Puolinaisen valinta

 jatke eiliseen

Yöpöydällä olisi ollut valittavissa monta muutakin kirjaa Kari Tapiosta Liukkoseen, kuolleesta laulajasta villiin pappiin, vaan valinta Arja A:n Puolinaiseen oli jotenkin automaattinen tai itsestään selvä päivällisen hiihdon tiimoilta.

Tympääntyneenä nuoskalunta pohjiin kerääviin suksiin ja takkuamiseen, jätin tientakaisen latusen ja siirryin maantielle, johon oli tallautunut lumi luistavaksi ja läksin sivakoimaan rannalle päin. 

Heti kohta ohi ajaa auto. Se pysähtyy mäelle postilaatikoiden luokse ja ulos astuu naapuri, joka ilmoittaa jotta 'nyt se mies lähti'. Vaikka odotettua oli niin kyllä se 'vihlas ja surettaa'. 

Otin osaa, rupattelimme, kunnes jatkoimme omaa kulkuamme.

Mielessä minulla soivat yllättyneen naapurinmiehen sanat ja hämmästys, edellisen leikkauksen jälkitorut lääkärille:

- Kuulkoo liäkär, nyt työ teittä virheen. Katkasitta jalan liijan ylläältä.

Polven alapuolelta se piti.

Hiihot:9 km/30km/e=5h

KIRJA-ARVOSTELUT

Ensilumen pumpuliin

Ensin meinasin riemusta revetä

ja uhota taas hiihtotonnitavoitteella; oli se sen verran ii-hanata ylistää ja sukeltaa ensilumen pumpuliin lylyllä lykkimään ja kalhulla potkuvauhtia antamaan. Hirnahtelin ihaan kuni nuori varsa.

Vaan sitten muutaman mäen laskun ja nousun jälkeen, heinätupsut pitovoiteina, palasin alkuhuumasta ja tokkurasta tointuneena todellisuuteen: - Enemmän vanahaa ruunaa kuin nuorta oritta! Eiköön viissatanen piisais? Mikäs se pisin leveys, puolentuhatta? Sitä luokkaa jotakin. Ilomantsista Vaasaan. Viime vuosi jaloista päähän oli viime vuos, tää vuos jos lantionmitta ois.*

Lopullisen järkiintymisen sai aikaan sitten illan kuntohöyryissä avattu kirja, joka näyttää, että elämän voi pysäyttää yhenäkin ja tavoitteet keikauttaa tässä ja nyt uusiksi vaikka mattoveitsi, jolla viiltää sormenpäätä. Verenmyrkytys. Ja lopputulos kuten kahden lapsen äidillä tässä:

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen
Kuva: Pekka Niittyvirta
Johnny Kniga

Hiihot: 7+8 km/21km/e = 4h

KIRJA-ARVOSTELUT

Ei saata olla tätä päivää!

tuohta ja titteleitä 

sunnuntaiaamuna luulin lukevani menneiden aikojen romaania, k.a.järveä m.canthia säätyläisistä tai jotain, paneutuessani kansankirkon polttajaiskeräykseen armon vuonna 2020 :

'--- kirkossa harvalukuisena yleisönä olivat kirkkokeräyksen suojelija, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, kirkkoherra Anne Angervo, Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen, rouva Eeva-Liisa Karjalainen sekä kauppaneuvos Kyösti Kakkonen.  

Tilaisuuden avauspuheenvuoron käytti valtiopäiväneuvos Matti Väistö, joka osallistui konserttiin yhdessä  puolisonsa seurakuntaneuvos Eevi Väistön kanssa.'    

vaan mitä vielä:  - Karjalainen MAAKUNTA 12.12.2020 17:51 / Aaro Virolainen

Tätä päivää, ja ihan diginä!

(pst. siinnon toimittajaparka mahtanu olla polovillansa ja polovillansa)

Hiihot: 6 km/€ = 1 h

KIRJA-ARVOSTELUT

Komea lehti

 kanneltaan ilmestyi taas

vaan enpä hänen sisällöstään sen kummempia, sillä yksi ilmoitus säväytti enemmän kuin, 

porautui suoraan muistilokeroon, 

siihen silloin kun kerran ajettiin autolla sieltä pois ja tie oli kivinen ja kuoppainen, 

yritettiin oikaista suoraan Tepsaan, 

vaan pois piti kääntyä jotta mersusta edes muutama mutteri olisi jäänyt jäljelle siinä kolinassa ja ruminassa.

Sieltä Särestöstä. Sieltä tieltä. 

Syksyn aurinkoisen kuulaanraikkaana päivänä.

