Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Akateemikon kokemuksella

 jatkan Pilven reunaa tänään toisellakin suunnalla



Haudan reunalle tästä päivemmällä askeleemme suuntautuvat: on taas hautajaisten aika; miespolvet vaihtuvat toisen suvussa, eno-Auliksen aika on täysi - yli yhdeksänkymmenen. 
Vuosi sitten hautasimme toisen sukua.

Hannu Mäkelän Ilmari on kaukana siitä kuoleman odotuksesta, jonka kynsissä on elellä kärvistellyt vuosikausia ennen salamaniskua, tulista rakastumistaan. Liki kasikymppisestä on tullut miltei teini. Virilöitynyt. Uskomaton onni on kohdannut kuolemaa odottavan miehen.

Menepä ja arvostele Mäkelän kirja! 
Miehen, joka on suomalainen kirjallisuus, sen sisäpiiri, kirjailija joka tuntee liki kaikki kirjailijat ja on ollut tekemisissä heidän kanssaan, monesta heistä tehnytkin kirjailijan, avannut portit kirjojen julkitulolle. Otavan kustannustoimittajana vuosikaudet toimittuaan.

Äsh, antaa tuon tällä haavaa olla.

Sen sijaan luen hänen Vanhan miehen mutinablogistaan taas yhden valaisevan kertomuksen lapinlumosta ja  Lapin kirjailijoista, jotka tietenkin hän on tuntenut kaikki, ja päälle vielä Reitarin ja Palsan. 

Kävelevä kulttuurikaappi tämä Hannu.

Myöh. lis. 🙇

Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti