Onnittelupiirros 💕

KiitOS!

=

Kainaloon kananen kahmaistiin ja kuakkua ähkynä ahmaistiin.

Niinhän se menee, rituaali*. 😍

* 

Rituaali

  WP

Wikipedia

https://fi.wikipedia.org › wiki › Rituaali

Rituaali tarkoittaa - - - juhlamenon  suoritustapaa - - -  palvontamenoja.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Pirkka-Pekka Petelius: Ensilento ja Viimeinen mohikaani

Synttäreillä puhallettiin

kynttilät. 

- Ukila se männöö pitemppään. 💃

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Viimeinen matkalaukku

Mitäpä veli enää matkalaukullaan tekisi, kun on lopettanut tämän maallisen matkan jo ajat ammoin ja perille päässyt, eikä takaisin tulemista.

Aitan vintille oli kapsäkki nostettu silloin myöhempiä aikoja odottamaan. Nyt lähtöpölyn laskeuduttua, ajan riennettyä, koitti avaamisen aika. 

Laskin laukun alas. Puhalsin pölyt. Kuljetin sen varoen verannalle. Liekutin kuin lasta komsiossa: viimeinen konkreettinen kosketus veljeen vaati hellyyttä. Pakkokin oli laukku syliin ottaa, koska kantokahva repsotti irti ja kannen toisen reunan ruostunut lukko oli murtunut auki.

Painavalta tuntui kantamus. Painoa lisäsi kantajan haikea mieli; viimeisen kerran veljeä vietiin - on siinä oma tärinänsä, siinä tarinassa. 

On on - vaikka nyt miten olisi aikaa jo kulunut.

Äidin kortti Kižin-saarelta päällimmäisenä.

Henkilökohtaista. Henkilökohtaista. Henkilökohtaista. Kahden välistä. Meille kuulumatonta.

 

Pinoan papereita: 

a) poltettavaan pinoon, 

b) paperikeräyksen pinoon,

c) säilytettävään pinoon, 

d) yleiseen pinoon, jota voi levittää vaikka julki:

Yhteisenä julki-ilona tuo keväinen Jyväskylä-maraton; nuo syksyiset Pääkaupunki-juoksut; HCM; ylinnä tämä kuningasten kuningas: Nykin Marathon; spesiaalina Myrskylässä Lassen -hölkkä, johon kahvia juova pääministeri Holkerikin osallistui sekä muuan Yifter, joka jakoi nimmareita auton raollaan olevasta sivuikkunasta.

Yleensä minä tulin maaliin vähän ennen. 

Tässä elämänjuoksussa veti velipoika pitemmän korren.

Vaan mitäs näistä enää: tuleen vaan kapsäkki ja mennyt elämä ja yhteiset matkat!

On se. On se rajua leikkiä tämä elämä - lopulta.

Vai mitä?

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Heti perään* oli sedän talon vuoro palaa

 muutaman päivän päästä

niin luultiin ja uskottiin, kun Saku siellä viimeiset vuotensa aikanaan vietti, jotta suvulla yhä.

Eipäs ollutkaan niin: 

Joku toinen palaneen autiotalon omistikin ihan tässä yltöhollilla.

Pahaa jälkeä kaikin.

*linkki

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Isän synnyinkoti 1912

liekeissä

-  Ei voi olla totta!

Vasta viime viikolla kiipeilivät nuoret miehet männyissä tien tuolla puolen valolle tilaa raivaamassa, ja nyt päivällä kävi näin:

klo 15.15

10.8.2021

Kirja kertoo:

"Paikkakunnalla harvinaisen jugend-tyylisen talon suunnitteli rakennusmestari Onni Savolainen."

 Ja näyttää valokuvan vertailtavaksi: 

 

Männikön rakennusvuosi 1912

Vesa Tuominen: Ukko-Elias ja Kauppalan kolme kunnallisneuvosta, 2010.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Julkkareissa

 suppenevalle sukupiirille toimitimme puolensataasivuisen niitatun kirjasen

minkä kunniaksi itsenäisyyspäivänä söimme paistia varsinaisen tekijän eli Kauppalan Ritvan kodissa, talossa, jossa vanhempanikin ovat asuneet tovin kera siskon sekä veljen ja joka on seissyt mäellä ennen päätaloa (1879) ja jopa ennen mäen viereistä kirkkoa (1851), tosin enää ei pärepäällysteisenä.

***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

- tänään tarjolla Tuuve Aron Kalasatama

Vielä henki pihisee

Vietettiin viikko kuolemasta syntymään. Liki.

- Pieni arkku Laurilla, hämmästeli pikkumies saatellessamme lankomiehen uurnaa haikein mielin hautaan.

I - II - III - IV

Kohtapa jo temmellettiin iloriemuin ja itkuparuin kolme kokonaista päivää pitkin pihamaita ja pientareita pikkupikku 1v+3v lastosten kera.

Siinä olikin ukkimummo helisemässä, kun piti pyörittää hulahulavannetta, kauhoa palloa räpylään, pelata pingistä, potkia palloa, niittää viikatteella heinää, soittaa haitarilla masurkkaa, kiikuttaa, hyppyyttää, pomputtaa, lukea satuja, viheltää herneenpalolla - ja lehmän ruokinnat ja perunannostot päälle!

Kyllä maalliset murheet unohtuivat.

Täytäpä siinä sitten vielä blogipottu!

KIRJA-ARVOSTELUT

Täysin voimaton mutta

Hautajaispäiväkirjasta palanen  I - II - III - IV

levollinen olo
siunaustilaisuuden jälkimainingeissa

Ristinkappelissa
6.6.2020
siunaus
syntymäpäivänä.

Lähti Lauri, yksi meistä.

Osoitelipussa luki:

       "Avaa ovesi, päästä lepoosi."    

Kukin vuorollaan.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kuolema

Hautajaispäiväkirjaa  I - II - III - IV

4.5.2020

Noin jokunen aika sitten.
Eilen kantautui lopullinen tieto.

Lankomies uupui ja oli ennen keskiyötä saavuttanut rajapyykin.
Ajatteleva ihminen, vailla taka-ajatuksia.

Siis mitä reiluin ja rehellisin lähimmäinen.

Late - aito stadilainen Bulevardilta hommasi palan kesämaata Luonterilta.

KIRJA-ARVOSTELUT

Päivistä selviytymisen taakka

kevennyt päivä päivältä vuosien mittaan

Oli se silloin pikkuisena poikana, alun toisella kymmenellä, elämän tulevaisuus paljon epävarmempana kuin puolenvuosisataa myöhemmin. Nyt siis.
Isä kuoli tänään Pyhän Henrikin muistopäivänä, ja puoliorpona pala kurkussa ei huominen hääviltä näyttänyt, jos sitä oli olemassakaan.

Lalli teki teksosensa Köyliönjärven jäällä samana päivänä vuosituhat taapäin. Legendaahan osin se. Vaan eipä hontelon pojan isän lähtö: mitä totisinta totta.

- Voi Herra Jumala!
Kerrankin sanat paikallaan lausutut.

Vaan mikäs nyt enää: tulevaisuus eletty ja ihmisiksi oltu, sukua jatkettu. Sen kuin etiäpäin askelletaan, porskutellaan: hiihellään, lueskellaan, pötkötellään. Nautitaan rauhallisesta päivien kulusta.

Näinköhän niin hyvä tuuri käy jotta voi sanoa: kävipä säkä että sai elää koko elämänsä sotien välissä, niitä nahkoissaan tuntematta.

Jotta: Mikäs tässä - vaikka vettä niskaan ropiseekin. ❤👴💘👵👦👧👪

+4½°C 🏂 hiihdot 10 + 9 km/450 km/ € = 69 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Eilen Kirjavinkeissä: Naiset valkoisissa (Kuuba)

Saari kaukana mantereelta

 "Minun pitäsi tulla tänne opettajaksi"

'Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa. 

- Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat.

Hannes hätkähtää.- Miten sitten kuljetaan?

 

- Suvisin kävellään, talvella ajetaan hevosella.'

Jossain Karjalan takalistossa ollaan, eletään vuosisadan 1900 alkupuolta. K. A. Järven Opettaja-romaanin (WSOY 1907) matkassa viemään sivistystä saareen.

Tuntuu niin samankaltaiselta kuin puolensataa vuotta myöhemmin kun vene putputti pitkin Pielistä ja vei meitä kohti Paalasmaan mummolaa. Tunnin toista venematka Juuan laivarannasta Koluun tahi saaren laivarantaan moottoripaatin papatuksessa.

Ja kieltämättä: olihan se nurinkurista ja kummallisen näköistä kun heinätkin korjasivat kivisten peltojen seipäiltä auringonpaahteessa keskellä kesää hevosrekeen niin että rautajalakset kipinää iskivät kiviä kolutessaan - meillä manterelaisilla kun sentään kumipyöräkärrit ja pelit!

Siellä Paalasmaalla asui äidin puolen suku ja siellä kesiä vietimme. Oli siellä vaaran päällä kärritie saaren päästä päähän koko pituudeltaan, pitkä kuin mikä pikkupojan kävellä Marja-ahon Vilho-enolasta Vaaran mummolaan ja sieltä vielä Saimi-tätin luokse Selkolaan; siinä puolipeninkulmaa tuntui kintereissä täydeltä kympiltä. Eipä siis ihme jos pikkupoika valitti jottei kävellä jaksa. Ja kun sai vastaukseksi juokse sitten! oppi kohta sanomaan: - En jakka kävellä enkä juotta.

Onneksi monenkin talon nurkkahuoneessa oli kauppapuoti ja makeisia!

Hienoja muistoja, ennen kuin tuli syksy kuusikymmentä vuotta sitten, ja se veneonnettomuus, missä Marja-ahon enolta hukkui kerralla kolme lasta.

Huomenna kirjoitetaan se päivämäärä.

Kauko Kortelaisen veistämä graniittipatsas Surukivi

Paalasmaan laivalaiturin vartijana muistuttamassa 4.10.1959 tapahtuneesta veneonnettomuudesta.

Kahden veneen törmäyksessä syyssunnuntai-illan pimeydessä menehtyi 15 nuorta.

 

  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Jokohan rupeis

Päiväkirjaan 2018

Sukupuuhun III merkintä, ed.

4.8. la
"Jokohan ruppeis vauvelia oottammaan, vai tulisko odotusajasta vielä liian pitkä?
Eikä sitten vois juuri muusta kirjoittaa..
Jääköön vielä huomiseen ja ylihuomiseen odotus, niin voi tänään käydä asentamassa jääkaapin paikoilleen, tai eihän siinä mitään asentamista 25-kiloisessa ole. Paitsi oven kätisyyden muuttaminen."

5.8. su
"Mitä vielä pitkä!
Yöllä oli tullut pojalta viesti:
 Tyttö tuli jo."

Pienokaisen kunniaksi:

*!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Sukupuuhun II merkintä

Kummallista: eilen keskipäivällä haudattiin - tänään keskiyön tunteina synnyttiin.

Hääpuheen jälkeen on aika lisätä kääröön käärö: lapsenlapsi.
Poeka.
Niin maan herkkä hetki. Taas.

Nyt vaan kirja vuodelta 1904 auki ja ohjeita jakelemaan!

 

"Sillä tottumuksella on sitä suurempi valta, kuta aikaisemmin se otetaan käytäntöön; ja lapsen vastenmielisyys märkänä olemiseen - niin sanoakseni lapsen synnynnäinen puhtauden-tunto - tylsistyy samassa määrässä, kuin lasta opetetaan "porsaaksi".
Lasta on alettava pitelemään tarpeenteolla, kun se on tullut 6-8 viikon vanhaksi - sitä ennen siitä tuskin on hyötyä. Joka kerta kun lapsi otetaan ylös, pidellään sitä tarpeenteolla ja useammin ja useammin tekeekin se silloin pidellessä tarpeensa. Kun tällä tavoin on menetelty pari viikkoa, niin kehitetään edelleen asiaa; jos lapsi ei tahdo tehdä tarvettaan kun sitä pidellään sitä varten, vaan tekee sen kohta jälkeen, tulee sitä torua, näyttää märät rievut ja antaa sille hiljainen lyönti."

Sukupuuhun merkintä I

Maan poveen

Yön jälkeen
tuli toinen aika.




***
Veli kuoli
*
Kotimatka
*
Maan poveen
***
Nuorempana kesät puuhailtiin

7. kerroksen kodista

Tänään oli aika ottaa velipoika kainaloon,
 palata porukalla kotikonnuille maailmalta,
 vielä yhdeksi yöksi
lapsuuden kotiin.  

Veli kuoli

   ja

Siunattiin

  laskettiin

Maan poveen



Sukupuuhun merkintä

Velipoika kuoli eilen näillä kellonlyömillä.
Kirmailut on kirmailtu - yhteiset kesät takana päin.