Oli se Reidari jo kuollut, lie Anttukin, vaan taiteilijan vehkeitä nähtiin kyllä. Kumma miten juhlalliselta tuntui, vaikka jos ajattelee noidenkin veljesten arkipäivää, niin juhlallisuudet kaukana ja naturalismi kaikkine hajuineen ollut takuulla paikalla ja lujasti läsnä.

Tämä ilmoitus se Kaltion uusimmassa herätti eloon nuo ja tuon paikan:

Jotenkin väräyttää, että nytkin juuri parhaillaan tällä hetkellä ja lauantaina paikka on open. Sen kuin askeltaisi sisään jos lähempänä olisi - se tai me.

Sinnehän se sitten taas vajoaa muistilokerikon kaamokseen pitkiksi ajoiksi, voi olla jotta ikuisiksi ajoiksi, jos ei taas joku sykäys sitä hereille töki.

LOPPU.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

- tänään ois tarjolla Teronen & Vuolle: MATIN MAAILMA (Nykänen)

Laura Gustafsson

"Rakenteet tai juoni eivät hallitse lukemista." [romaani]

"Runous on käänteinen suppilo." [mainonta]  

"Ei kysymyksiin vastauksia tule, mutta se on taiteellisen tutkimisen tarkoitus. Parhaimmillaan näkyy lukuisia polkuja asioihin. Näkökulmia ja mahdollisia totuuksia." [taide]

Siinäpä taas virkistystä tähän päivää, päivän askareiden lomaan purtavaa. Etupäässä nyökyteltävää. Jälkimmäisen myötä myös syd. onnittelut perheen pienimmälle, joka eilen sai taide/ympäristögradunsa läpi.

Ensimmäiseen sitaattiin 100 %:nen nyökkäys. Itsestään selvä ollut omalla listalla aina: kunnon romaani ei kummoista juonta kaipaa eikä läpiaistittavaa rakentaen rakennettua rakennetta! 

Toinen sitaatti vahvistaa runolle käymisen uskallusta. Omissa käsissäsi on tulkinta, ei runoilijan yksinoikeus.

Toinen sitaatti vaatii selvittelyn: Runo on mainonnan vastakohta; suppilon alapäästä putkeen työnnetään tiivistetty sanoma, so. runo, joka purskahtaa suppilon yläpään levennykseen hajoten sanoiksi, jotka kukin lukija noukkii oman mielentilansa mukaan omaan pääkoppaansa. Mainonta käyttää trattia kuten pitääkin: kehuu tuotteensa kaikin sanoin ja valuttaa sanat putkeen, torven päästä kajahtaa selkeä sanoma: OSTA!

Kolmas sitaatti on yhtä simple kuin ensimmäinen: odota nyt aisteilta yhdenmukaisia vastauksia johtopäätösten tekoon!

Parnassoapa sitä kaksoisnumeroa 2020 tässä pureskelen, ja askaroin Ville Hännisen haastatteleman Laura Huorasatu Gustafssonin ajatusten kimpussa. Vaiko Hännisen? niin kuin helposti reportaaseissa käy.

LG:n uusimman, viidennen, romaanin Rehabin näkyy Jani Saxell purkaneen palasiin lehden arvosteluosiossa; jos sieltä tempaisisi kolme loppusitaattia, niin k.kaartuisi ikään kuin symmetrinen tasapaino tälle potulliselle:

"Addiktio, josta rimpuillaan irti, on riippuvuutemme kulutuskulttuurista."

"Santa Maria, diplomi-insinööri ja taidehistorian maisteri pääsee ahdistuksestaan polttamalla kotinsa."

"Rehab heittää realismin romukoppaan. Tyylilajina on Gustafssonin esikoisen, Huorasadun (Into 2011) kaltainen maaginen realismi ja uuskumma."

KIRJA-ARVOSTELUT

Heh! Ö-höm!

sanojen hallinta

Tuloksesi: 7 / 10

Upeaa! Fantastista! Mieletöntä!

"Olet hämmentävän lahjakas kielitietäjä

tai mahdollisesti erittäin onnekas arvaaja. Olipa totuus kumpi hyvänsä,

onnea loistokkaasta tuloksesta!"**

Kokeilepa ihan ite:

        Testi

Me Naiset

suomen kielen yleisimmät sanat

**yli- ja alleviivaukset

vetelin omin nokkineni

selkeyttääkseni tulosluentaa

laskentaa

=

vrt. Trump

KIRJA-ARVOSTELUT

Julkkareissa

 suppenevalle sukupiirille toimitimme puolensataasivuisen niitatun kirjasen

minkä kunniaksi itsenäisyyspäivänä söimme paistia varsinaisen tekijän eli Kauppalan Ritvan kodissa, talossa, jossa vanhempanikin ovat asuneet tovin kera siskon sekä veljen ja joka on seissyt mäellä ennen päätaloa (1879) ja jopa ennen mäen viereistä kirkkoa (1851), tosin enää ei pärepäällysteisenä.

***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

- tänään tarjolla Tuuve Aron Kalasatama

Kun ei liiku

                 ei ajatuskaan liiku

Yhä harmi tuota maata, vaikka joulukuu jo: valkoisina hädin tuskin tienoot. Peilinä tiet. 

Potkurikeli? Ei! 

Hiekanjyviä tiellä. 

Pakko on silti syyspuuhien loputtua työntäytyä ulkoilman hämäriin.

Kohennella tätä, nostella tuota.

Hakata tervaspölkystä sytyketikkuja saunaliiterin koppaan. 

Keksiä tikusta asiaa. 

Vääntää katiskaverkosta suojaverkko omenapuulle, päärynälle toinen. Virittää kellariin hiirenlitskut. Sahata kaksihaara lintusille ruokintapuuksi.

Ruuvata ikkunan alakanttiin kulmarauta, johon kiinnittää lohtulyhtylauta. 

KIRJA-ARVOSTELUT

Onko taide epäkelpo,

             jos tekijän ajatukset taikka elämäntyyli epäkelpo?

Monet niinkin mieltävät.

Tuli päiväpostissa, mainosten lisäksi, kaksi lehteä ratkaisemaan ongelmaa, 

nämäpä:

Kumpi niellään ensin?

Puntaroidaanpa päällisin puolin, kansin:

Parnasson päävastaava Karo Hämäläinen oli eilen Haahtelan jälkeen Alfan Lukutoukissa puhumassa Väinö Linna -kirjastaan ja nyt pääkirjoituksessa kannen jälkeen, jostain syystä, 👐, Linnaa. Joitakin oikeitakin kirjamainoksia kansissa kyllä. 

Ahas! Myös Mäkelän ja Pihan Pimeän yli pääsee wsoy-mainokseen. Ja katos katos, tuokin illankähmyssä alkuväristyksiä aiheuttanut Tšižovan Muistista piirretty kaupunki.

Urheilulehden kannessa Maradona, Diego, kuusikymppisenä kuollut, kaikki mahdolliset elämän nautinnot, sallitut ja kielletyt, hyväksi käyttänyt. Kaikkea muuta kuin esikuva elämänhallintaan. Mutta se taito jumalankäsineen! Ei toista. Erkka Lehtolakin itki telkussa Diegoaan muistellessa. Itkikö Diegoa vai Diegon taitoa?

Veikkaan taidokkuutta. Taidettahan se kieltämättä oli.

Huomaan valinneeni empimättä Urheilulehden Parnasson sijasta ekalukemiseksi. 

Parnasson ehtii myöhemmin, tuleekin harvoin: 6 kertaa vuodessa, sillä seiskanumero ei ilmesty itsenäisenä koskaan. Mitähän järkeä on merkitä 6-7, toistuvasti joka vuosi? 

(Juoksija-lehti saattoi aikoinaan ilmestyä vaikka kolmoisnumerona ja seuraavan vuoden alkupuolilla, kun Pekolat eivät omilta juoksuiltaan ennättäneet tuottaa sisältöä, joka aina oli puhuttelevaa. Ja koska se oli puhuttelevaa, ei tilaajakaan moisesta joutavasta sivuseikasta ruvennut ryppyilemään, vaatimaan markkojaan takaisin. Juoksija oli Pekolan aikana oikeasti kulttuurilehti: jutuissa oli lähes aina kultivoitunutta historiallista syvyyttä. Niin muistan.)

Mutta n-y-t! asian ytimeen. 

Eli Maradona ratkaiskoon otsikon ongelman:

Pitäisikö kieltää Maradonan taitavuus ja taito luoda tilanteita ja tunnelmaa (=taide) kentällä sen perusteella, että mies eli miten eli, ajatteli miten ajatteli, näytti esikuvana ihmisille epäkelpoa esimerkkiä siittäessään lehtolapsia vähän sinne sun tänne, huumausaineita käyttäessään.

Siksikö olisi ollut huonoa jalkapalloa tuottanut pelaaja!

Sama kai tuo on näiden kirjailijoiden, taidemaalarien, säveltäjien ja mitä näitä nyt on korkekultturelli-törhösiä. Mukako:

• Säveltäjä natsimielinen > sävellys huono.
• Taidemaalari rapajuoppo > taulut töherryksiä.
• Kirjailija epäsiveellinen > kirjat roviolle.
• jne.

Maradona ratkaisi kuin ratkaisikin pelin ja ongelmamme! Taidetta se käsillään ja jaloillaan ja luovuudellaan potki.

So. 

taitavuus ja taide ovat tekijän elämäntyylistä ja asenteista riippumattomia. 

M.O.T. quod erat demonstrandum.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT

tänään tarjolla: Neukkuturismi

Päivälleen vuosi sitten Sitarlassa

jolloin Tuppi ei vielä ollut ehdottanut Pihaa pormestariksi

30.11.2019

Hannu Mäkelä, 77, kirjoittaa, vastaakin, Kirsi Pihalle, 53; puolisen vuotta kestävä mailinvaihto on alkumetreillä. Piha on lähestynyt Mäkelää, josko voisimme vaihtaa ajatuksia. No mikäs, kyllähän Hannulla aina aikaa pelehtiä naisten kanssa. ✌

"Surkeat säät ovat vaihtuneet unelmajouluisiksi." Sitarla, Lohja.

Vaihtavat ajatuksia kirjoista ja kirjailijoista: Bolla, Ensimmäinen nainen, Amalia, Märta Tikkanen, Tabucchi, Pessoa.

"Kirjoitin taas kirjan, kyllä."

Kirsi on kirjoittanut omistavansa 45 hannumäkelää, jättänyt keräyksen siihen. Mahdotonta olisikin, koska Hannu suorastaan vuotaa kirjoja: pitkälti toista sataa niitä on. Parhaillaan tässäkin kirjassa fiilaa ja puleeraa uutta kirjaansa, viimeisintään Almaa, vanhaa naista, joka haluaa armokuolla vatsasyöpäsairauden vuoksi.

Vaan kustantaja hakusessa - vanhalla valitsijalla Otavan ajoilta!

Puuhaa häitä, pienimuotoisia:
"Naimisissa olen ollut minäkin; nyt on sitten viides kerta." Kirsillä menossa vasta kolmas.

Jumalan olemassaoloa pohtivat, Hannu ehdottaa Parosta: "Emme tiedä, myymme sitä Jumalana."

Jätän Pimeän yli - Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa -kirjan, WSOY 2020, vaiheeseen.

Kuvat: Hannu - Auli Närevuori-Mäkelä
Kirsi - Kira Hagström / Ellun Kanat

30.11.2020

Tänään on sama päivämäärä, vuotta myöhempi, täällä itärajalla. En kirjoita kirjaa, en edes aio, sillä 'mikskä se siitä tulis', kummenisi, eihän Hannullakaan sadan kirjankaan jälkeen. Blogipottu riittää vallan hyvin. Tänne voin tallentaa kaiken halullisen: 

"Lunta on nimeksi, silmänlumeeksi, ei hiihtää asti. Eilen samoilimme sankan metsän halki ja tulimme keväiseen hiihtopaikkaan, sinne minne karhukin oli merkannut käpälänsä jäljen. Ensi keväänä on etsittävä uusi hiihtopaana, tänne ei ole tulemista. Ei karhun takia vaan kynnöksen: maa oli käännetty mullokselle, so. lumi sulaa keväällä talven jälkeen mustan mullan päältä nopeasti pois. No, harminsa kullakin!

Nyt taisi vihdoinkin tärpätä taas oikein kunnolla. Hyvältä näyttää. On tarpeeksi monimuotoinen, sinne tänne hajoileva, kuitenkin yhtenäinen ja mikä mielenkiintoisin kaupunki alustana: Pietari historioineen. Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki. Matin maailman jälkeen suorastaan pongahdan ilmaan..." 

 

 täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

Omavara - maavara

 kiikunkaakun = kahdenlaista, kahdelta äärilaidalta tarjolla

Kummanko valitset? Molemmista lennähti infoa mailiin:

Toisessa tarjolla työtä, iloa ja tuskaa.

Toisessa tarjolla tavaraa.

Heittäskö lanttia valinnasta? Vaan mistäs lantti?

Jotenkin Omavara / maavara kiehtoisi enemmän 

katsos 

- vaan kun ... Black Fridaykin täyttä häkää menossa!

***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

- tänään tarjolla Seitsemän kääpiön filmiorkesteri

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon Laulujoutseneen, Mikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

• Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
• puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
• - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
• Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
• 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
• Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
• Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
• - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
• - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
• Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

Tuuve Arosta Matti Nykäseen

johan helepotti!

Oitis, kun vaihtoi kirjaa, ymmärsi mistä kysymys, vaikka kipuilua jos tuskaa tämäkin täys.

Matin maailma Kirjapaja 2020

Ymmärrätte tekin, ja ensilukemalla, kunhan alle nykäsen Nykäs-kirjasta sitaatinpätkän:

"kerran Rovaniemellä, joku oli mennyt pahasti nurin, jolloin seuraavalle oli tornista todettu, että hyppää äkkiä, niin ehdit vielä samaan ambulanssiin."

Eivät Mattia ole unohtaneet fanit eivätkä kirjantekijät: tänäkin vuonna ilmestynyt mäkimiehen elämän kertausta kaksin kappalein.

Toinen on Lempisen Elämä on laiffii, toinen tämä parhaillaan luennassa oleva Matin maailma, jonka takana on kaksi kelpo tekijää eli Arto Teronen ja Jouko Vuolle. Kaksikon rosoisiin kirjoihin olen mieltynyt: niin Kiveen hakatut -sarjaan kuin tuohon Taiteilijakukkula-tarinointiin, missä kummassakin kosketellaan mananmajoille menneitä suuruuksia.

Kyllä maailmanmenossa kirjoja ja kirjoa löytyy, sen osoittavat otsikon Tuuve Aro kuin Nykänenkin. Toisia vaan on helpompi sulattaa ja sulatella.

Jokainen tarinallaan/toilailullaan, joka tapauksessa, helpottaa piirun verran lukijaa/kuuntelijaa oman elämän ymmärtämisessä ja raameihin asettamisessa.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT  

Herttaisia hävyttömyyksiä

 kävi hienoja odotettuja vieraita

Omat autonkuljettajat sun muut pukijat heillä.

Vaihdettiin ajatuksia heti rapuilla ulko-ovella.

- Pierulainen, sanoi toinen vieras, toista alempaa nousevaa vierasta osoitellen.

- Sukunimikö?

- Pierulainen, toisti pikkinen mies. Ei kai ymmärtänyt kysyjän kysymystä. Jatkoi naurusuin: - Pissi.

- Etunimikö?

- Höpsö! Sellasta nimeä kellään! Eikä kakkapökälettä.

- No mitäs ne sitten? 

- No kun sillä on vielä vaipat. Siks.

- Vieläkö muuta?

- Kakkapylly.

Toinen vieras ei puolustautunut. Vissiin koska kaikki oli totta, piti kutinsa. Tai ei vain viitsinyt kuluttaa vähiä sanojaan moiseen roskaan.

Piti puhuman syvällisempiä, kai. Tunteista sun muusta. Ne jutut jäivät. 

Osoitettiin kyllä vahvasti monella tavalla päivän mittaan, koko kirjo.

Kaiholla vilkutettiin vielä ikkunoiden läpi kun arvoisat vieraat kuljettajineen ja pukijoineen aikanaan katosivat risteyksestä ylöspäin.

Ja tuoreet muistot jäivät - ynnä lattialle läjä:

KIRJA-ARVOSTELUT  

uusin: Riitta ja Topi Uosukainen

Hävyttömyyksiä

 pissivälineestä painettuina

Pinoilta palattu, kirveet isketty seinähirteen; tältä syksyltä sisälle siirrytty sivistyksen pariin. Sisäsiistiksi alettu. Vaan tuskaa tuo tuottaa talvehtimisen aloittaminen suljetussa tilassa. 

Siirtymäriitti vie aikaa, vaatii veronsa. 

Onneksi kurkotus korkeammalle tasolle ei vielä illalla ollut äkkijyrkkä, pikemminkin päinvastoin. Jostakin kumman syystä ajatustasolla koko ajan rallatutti lapsuuden hoentaa siitä Jussista, joka pissi pinon rakkoon ja kun pino syttyi palamaan, miten Jussi puikki pakkoon.

