Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. joulukuuta 2023

Gummerus

 Joulukalenteri VII uksi - to 7.12.  -13 °C  Sampsa 


Kirjakatalogi 7 - kevään 2024 kirjat

Gummerus

Karjalasta kadotetusta, menetetystä. Itku. Tässä ollaan vielä tuhotussa Aunuksessa, Larjan vanha Matja-baabo itkijänainen on kuolemankielissä, vanhemmat tietymättömissä.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Merja Mäki on kirjoittanut itsenäisen osajatkon romaaniinsa Ennen lintuja.
Mikä kirjailijareservi meillä: äidinkielen lehtoreita ja opettajia satamäärin, ja kaikilla olisi kyky kirjoittaa kaunokirjallisuutta! Moni onkin jo kirjoittanut.


Kirjavinkeissä

torstai 26. marraskuuta 2020

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon LaulujoutseneenMikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

  • Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
  • puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
  • - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
  • Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
  • 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
  • Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
  • Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
  • - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
  • - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
  • Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.


täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Aaltoilua

taikka Autoilua

Ensin siis piti osuttaa auto tallista:

Ja sitten vappuajelulle!
Teemana tämä ansioitunut kuuluisuus:

AA
 Sillä Jyväskylästähän tämä kotoisin, mies joka on haudattukin kahden vaimonsa viereen:



Jo Viipurissa, jokunen vuosi sitten, sukelsimme hänen luomukseensa.
Nyt oli aika tutustua tarkemmin arkkitehdin saavutuksiin. Ja löytyihän se yliopistolta alas laskeuduttuamme.
Ensin löytyi katu:

Kohta jo museo oikealta:


Mutta mutta: suljettu - avataan korjaustöiden jälkeen vuonna 2019!

Piti löytää jotain korvaavaa,
ja kas kas: meitä onnisti - viimeisen päälle!


Löytyi laattamies Gummerus, kirjailija-kirjanpainaja, jonka kautta Päätalosta tuli kaikkien rakastama Kalle!

Sitten vaan onnistuneen retken jälkeen hyrysysyn peruutus takaisin talliin ja ovet säppiin:



*** myös