Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. syyskuuta 2024

Lähtöruutu


Kävivät ja lähtivät


Ovat ne kaikki! 
Kenen tahansa. Aika epeleitä, suloisia. 
Ai että! 
Niin kuin Hänkin mainio mulipää kakkatehtailija.

Mutta ei auta: leivän perään etelään lähdettävä on ... ...  ja miun muihen mukana. 
Vilkuttelenpa 
ja työnnän nokkanykeröni lähtöruutuun. 
Näinikkään:
- Nähhään!
Kirjavinkeissä
tänään
(muuan haistattelu 👀😅😤)

maanantai 26. elokuuta 2024

Vilinää vilskettä

 menoa melskettä


Kesän 2024 kesäteatterit -sarja

10. perinnetarina / Tomi Kervinen: Robin Hood  / Teatteri Traktori / Sinkkola/J-suu

... ja veden pärskettä, näin

ja näin

Kastuivat kuotot:


Osamme saimme mekin, vaan eipä tuo meidänkään menoa haitannut.
Hauskaa!
Totta totisesti hauskaa oli, sääkin helteinen - vilpoisat vedenpärskeet tarpeeseen tulivat.

Nythän on näin, että tämä oli kymmenes kesäteatterinautinto tänä kesänä: 
Ammattilaiset asialla. Paras kaikista tietysti. Nappisuoritus. Osui kuin Robinin nuoli Muhosen omenaan.
 
Niin niin: Mu-ho-sen.
Englantilainen tarina sisälsi siis (monin paikoin) suomalaista verta, joka oli hiuskarvan päässä jottei purskahtanut jos vähänkin Robinin käsi olisi tärissyt.

Nyt ei pärskähtänyt niin kuin tuo altaan vesi, ja moneen kertaan, kun rikkaat ja rahattomat otalsivat keskenään. Tiedättehän tarinan perusjuonen, joka tämänkin näytelmän pohjana kulki.

Se on komia paikka tuo Joensuun kaupungin omistama Sinkkolan tila kaikkine sikoineen ja lampaineen, passaisi siellä näytellä vielä 21. kesänäkin, vaan mitenkäs käy, kun kaupunki meinaa, ettei käy: Sulkevat paikan tiluksineen - grynderit hierovat jo käsiään.

Me sivustakastujakatselijat puolestamme taputimme käsiämme - melkein vereslihalle mahtavan esityksen jälkeen näille nimeltä mainitsemattomille näyttelijöille:

Tiedote jossa ohjaaja Tomi Kervisen sana.

Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  
etäisyydet
1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)
2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)
3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)
4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)
5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)
6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)
7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)
8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)
9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)
10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)

Kirjavinkeissä

tiistai 28. helmikuuta 2023

Murhemielin, mutta

siitä se iloksi muuttuu

Olisikohan jo aika kaivaa ystävämme Onni Eläkeläinen näin Onnin ja Sisun nimipäivän kunniaksi esiin, kun on näet syrjäläisenä ollut, hyvä ettei naftaliinissa. Ja miksei Kalevalankin kunniaksi: liippahan Onni jo sitä ikäluokkaa.

On ollut vähän murhemielin mies omassa maailmoissaan, jonka on luonut mieleisekseen niin ettei ulkopuolisilla häiriötekijöillä ole pääsyä ollut.

Kaikenjoutavan on torjunut, jättänyt ns. taakseen oven taakse. 
Paratiisinsa ulkopuolelle eli ympäröivän tienpuoleisen kuusiaidan.

Sinne ovat jääneet Ukrainan sodat ja paholaisputinit, siinä missä melskeiset tv-ohjelmatkin. Valikoiden sitäkin värkkiä on katsellut: Sirkkasen on kelpuuttanut ja nyt nuo Planican hiihtämisen MM-kaatumiskisat. Eveliina Piipossa on särmää - sille tytölle hän on antanut monta monta pistettä, tosin se yksi ruma sana vähän pudotti pojoja.

