joita myös kunnia-/haukkumanimiksikin voisi kutsua
Konttis-Topin teksteistä innostuneena, aloin vääntää omaa paikallistuntemustani, tosin suuntaan, johon Topi ei suin surminkaan olisi sortunut. Kyläläisten hassuja, loukkaaviakin, liikanimiä töngin omasta muistimassista
(lähisukulaiset ja opettajat jätän jostain kumman syystä muistamatta 😉):
- Vasikka-Matti
- Ori-Antti
- Harakka-Miina
- Pomppelin-Pekka
- Pulla-Iita
- Peukalo-Jussi
- Kerenskin-Antti
- Tura-Pekka
- Lörö-Simo
- Piki-Antti
- Näppylä-Iita
- Hönnö-Heikki
- Rehu-Antti
- Vitijäisen-Utu
- Kilikki-Kalle
- Rentaalin-Tauno
- Ketka-Olli
- Siis-Lassi
- ... odottaa täydennystä
Tuokin Harakka-Miina oli yhtenä aamuvarhaisena ilmestynyt kunnansihteeri Yrjölän kotiin Kinnulaan asioitaan toimittamaan. Kohteliaana herrasmiehenä Erkki hetikohta pyytämään tulijan aamiaispöytään:
- Rouva Harakka, olkaa hyvä ja käykää pöytään aamukahville.
Miinakos oli nokkiintunut, sen siliän tien mitään virkkamatta kääntynyt. häipynyt oven läväyttäen sinne mistä oli tullutkin.
Kunnansihteeri ollut ihmeissään, mikä Miinalle nyt tuli, kun noin äkkiä lähti.
Yrjölä oli tosissaan luullut Harakkaa sukunimeksi, muusta ollut kuullut puhuttavankaan.
Aikamoisia Persoonia ja merkkihenkilöitä ovat olleet kaikki luetellut, kun arvokkaan tittelin ovat toiminnallaan nimensä eteen hankkineet. Siinä vuorineuvokset sun muut arvonimet kalpenevat - ovat pelkkää sanahelinää.
 |
| Pixabay |
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