Sittemmin

Siunattiin

ja

Kotimatkallelähtö

laskettiin

Maan poveen

Hääpuhe

Siitä hetkestä 

 

Poika, olet onnesi löytänyt.
Päivälleen viisi vuotta sitten löysitte toisenne.
Äitisi, tässä, oli ikäisesi kun me yhteen kävimme, mutta puolenkymmentä vuotta vikkelämpi olit kuin isäsi, joka tosin jo pienenpienenä oli iltarukouksen loruttuaan noussut vielä sängyn kaiteita vasten ja syvän helpotuksenhuokauksen päästänyt:
"Äit. Naimiteenpa ei oo pakko männä mutta taivaateen on!"

Se on ohi teiltä nyt, hetki sitten. Naimisiinmeno.
Ja tavallaan nythän on toteutunut kumpikin huokauksen puoli: kun on naimisissa niin on myös taivaassa.
Niin se on, epäilemättä.
Niin sen on oltava, sillä kuka sitä muuten menisi ja jaksaisi.

Teillä molemmilla on elävä esimerkki vanhemmissanne, so. kolmetkymmenet vuodet ja silleen takana jo. Meillä joulun alla helmihäät, 30 v, lähestyvät, korallilla pian ovat Sinun, miniärakkaan, äiti ja isä, joilla yhteiselon vuosia sitten 35.

Sopii kokeilla, sopii tulla perästä. Ei se hassumpaa ole ollut.

Teillä edessä jo vuoden päästä paperihäät, sitten pumpuli, nahka jne. Taulukon mukaan taivalta tätäkin taitetaan.
Mukavia etappeja tiedossa arjen keskelle.

Ei muuta kuin elämää eteenpäin elämään; pääasiassa nautittavaa ja lokoisaa avioliitossa oleminen on - hauskaakin.
Niin sen on oltava, sillä kuka sitä mörköpiirissä jaksaisi jurottaa.

Kunpa voisitte tavoittaa toisenne niin kuin Volter Kilpi, suuri suosikkini, toivoi tapahtuvan kosiokirjeessään 22.4.1906 rakkaimmalleen, tuolle hänelle niin ihanalle Hiljalle, kirjassa Volter ja Hilja
"Ovat sanasi niin kuin valoa minulle"

"Katsos, minä olen joka hetki valmis astumaan koko elämäkseni sinun rinnallesi. Olen täysin selvillä sydämestäni, ja tunnen itsessäni tahdon ja voiman omistaa koko olentoni sinulle. Koko elämäni onni olisi siinä. Sinä hetkenä, kun sinä tunnet itsessäsi sitä samaa, voit sinä luottamuksella liittää kätesi käteeni, ja siitä hetkestä on meidän kummankin elämä oleva ratkaistu. Siitä hetkestä asti on meidän kamppailtava siitä, että koko elämämme ajan kestäisi rinnassamme hyvyys ja lempeä anteeksianto ja syvä rohkaiseva ja lohduttava ymmärtämys tointoistamme kohtaan."

Samaa tunnetta toivomme me kaikki täydestä sydämestämme teille.
Hyvyyttä, lempeyttä, ymmärtämystä ja anteeksiantoa.

Onnittelemme!
Hyvää matkaa!
Ei muuta kuin peukut pystyyn ja kolminkertainen Skål!

Tervetuloa Paratiisiin!

   psstt                 

  

Lähti velipoika pois siskotytön kyydissä

Kolme viikkoa 'hoitelin' veljeä, joka lähti taas talvehtimaan Helssinkiin. Seittemänkymppiä syksyllä täyttyy. Ei nouse jalka enää ketterästi, jos ei muistikaan terävimmillään, lähi-/kaukomuistissa ei vikaa.
Yhdessä juostu maratonit poikineen, vaan ei enää kumpikaan; minä sentään vielä lyhyempiä pätkiä töytäilen kävelyn lomassa: illallakin kasi josta osa juosten.

Niin, lähti velipoika etelään talvenviettoon, ukkojen kanssa turisemaan, täysihoitoon, missä eivät ruoka eivätkä tabletit lopu.
Heilautimme kättä ja sanoimme että ensi kesänä samanmoinen pätkä.

- Jos jalka vielä liikkuu, käsi kapsaa, tuumaili veli.
- No mikä ettei!
- No mikäs se pahan tappais, sanoi ja häipyi vallantielle siskotytön kyydissä.

Voitte tykönänne arvata siskotytönkin iän. :)