23.
Saaristopitäjän vauraimmat miehet koolla kuuden tunnin ajan Alastalon salissa tarkoituksena kimpassa hankkia parkki, mahtava purjelaiva, rahantekosampo pikkupurkkien paikalle.
Lukijana rohkenen tehdä yhdellä lauseella yhteenvedon: Siitäkös Volter Kilpi saa saivarreltua naurettavan ja hymyilyttävän inhimillisten heikkouksien mestariteoksen.
Kirjailija itse tuhahtaa kustantajan pyynnölle kertoa lyhyesti kirjan sisältö:
"... mitä varten olisin silloin käyttänyt tuhatkunta sivua ja kymmenkunta kallista elämänvuotta esittääkseni semmoista, jonka nyt osoittaisinkin voivani suorittaa kymmenessä kiitävässä minuutissa? ... kiire ja minun kirjani eivät ole saman päivän lapsia."
Nyt kun Laura Kokko on hätistellyt minut ties monenteenko Kilpi-rupeamaan, olen taas umpsukkelissa Volterin teoksissa; jopa enemmän kuin Päätaloon olen Kilpeen päkätissä.
Menköön kuitenkin tämänkertainen teosten lukukierros nyt selaillen ja enempi noita sivujen reunoihin tehtyjä omia muistiinpanoja sekä lyijykynällä vedettyjen / kehystettyjen virkkeiden alleviivauksia lukien.
Ensin Kilpi suuresti, sitten minä pienemmästi.
[Pukkila sadatellen vertailemassa itseään
pitäjän napamies Langholmaan:]
"... rengin pojanpoikana pysyn, vaikka minulla olisi rahaa niskassa paksulti kuin haahkalla höyhentä."
"... minua on piruttanut jokaista ihokarvan juurta myöten, että toinen mies on minun vieressäni niinkuin amme, kun minä olen niinkuin ämpäri."
"Tuommoisen Langholmankin Alastalo laahannut tänne pitämään minua peukalon kynnen alla, ja minä, nöyrä poika, minä menen kynnen alle, menen itse omin ryömin!
Kuinkas nytkin hepasee poskilihoissa ja herasee silmän vierustaa?
Vaikka minä kivenpulttia olisin perselihoihin killuttanut, niin pystyssä minä nyt seison: pyrstöhäntä keikkuu, kun Pukkila on väärä isompansa edessä, ja kasvot ovat naurun voiteessa, kun Langholman armollinen on noukkinut Pukkilan Petterin anovan käden! Nylkisin minä oman itseni, jos vierasta katselisin:
olisiko vielä nuoltava suurempansa kättä."
19.9.09 la-aamu klo 6.10. merkintä sivulle 121 - Ikoset illalla kylässä. Eipä juuri tule nukuttua öisin: töissä sen verran ajatukset pysyvät - oppilailla on hätää jos jotakin ja työntekijävoimia liian vähän.
Härkäniemi tässä piippua valitsi ja sytytteli ne kuulut 70 sivua. Samassa elettiin elämä läpi. Eipä voi muuta virkkaa kuin että: - Parasta tekstiä kautta aikojen.
18.10.09 su klo 10.00. 0C. merkintä sivulle 176 - Lunta aitan edessä.
Syysloman loppu.
Alkamassa tiukka viikko: sydämen hermostojen hitsaamista Kuopion yliopistollisessa sairaalassa keskiviikkona 21.10. - sopivasti 59-vuotissyntymäpäivänä. Ei muuta kuin peukut pystyyn!
25.10.09 su +2C 13.30 ruoka-aikaa, merkintä sivulle 181 - Vaimo on mummoa mersullaan, jota mummo lotjaksi nimittää, hakemassa sunnuntaisyöntiin; minä palasin Kuopiosta, sinusrytmin hetkeksi löytäneenä. Huomenna odottaa työt, opetus ja koulunjohto. Puhpah!
eilen Hannu Mäkelä:
