Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielipuolen päiväkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielipuolen päiväkirja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. marraskuuta 2023

Teatterielämys

 omanlaisensa 👻

-13 °C kävellen, 1 km, pe klo 18.45

Kohde: koulu /auditorio

Teatterivaatetus / varustus: toppahousut, toppatakki, vaelluskengät / kukkarossa 24 €

Noilla eväillä Gogolin Mielipuoleen henki höyryten lumi narskuen kirkon ohi, kaupan kulmalta kääntyen homekoulun, kiinnipannun Taskisen rakentaman uudemman, ohi vanhalle koululle. Arvellen että on meitä puolenkymmentä teatterihullua, yksin lukien saman verran (6) ehkä kuin Someron Muistojen bulevardi -konsertissa äitienpäivänä.

Piha pimeä. Ei ristinsielua!

Oven takana kajastelemassa valonhärmää. 

Ovessa lappu: 

Peruutettu. Sairaustapaus.

 - Kuiskaajalle oiskin jääny turhan iso homma kuiskata koko esitys - verhon takaa! tuumailimme kotiin päin kammetessamme Onnen Kaupan ohi kulkiessamme. 👻

Kirjavinkeissä

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Mikä mies?!

'Ilkiö. Lempeä ja lämmin. Antelias ja huolehtiva.'
Määritelmiä Tarmo Mannista (1921-1999) Jukka Kajavan nekrologissa.
Luen Hesarista.
Sen jälkeen kun olen lukenut tämän  35-vuotistaiteilijajuhlakirjan vuodelta 1980.

Kirjan tiedot
Juhlanäytäntönä Mannilla tuolloin Gogolin Mielipuolen päiväkirja, intensiivinen kaksituntinen monologi, jota juhlakalu esitti lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Yhtenä iltana minäkin siellä veljen kanssa Willensaunassa kosketusetäisyydellä ihmettelemässä: mikä epeli! Morkun puolella sitten vieläkin lähempänä.

Toinen melkein henkilökohtainen kosketus Manniin tuli Ratian Jussin kautta, joka istui valoisana oppilaana opetettavanani noina aikoina, ja Jussi aina kehui mikä mahtava leikkikaveri Tarmo oli Armi-mummon mökillä, se hassutteli ja asusteli tuulimyllyssä.

Nyt kun tätä Leevi Korkkulan toimittamaa kirjaa selailen, niin ei voi kuin ihmetellä missä kaikessa Tarmo Manni ennätti mukana olla: klassikkonäytelmissä - yhtenä upeimmista Tšehovin Lokin Kostja - ja klassikottomissa, kymmenissä ja sadoissa. Sekä niiden mukana Euroopan kaupungeissa: Aapona Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Wienissä, Leningradissa ja Moskovassa; Kostjana Pariisissa, Lyypekissä, Berliinissä jne. jne.
Piirros Tarmosta / Kain Tapper
Mikä Ukko Saarijärven salomailta!

Vielä tämä kuriositeetti Kajavan nekrologista HS 25.9.1999:

Hän ei luopunut, ei silloinkaan, kun välit Kansallisteatterin johtoon viilenivät Arvi Kivimaan aikana, muun muassa Mannin julki tulleiden vasemmistosympatioiden vuoksi. Kivimaa tarjosi Mannille näyteltäväksi hevosen takajalkoja. Hän kieltäytyi takamusroolista ja joutui kotiteatterissa lähes hyllylle seitsemäksi vuodeksi.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tarmo Manni - kukkulan kuningas 4

On kyllä niin liukkaat luistavat kelit ettei yksinkertaisesti voi olla poissa metsämailta, vaikkei aurinko einin millään halua ilahduttaa läsnäolollaan erämaan taittajia, syvähankien hiihtäjiä.

Vaan sitä puutetta tuskin huomaat hikilämmössä paahtaessasi mäkiä ja kukkuloita!


Tarmo Manni (1921-1999) Saarijärven samaani, Tuntemattoman jousipyssymies Honkajoki, ei liene hiihtomiehiä ollut kuten Tapperit, vaikka Saarijärveltä hiihdon sydänmailta tulikin.

Tuulimyllyssä Bökarsissa* Armi Ratian 'renkinä' vietti juopon sepän poika kesiään; siinä tuuli tuiverteli ja kaikilla oli hauskaa, Kekkosellakin, joka suri kun ei kelvannut koko kansan presidentiksi vaan joutui kantamaan kepuleimaa harteillaan ja jota Tarmo lohdutteli: "Älkää välittäkö herra presidentti, sanovathan ne minustakin, että olen homo."

33 vuotta otti aikaa ennen kuin Tarmo tarttui viinalasiin, vahingossa! Ei olisi pitänyt ottaa ei tarttua: taisi sitä liikaa mallia saada eläkepäivien viettoon.

Oli Oli se elämys istua Willensaunassa Kansallisteatterissa katsomassa kun Tarmo Manni yksin porotteli Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa tunnin jos toisenkin. Sai siinä saapas kihnutusta, osasi mies osansa, vaikka teatterinjohtaja Kivimaa kuinka oli boikotoinut Mannia: hevosen takapuolen roolia oli ainoastaan tarjonnut puolen vuosikymmenen syrjinnän aikana.
Vaan ottikos Tarmo!

Taiteilijakukkulalle kelpasi tämä persoonallinen persoona kyllä.
+0 13/774km/€
*ps
siellä höpösteli minunkin oppilaani, mummon poika Jussi, kesiään ja kertoi miten jännä oli Tarmon kanssa pelleillä ja pelehtiä.


47-
48-
49-