin muuttaa maailman ennen kuolemaani. Mutta molempia jaksaa enää hillitysti, verkalleen. 1985 - 57 v

Eeva Kilpi syntyi 18. helmikuuta 1928 Hiitolassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Imatran yhteiskoulusta 1946 ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1953 hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja on toiminut vuodesta 1959 vapaana kirjailijana. Kilpi on ollut Suomen PEN-klubin puheenjohtajana vuosina 1970–75 ja Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–73.
Hän asuu Espoossa.

 heinäkuu