Omat 'lankkunsa' on OE muistanut ottaa esille ja töpöttää pitovoiteita voidepesään lähes jok'ikinen päivä, myös tänään pohjanakkain impien ainojen väinämöisten ja joukahaisten kalevalaisena juhlapäivänä, jolloin talven hiihtourakoinnissa täyttyy puolimatkan krouvi.

Mutta ei aivan onnellinen Onni ole, jokin jäytää, nokertaa onnen tilaa. Onko sittenkin Paratiisiin päässyt livahtamaan kärmes talvesta piittaamatta? Onni näet muutamin öin, pissireissujensa päälle, on jäänyt valveille, eikä muutama kirjanlukukaan ole tainnuttanut oitis unten maille.

Jottei vain vanhaksi alkaisi tuntea itseään, vaikkei kolota ei jäydä kipu ruumista, ojitettu sydänkään (operaatiosta tark. KL) ei pahemmin pompi omilla teillään. No siinäpä se! Tuostapa sydämestä se murhemieli taitaakin kummuta, tai siitä, kun laskee, jotta moniko ikätovereista enää huokuisi hengissä ilman lääketieteen ihmeellisyyksiä. Kuolleina tahi rampautuneina olisivat kaikki. Näitä miettii Onni Eläkeläinen, jos ei nyt synkkänä niin vähän kummissaan. 

Mistäs moiset mietteet lennähtäneet jos ei se kärmes kerta?

Eilisestähän ne. Ensin tuli soitto, jotta etkö tulisi kun syömiset on loppu. 
- No mikä?
- Perjantaita vasten yöllä ahisti, ei kulukenu henki. Pakko oli soittaa ampulanssi. Mäni koko perjantai sairaalassa oottelussa ja tutkimuksissa, iltakuuteen käytävillä syömätä juomata. Kotiin toi kelataksi ylopistonapteekin kautta kun oma apteekki ois ollu kiinni.
- Ohhoh. Ja mikä ol?
- Syvämmessä vajaatoimintoo, nestettä pakkautuu ja ...

Näkyyköhän kärmes kuvassa?
Vaan 
ei jätetä Onniamme murehtimaan.

Päinvastoin: 
Nostetaan Onni ylös sohvaltaan katsomaan läpi kuusiaidan: sieltä pilkistää kirkas, melkein keväinen valo.

Piankos 
Onni Eläkeläinen on taas entisensä ja mennä viuhtomassa hankia pitkin hymysuin. 
Tietysti 
sinne rivitaloille päin, josko ystäväparhain voipi jo paremmin...


Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 11 km 500 km/€ = 81 h

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Maraton se on poikaa

Avain 2022

Tuommoista kirjaa luen - intohimolla ja intensiteetillä. Lukeepahan kun ei enää ite viiti eli pysty.

Melkeinpä tuo sama: samat säväykset antaa, vähän laimeampana tosin.

"Aivosumu hälvenee, solut puhdistuvat uloshengityksen ansiosta", kirjoittaa Kyproksella majaileva Kirsikka Myllyrinne (s.1977) vihdoin maaliin perille päästyään. Vaan on sinne pääsemistäkin, kun harjoitteluvaihe on venähtänyt repaleiseksi koronan tuomine rajoitteineen, ulkonaliikkumiskieltoineen ja hirmuhelteineen,

Niinpä jää aikaa laventaa rehkimistunnelmiaan ja kirjoittaa kirjaan kontekstia, joka paisuu itse objektia suuremmaksi. Pääsemme kertaamaan antiikin jumalat, filosofit ja Pandoran lippaat siinä ohessa.

Ei siinä mitään - vähemmänpähän lukijankin reiteen sattuu ja välttyy muiltakin jalkavaivoilta ja rakkuloilta. 😁

Tulee mieleen muinoisen Juoksija-lehden perustajan ja päänuatikan Tapio Pekolan (vieritä: KL 29.10.2011 →Tinkimätön Tapio) syvälliset ja filosofiset, epäkaupalliset jutut lehdessään. Niistä pidin. Joten pidettävä se on Kirsikka Myllyrinteenkin kirjasta, vaikka yksi asia siinä vastaan lyötättää, mutta siitä myöhemmin Kirjavinkeissä (vihjaus otsikossa).

Mieleen tulee myös oma onnellinen olotila, josta kotiarkiston selän-päällä-hierontakuva kertokoon olennaisen:

 Juoksuun valmistautuminen  


Kirjavinkeissä

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Latistaa ilon, surun ja murheen

 Ukraina


- Sorryt omille

Omista iloista ei voi iloita,
omia murheita ei surra.

Ilo sammuu uutiskuviin, murheet kalpenevat.
- Tohtiiko tässä elääkään.


***

20 ja 22 tai 22 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Kirjavinkeissä

+7°C  9+10km  862 km/€  137 h

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ne päärynät, ne päärynät!

Neljä pientä päärynää, päärynänkyrttyä päärynäpuussa. Syyskuussa. Ilmestynyt. 

- Ei voi olla totta!

Kaksikymmentä vuotta tyhjän tavannut ja nyt neljä (4) päärynää puussa! Ilmastonmuutos?

- Ei voi olla totta, toistattaa.

Maistattaa.

- Ja ihan päärynän makuinen.

Ihan yhtä makea kuin tuossa naapuritontilla lapsena päärynäpuusta, siitä jonka kunnanmiehet kaatoivat, sen jota vanha-Velssi murehti kylillä ihmisille:



Kirjavinkeissä
 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Puussa näkee pitemmälle

 ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!


- Sitä mennä reuhkasee niin kauan kun vielä voi ja jalka ja käsi kapsaa, sottailee KatetriAblaatioMies*  suksilla suihkiessaan, halkoja hakatessaan, pinoja pakerrellessaan, puussa keikkuessaan. 

- Sitten kun ei fysiikkaa enää ole mainittavaksi asti, saa olla toisin, antaa periksi periaatteilleen KA.M, joka on juuri kiivennyt kuuseen.

- Suksi kuuseen! saattaa joku hätistellä moista ajattelijaa kauemmaksi, jatkaa KA.M ymmärtäen toki toisenlaisen kantin puuhun kiivettyään, oksaan tartuttuaan saha kädessä kihnuttaen.

Viimeiset kympit menossa elettyjen kymppien päälle. Kyllä hän sen tietää ja tuntee hupenevissa lihaksissaan ja haurastuvissa luissaan. - Kaikki on ekstraa tästä eteenpäin, ja tähän asti ollut. Mitäs siitä katetroinnista onkaan kulunut? Alun toistakymmentä vuotta.

Muistaa hyvin sen päivän, siitä selvittyään. Henkhieveristä herättyään. Eka kerran pesisotteluun mennessään, katsomossa istuessaan, miten kansa hurrasi ympärillä Ekon kunnaria juhliessaan. - Eikö ne tajua että yhtä juhlaahan tämä kaikki on ilman kunnariakin. Siinä kunnaria kyllin, jos henki vähänkin pihisee ja saa haukkoa raitista ilmaa. Aurinko paistaa, lämminkin on eteläisen hentoisen tuulen syleilyssä.

Ja kas, oksa narahtaen naksahtaa irti, pudota jymähtää maahan. Marraskuussa.  KatetriAblaatioMiehemme aivan säikähtää, hyvä ettei itse luiskahda mukana.

---

*ks. KL lokakuu

'Merkintä 21.10. 2009 Syntymäpäivänä! Eteisvärinä ja lepatus. KATETRIABLAATIOViilletään arpilinjoja sydämen vasempaan eteiseen estämään lisälyöntien käynnistämää värinää. 8000 euron leikkaus ohi onnistuneesti.'

 KIRJA-ARVOSTELUT