Niinpä illallinen kahden kirjan ja yhden lehden yhteenvedetty saldo on luettavissa otsikosta, joka konkretisoituu seuraaviin lauseisiin:

1. '[marraskuinen ajatus] heiluu ku hullun mulukku, sanoisi pohjalainen'* opettaja 
2. '"Pilua 30 mk"'** Hamina, venäläinen naisturisti
3. "ei piittaa mitä ihmiset pissivälineillään tekevät, kunhan tekevät sen kotonaan"***  tohtori, mansplainauksesta väitellyt 

Ajatukset yhä levällään, kuin huolettoman halot liiterissä, mieli vapauden kaihossa, mit' symboloikoon tämä otos:

Lähteet:

1* Leila Luukkainen: Kun on marraskuu/ Viikko Pohjois-Karjala 33/2020

2** Sutinen: Neukkuturismi/ Vastapaino 2020

3*** Aro: Kalasatama/ WSOY 2020

KIRJA-ARVOSTELUT

Välillä oikeaa kulttuuria

 siis toisen tuottamaa

Oma tuottama ei sellaista ole; se on vain sepustamista. Poistavat pian kulttuuri-/kirjablogilistoilta koko potun! Niin kävi mielessä, kun pariin otteeseen en ole kulttuurinkenttää koskettanut, halkoja vain pinonnut ja puissa kiipeillyt, 'autoillut' siis. Luen kyllä siinä ohessa kirjojakin.

Joten pannaanpa pölkylle oikea kirja.

Kalasatama Tuuve Arolta, WSOY 2020. Autofiktiota tosin pitkälti sekin. Ovat vaan isommat asiat kyseessä kuin omat halkeavat pölkkyni jossain maaseudun metsämaisemissa.

Eipähän tarvitse terapioissa ravata, kun ei julkista painetta ole. Ei käy kuin kirjailijoilla Kirjamessujen alla, mistä Aro kertoo päivystyksessä terapeutilleen:

"Myös lähestyvistä kirjamessuista olin höpöttänyt hoitajalle huolestuneeseen sävyyn ja monta kertaa. En ollut ensimmäinen, hän kertoi, lokakuun lopun lähestyessä psykiatrinen poli kuulemma aina ruuhautui selittämättömän ahdistuneista kirjailijoista."

Ihmiset siellä pelottavat, ne kun haluavat repiä tekijästä jotain muuta kuin ostaa kirjan: - Ne pysähtyy kohdalle, ne ottaa kirjan pöydältä, ne hypistelee sitä ja sitten ne viskaa sen inhoten pois. -- Niitä on niin paljon. Ne eivät näe minua.

Sitten tuleekin piipaa-auto.

On tuhannen kertaa helpompaa pinolla, jos tuo on tuommoista. Suorastaan paratiisillista sahattujen pölkkyjen halkominen, ja entä se pinoaminen: miten luovaa! Raikasta puiden katveessa. 

Sinne siis tästä - satoi tai paistoi! Taikka vaikka listoilta poistaisivat. ☀☁☂

Tuuve Aro
kuvaaja: Donna Roberts

No, sen verran vielä Kalasatamasta: lesbous siinä se pohjateema.

KIRJA-ARVOSTELUT

Puussa näkee pitemmälle

 ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!

- Sitä mennä reuhkasee niin kauan kun vielä voi ja jalka ja käsi kapsaa, sottailee KatetriAblaatioMies*  suksilla suihkiessaan, halkoja hakatessaan, pinoja pakerrellessaan, puussa keikkuessaan. 

- Sitten kun ei fysiikkaa enää ole mainittavaksi asti, saa olla toisin, antaa periksi periaatteilleen KA.M, joka on juuri kiivennyt kuuseen.

- Suksi kuuseen! saattaa joku hätistellä moista ajattelijaa kauemmaksi, jatkaa KA.M ymmärtäen toki toisenlaisen kantin puuhun kiivettyään, oksaan tartuttuaan saha kädessä kihnuttaen.

Viimeiset kympit menossa elettyjen kymppien päälle. Kyllä hän sen tietää ja tuntee hupenevissa lihaksissaan ja haurastuvissa luissaan. - Kaikki on ekstraa tästä eteenpäin, ja tähän asti ollut. Mitäs siitä katetroinnista onkaan kulunut? Alun toistakymmentä vuotta.

Muistaa hyvin sen päivän, siitä selvittyään. Henkhieveristä herättyään. Eka kerran pesisotteluun mennessään, katsomossa istuessaan, miten kansa hurrasi ympärillä Ekon kunnaria juhliessaan. - Eikö ne tajua että yhtä juhlaahan tämä kaikki on ilman kunnariakin. Siinä kunnaria kyllin, jos henki vähänkin pihisee ja saa haukkoa raitista ilmaa. Aurinko paistaa, lämminkin on eteläisen hentoisen tuulen syleilyssä.

Ja kas, oksa narahtaen naksahtaa irti, pudota jymähtää maahan. Marraskuussa.  KatetriAblaatioMiehemme aivan säikähtää, hyvä ettei itse luiskahda mukana.

---

*ks. KL lokakuu

'Merkintä 21.10. 2009 Syntymäpäivänä! Eteisvärinä ja lepatus. KATETRIABLAATIO. Viilletään arpilinjoja sydämen vasempaan eteiseen estämään lisälyöntien käynnistämää värinää. 8000 euron leikkaus ohi onnistuneesti.'

 KIRJA-ARVOSTELUT

Kiipeiskö aidalle vai lukisko kirjan?

 pulmista ei päästä

Entä jos tekisi vähän kumpaakin!

Niin villi niin vapaa tämäkin opus:

Öhö-m! Tunsin minä tuon tekijän kaverinkin, joka armeija-aikoina kehahti tuntevansa yhen Jukan, runnoilija-alun Varkaudesta. No minä siihen jotta tunnen minäkin Pakarisen Esan sieltä ja tiältä meiltä. Öhöm!

Jos siitä lukisi parit runot, valitsisi vanhoista saduista parit, jotka Jukka Itkonen on runoillut uusiin puitteisiin, uusinlaisiksi. Jörö-Jukkakin saa uuden luukin kun pukki parturoi tukkapehkon sileäksi, ja jos katsoisi mitä Hannulle ja Kertulle nykyisin kuuluu; syventyisi vaikka heihin, ja päälle päätteeksi ihailisi Punahilkan mummoa, joka mopolla pyssy selässä pyyhkäisee tainnuttamaan tyttöä vaanivaa susipahasta.

Virpi Pennan piirroskuva

Sitten voisikin pistää ranttaliksi ja kaataa parit ylivirahtaneet puuksi kasvaneet kuuset kuusiaidasta.

KIRJA-ARVOSTELUT

 

Kiirettä piti pitää

 jotta kaiken yhtenä päivänä ehti

1. piti herätä
2. piti käynnistää auto talvirenkainen
3. koukata kaveri kyytiin
4. liukastella terveyskeskukseen
5. vedettävä parkkipaikalla maski päähän, eka kerta
6. ottaa piikki, lunssaan ei koronaan
7. jatkaa matkaa, ajella pienempää kaupunkia kohti liukastellen
8. pysähtyä poliisilaitoksen eteen, odottaa autossa kun kaveri käy tilaamassa henkilökortin
9. 'sepäs temmajaiset teki: piti todistaa kuka olet!'
10. mites passiton mies!
11. juuri uusittu ajokortti häthätää päti
12. vaan ei puhettakaan jotta sillä lunastaisit postin kautta aikanaan tulevan henkilökorttisi
13. joka on suljetun kirjeen sisällä ja jolla voisit todistaa olevasi sinä vaan jota ei saa avata
14. 'haistakoon paskasa koko porukka ja itentiteettikortti!'
15. piti ajella takaisin tyhjin käsin
16. pitää oottaa mitä tehhään lunastuksen kanssa kunhan arvon kortti ilmottaa saapuvansa. 

KIRJA-ARVOSTELUT

Maajussin tuska ja kipuilu

Oli se Jounin osa sydäntä riipaisevaa katseltavaa ja kuunneltavaa, varsinkin kun muilla, niillä kolmella, tuntuivat asiat olevan etenemään päin. Yksin orpona siinä, hyljättynä.

Vaikka on kysymys jonkin sortin näytelmästä, ennakkoonkin suunnitellusta formaatista. Niin silti Jounin henkilökohtainen kipuilu oli sydäntä särkevää. Karmaisevaakin.

Tiedä sitten mitä kaikkea kummaa kulisseissa on tapahtunut.

Maajussille morsian -sarja on nyt tältä syksyltä näytetty ja katsottu, yhtään maanantaista jaksoa ei jäänyt näkemättä, onnellista kikatusta ja kuhertelua katsomatta.

Vaan onneksi edes Kuusamon tytöllä kävi mäihä. Silläpä Miialla Kimmonsa kanssa. Eikä hullummin tunnu menevän kahdella insinöörilläkään: Heidi seukkailee yhä Matti-valittunsa kanssa. Ja Aleksi löysi kiertoteitä toisen Pinjan.

Että näin on romanssit!

KIRJA-ARVOSTELUT

Näkymätöntä työtä

 olen tehnyt ikäni ammatissa

Myös harrastuksissa: jäljelle on jäänyt talvisin vain latu-ura, keväisin haihtuva, kesäisin lenkkareiden jälki - joskus kovemmassa hötäkässä pölypilvi.

Toista se on nykyisin syksyisin:

KIRJA-ARVOSTELUT

Vähänkö jymäytetty olo

kuten taannoin tämän (=puutaheinää) Siltalan kanssa:

Nyt tämän Tammen kustantaman:

Tammi lupaa: 

Riitta Uosukainen kertoo elämästään muistisairaan puolison rinnalla ja tarjoaa vertaistukea muistisairaiden läheisille.

Mitä sain: 

50 sivua lupaukseen liittyvää mielenkiintoista läheissuhdeasiaa, 100 sivua ex-puhemiehen pidettyjä* puheita.

*pidettyjä 

on joidenkin mielestä samalla myös adjektiivi 

Tyly kirja-arvostelu: toinen 'niinistö'.

Muuta toista oli se WSOY:n Liehuva liekinvarsi/1996 - sepä 'Vuoteeni, elämäni'. 💤💤

KIRJA-ARVOSTELUT

Pohjamudissa

Kaksi tositarinaa, joissa molemmissa pohjakosketus, kaiken menettäminen. Tilapäinen asunnottomuus. Toinen miljoonatuloilla, toinen satojentuhansien. Toinen on itse syyllinen valitsemaansa tiehen, toisen tuhosi joku toinen.

Kaksi jääkiekkoilijaa. Hannes Hyvönen ja Tommi Kovanen. Hyvönen menetti kaiken omaa hölmöyttään - se elämänvietti! Kovanen menetti kaiken aivovamman takia, hänet taklasi vastustaja rumasti laitaa vasten - ja se oli siinä! 

Hyvönen on päässyt jo selville vesille, kuten Häkissä-kirja kertoo. Jääkylmä-kirja kertoo toista: Kovanen ei pääse koskaan, pastori Sami Lahtisen sanoin:

  "Tommin tarinasta ei saa matkaa pimeydestä valoon. Se on matka pimeyteen. Se matka on itsestä vieraantumiseen. --- Tommista ei tule ehjää. --- Tommin tai muiden jäällä vammautuneiden on koettava tämä kaunis elämä särkyneen mielen läpi."

Kummankin kirjan takapiruna/kirjoittajana on nainen, pehmentämässä miehistä peliä. Marika Lehto kääntää Hanneksen sanoman minä-muotoon, Jenny Rostain Tommin. Jennyn kirja on jo toinen Tommista, koska  oli tarpeellista seurata, selvisikö Tommi ihan oikeasti Kuolemanlaakso-kirjan jälkeisistä vuosista. Eli eipä ollenkaan niin hyvin kuin Tommi antoi julkisuuteen ymmärtää. Jennykin joutui lähtemään pois puolisokuvioista Tommin holtittoman, itsensä hallitsemattoman elämän takia.

Sitten tuli jonkinmoinen pelastus: yhteiskunta / edunvalvonta.

Flinkkilä & Kellomäki: Hannes Hyvönen - Flinkkilä & Tastula: Tommi Kovanen

post scriptum  On aika paljon helpompi lukiessa tuntea empatiaa Tommia kuin Hannesta kohtaan: ks. alkukappale. Tosin Tommin kirjaa lukiessa alkaa hiertää muuan pienen pieni sivuseikka: possessiivisuffiksi -ni, sen loputon viljely tekstissä.

KIRJA-ARVOSTELUT 

Suunnitelma maanantaipäivän kuluksi

Tuntuuko tutulta? 

aamukahvin ja aamupuuron päälle

• klo 8 -   köllöttelyä; pottuilua, mm. tämä; lukuhommia: Jääkylmä, Rostainin Kuolemanlaakson jatko 
• klo 11 - ahkeruuskahvit
• klo 12 - rannalle halkoja hakkaamaan, puita kaatamaan
• klo 15 - hernekeitto makaronilaatikko
• klo 16 - ulkosauna
• klo 17 - saunakahvit ja lehdenluvut paperiset ja digit
• klo 18 - Uutiset telkusta
• klo 19 - 'Laura' eli tallenteelta Pieni talo preerialla jokin jakso
• klo 20 - kirjojen kimppuun: Hyvösen lisäksi Sutisen Neukkuturismi Maajussit
• klo 21 - kirjan kimppuun: jääkiekkoilija Hannes Hyvösen tarina luettu, vuorossa  pysäyttävämpi aivovamman kaukalossa saanut Tommi Kovanen; Hyvönen aiheutti itse itselleen ongelmansa, Kovasen elinikäiset ongelmat aiheutti toinen kaukalonkarju.

Kompakti paketti. 

Jos ei päälle rynnivä lämpömyrskyvyöry/Mäntykannas ennätä sotkemaan suunnitelmia.

KIRJA-ARVOSTELUT