16.
niin lukijaa kuin kirjailijaakin 😋
Kaiken ajan nielaissut EM-YU-viikko takana minulla, Volterilla rahahuolet.
Päästään taas tasaisempaan rytmiin.
Kartanoherra Simon Nikolai Vanhakartano, Volterin appiukko, joka ei suvainnut silmissään vävyään, kuolee vuonna 1923; toinen kartanoista, Hiljan äidin Yyterin kartano, myydään, ja Volter saa vakipaikan Turun Suomalaisen Yliopiston kirjastonhoitajana.
Nyt jää aikaa omille kirjallisuustöille, varsinkin kun on varaa virkavapauksiin.
Päässä ja paperillakin alkaa muhia Kustavin saaristosarja, joka sittemmin paisui kolmiosaiseksi.
Kymmenisen vuotta vielä ja aloitukseksi Alastalon salissa on ilmestyvä, kunhan mies ja sanomisen rytmi kypsyvät.
"Työhuoneensa yksinäisyydessä Volter loihti mielikuvituksestaan esiin lapsuutensa Kustavin elämänpiirin ja alkoi hioa lauseitaan hitaasti, välillä yksittäinen sana kerrallaan."
Hyvää kannattaa odottaa.
Asiaa pureskellessa tartun toiseen hyvään, joka aina vaan pitää otteesaan, tällä kertaa tähän: Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo eli miksi yhä rakastan sanoja Kirjapaja 2022. Sutjakkaasti, sujuvasti, huomaamattomalla tyylillään, akateemikko kertoo urastaan kirjojen kimpussa.
Ensin on saatava oikea ammatti, ennen kuin voi kutsumustyölle ruveta. Opettajaksi äidin tahdosta ja siitä Otavaan kustannustoimittajaksi lukemaan=torjumaan tarjottuja käsikirjoituksia.
- Sinusta Hannu ei koskaan tule kirjailijaa.
Niin on ankara isä jo hyvissä ajoin tuomionsa julistanut.
Miten väärässä olikaan, nyt kun katsoo parinsadan julkaistun kirjan jälkeen.
Eivät ne isät aina, jos koskaan, tiedä. 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti