Hannu Mäkelä synnyttää romaanin

- saamme olla synnytyksessä mukana

Hannu Mäkelä: Kasper. Mies ja tie. Aviador 2024.
Kansi: Satu Ketola

Taattua Hannua taas. Kasperia lukee kuin vanhaa tuttua, syö kuin itsestään selvää jokapäiväistä leipää, jotta ravituksi tulisi.

Tällä kertaa pääsemme lukijoina mukaan ottamaan selvää, miten moinen fiktiivinen teksti taipuu romaaniksi asti. Olemme romaanin synnyttämisessä kanssaeläjinä, ainakin katsojina. 

Hannu Mäkelä (s. 1943) kirjoittaa kirjaa, jonka päähenkilö on poikapuoli. 

Pojalle, koska päähenkilö on, täytyy keksiä nimi. Se keksitään mietiskelyjen jälkeen hyvä jottei yhdessä: Kasper. 

Porukassa kasvatetaan poikaa isommaksi; isä on jo aikoja häipynyt hemaisevampien helmojen perään, äidillä omat mielenterveysongelmansa. Yksinäistä poikaa kasvattavat myös sukulaiset, ja ennen kaikkea kovakouraiset pihakiusaajat lisätään lähikasvattajiksi.

Siitäpä tuo poika sitten saadaan vartutettua mieheksi, jolle on elääkseen keksittävä ammatti. Toimittajaksi sopii, koska runoilee jo poikasena mielessään, tytöistä tietenkin tykkä. Käy alan koulun. Pannaan moninaisiin lehtiin töihin, sitten aikanaan, ja moninaisiin naisiin sotkeutumaan.

Hannu Mäkelä
Kuva: Auli Närevuori-Mäkelä

 "Sattuma korjaa satoa, siinä lause, jonka Kasper myös oli aikanaan jostain oppinut. Päähän se oli jäänyt kuin takiainen karvaturkkiin. Vertaus on huono, mutta sille emme nyt voi mitään, se vain tuohon tupsahti."

 Sattumahan kaiken sanelee, tai oikeastaan kirjankirjoittajan oikut, eli kirjailija, joka muistuttaa mielikuvituksen nopeudesta. Nopeampi se on kuin se Piirosen pässi, vai oliko se Piiroisen?. Kun edestakainen matka Jupiterin kuita katsomaan kestää tuskin sekuntiakaan, niin mikä ettei mielikuvituksen, tuon veijarin, avulla Kasperin elämänpituiseen talsimiseen ole helppoa, nopeaa ja vaivatonta ympätä vaikka sun minkälaista oikkuilevaa sivupolkua ja hypähtelyä!

 "--- kyseessä on teos, jonka johtavana teemana ja sanoisiko polttoaineena on mielenkarku, jota yritetään epätoivoisesti pitää aisoissa. --- Kuka tietää mitä on tulossa, ei kukaan, ei edes sen tekijä. --- Se kertoo oikukkaasta mielestä ja kirjoittajan vallasta."

Kirjailijan ajatus voi eksyä sinne sun tänne. Niin käy Mäkelälle tällä kertaa, ja siitä vaan mies punoo vaikka rutiinilla lukukelpoisen romaanin puolitietävänä kertojana.

Mielenkarku, mikä sopiva sana kuvaamaan niin tätä kirjaa kuin sen arvostelua! 😊

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä