ainakin luddiittien mielestä
"Kirjan ja lukijan välissä ei ole ketään muuta, pelkkä teksti sivuilla ja sinä, joka sitä tulkitset (äänikirja ei siksi kuulu tähän lainkaan). Kirjan tekijä ja sen lukija ovat lukiessa nahatusten, kuten Tuomas Anhava kauan sitten sanoi. Hyväksyn yhä määritelmän. Intiimistä tapahtumasta on kyse, samanlaisesta kuin fyysisessä rakkaudessa, joka onnistuu todella vain, jos iho pitää ihosta. Jotta lukija haluaa lukea kirjaa, hänen on jollain lailla myös pakko pitää opuksesta samalla tavalla."
-Mäkelä Hannu, akateemikko,
"Äänikirjoja Kirjokansi ei kustanna. Kyse on siitä, etten pidä äänikirjoja kirjoina, vaan kuunnelman ja lausuntataiteen äpäränä. Siksi keskityn vain painettujen kirjojen kustantamiseen. Jos kirjailija haluaa tehdä äänikirjan, se on hänen omissa käsissään. Sama koskee sähköisiä kirjoja. Vierastan niitäkin ja siksi en e-kirjoja julkaise. Pidän painettua kirjaa niin hienona käyttöliittymänä, etten vanhana kääkkänä ja luddiittina tingi periaatteestani."
-Virratvuori Jussi, kustantaja Kirjokansi,
Ukkonen 1/23 / Kirjallisuuden takana seisominen
Yhtään äänikirjaa kuuntelematta, yhden e-kirjan lukeneena, huvittaa jos vakuuttaakin noiden buumereiden varmuus saksanmarttina tienravissa seisoessaan:
"Hier stehe ich. Ich kann nicht anders. Amen"
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
JK
Tänään haudataan Suomen 10.
Hyvä, hyvä!
VastaaPoistaMinustakin kirja ja nuo kaksi muuta, varsinkin kuunnelmanomaiset äänitteet, ovat aivan eri lajeja. Sama kuin sinulla: yksi e-kirja (jonka luin perään kirjana) ei yhtään kuunneltua.
Olen huomannut, että kirjojen osuus HS:n kulttuurisivuilla on vähentynyt ja muun kulttuurin lisääntynyt, seuraavat aikaansa. Nyt HS mainosti, miten lehti uudistuu, kun kaikenlaista ruokareseptiä, hyvinvointijuttuja ja suoranaista hömppää sisältävä Torstai-liite siirretään lauantainumeron kulttuurisivujen tilalle. "Uudistus".
MM
Poista"Kirjan tekijä ja sen lukija ovat lukiessa nahatusten---"
Varmaan luit Mäkelän Mutinat muutenkin kokonaan. Ei turhaan Hannu ole akateemikko - syvänpään miehiä.
Hesarin uudistus on samaa sukua kuin pankkien ilmoitus velankorkojen sun muiden muutosten venkslaamisessa: eivät sano että MEILLE on parempi näin.
Asiasta toiseen: vuoden Finlandia-ehdokkaiksi pääsyssä eivät taida ennättää syksyllä myöhemmin ilmestyneet teokset, kuten Mooseksen Toiviokoski? Ja seuraavan vuoden 2024 ehdokkaiksi ei edellisvuonna ilmestyneitä oteta huomioon.
Eipä sitä ole muutenkaan nostettu paljon esiin (ei ole ehkä trendikäs), ellei nyt sitten huomisen HS:ssa ole jotain, mutta myöhäistähän se on isänpäivämainokseksi.
PoistaMaanantaina poijan pitäisi olla MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa, klo 9.15.
Saas nähdä, minkä kirjan Jorma Uotinen valitsee. Veikkaan Sirpa Kähkösen tai Miki Liukkosn kirjaa.
Vahvoilla olet,
Poistamutta Uotinen saattaa yllättää:
Suntio.
On Hurskaisessa paljonkin jormaa! :)
Minä olen jokusia äänikirjoja kuunnellut, samat kirjat lukenutkin monesti. E-kirjojakin on tullut jokunen tavailtua.
VastaaPoistaMehevimmät elämykset ovat tulleet siitä, kun teksti on alkanut elää mielikuvissa.
Kyllä paperinen kirja on näistä paras, joskaan en noita muita muotojakaan täysin lyttää.
Se kyllä tympäisee, kun näissä palveluissa, joita on enemmän kuin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan mahtuukaan, ole läheskään kaikista kirjoista edes saatavilla luettavaa versiota.
Vielä enemmän tympäisee se, kun esim kuolinpesistä kirjat hävitetään repimällä kannet irti ja laittamalla paperinkeräykseen
Se on sivistyksen hävittämistä.
Olisin ostanut töihin 100 kpl yhtä vuonna 2016 julkaistua kirjaa. Sen painos on loppu, eikä uutta kuulemma oteta.
Surullinen kuva ajastamme.
äej
Poistahyvähän se kun kirjallisuutta tarjotaan muodossa jos toisessakin: ei se pahaa tee.
Semmosta kirjan sullomista se joka tapauksessa on, vähän kuin kuuntelisit musiikkia mankalta. (ops" tuli termi jota ei nykyväki ymmärrä ddd)
Entä kun kirjastot (sivistyslaitos) syyllistyvät samaan kuin kuolinpesät, jotta hyllyissä tilaa jäisi pulkkien ja porakoneiden sun muiden vempaimien lainaamiseen!
Toki kansien repiminen ja sisällön polttaminen on askeleen sivistyneempää (kierrätys+) kuin 90 vuoden takaiset roviot. :(
Enemmän koin vähän myöhässä otan kantaa. Itselläni on mielenkiintoinen kokemus ääneen luetusta kirjasta. Olen melkoinen Proust fani ja lukenut hänen tuotantonsa osin useita kertoa. Kun piti lukemani ensimmäinen osa suomeksi, niin en oikeastaan tajunnut siitä tekstistä mitään. Kaikki me yli että viuhahti.
VastaaPoistaOlin tietenkin pettynyt itseeni ja ehkä suomentajaankin.
Sitten YLE antoi Erjan Mannon lukea koko Kadonnutta aikaa etsimässä teoksen. Nyt minä ymmärsin puhuttua kieltä, vaan kirjoitettuna suomeksi ei asia auennut.
Eli aina asia ei ole hyvä/paha akselilla mitattavissa. Olen tyytynyt lukemaan alkukielellä ja kuuntelemaan suomeksi - ja niin on hyvä!
Osku
Poistanoinkin!
Joku on enemmän kuunteluihminen, joku vähempi.
Itselleni irtoaa kaikki paremmin luettuna kuin kuunneltuna, kuten aikoinaan kouluopetus: ope sai pulpattaa mitä tahansa, mutta vasta läksyjä lukiessani omassa rauhassa tajusin asian.
Volter Kilpi saataisi irrota joillekin, jotka pitävät Volteriin uppoutumista lähes mahdottomana, paremmin kuultuna, niin kuin Sinulle Proust.
Alastalon salissa täältä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50633767
Kirkolle täältä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2307268
Hienojen omien lukukokemusten jälkeen en ole uskaltanut kuunnella noita lukutallenteita.