Luonnonhelman heilutusta

Kaksi innostavaa välähdystä eilispäivältä

Päivemmällä

tuoreen Kaltion vetoava pääkirjoitus kansikuvineen.

 Pääkirjoitus– 5/2024

Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä illat olisivat silkkaa unelmaa.

Illemmalla
Puoliseiskassa Anni Kytömäki.  

Ennen pinkkipenkille istumista Anni soittaa pianoa; kesällä kuulemma vetelee haitaria sen kovan äänen takia ulkoilmassa. Musiikilla, ennen kirjoihin siirtämistä, pehmentää kolisevat sanat. Kirjoittaa kirjoja, näytelmiksi käypiä. Kävelee luonnossa, suojellussa metsässään sammaltaidetta ihaillen. Luontoliikunnan riemussa saattaapa kiepsauttaa muutaman kiepinkin koivun runkojen tangolla.

Hänhän elää juuri sitä Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinosen haaveilemaa elämää. Neljänelosena! 

Kun kaikki aika päätoimittajalla - tsemppiä Paavo! - menee Kaltion moninaisia asioita, toimituksellisia ja taloudellisia, vastuullisena puolipäiväpalkattuna (1700 €)  hoidellessa, saattaa luonnonhelman heilautus näyttäytyä näinkin vääristyneen korealta:

Kaltio 5

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Yhden päivän lehdet

postilaatikosta

putosivat pöydälle epäjärjestykseen

- Nouki meidät!

Piti niputtaa.

Vanhasta muistista ja tottumuksesta hommahan meni näin: 

1. APU on helpoin luettava. Selauksella selviää. Seela Sellastakin. Voi lukaista heti alta pois.
2. EEVASSA yleensä pari pitempää aikaa vievämpää juttua. Siirtyy myöhemmäksi. Nyt Anni Kytömäki ja Vappu Taipale. Anni sanoo tunteneensa, että oli kuollut ja elossa samaan aikaan vakavan onnettomuuden jälkeen. Vappu ilmoittaa, että häntä voi rakastaa vaikkei arvostaisikaan. Hyviä tyyppejä kumpainenkin. Taipaletta olen, ihme kyllä, lukenut enemmän kuin Kytömäkeä.
3. PARNASSO, ikivanha tuttu, muuttunut kuvalliseksi sitten Anhavan ja Laineen. Tilattu kotiin kannettuna oikeastaan vailla intohimoa - tasan päinvastoin kuin aikoinaan Tapio Pekolan Juoksijan tiluu. Syrjään Antti Tuureineen odottamaan kahden aikaisemman numeron kanssa kun aika on -tilaisuutta.
4. MAAILMAN KUVALEHTI. Jep! Melkein uusi tuttavuus. Loppui ulkoministeriön ilmainen Kehitys-lehti. Sen seinäkalenteria olen käyttänyt aamumuistiinpanoihin vuosien ajan, Mikähän muuten ensi vuonna vessanseinälle?
   Tämä lukupinkan päällimmäiseksi ja sieltä Pyhän lehden paluu -reportaasi Perusta sopivasti ensialukuksi. Tuo pyhä lehti on tosin kokanlehti, josta on tullut nuorta sukupolvea kiinnostava perinteinen rohto.

Lopulta arvojärjestys löytyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Nikkanen: Sydänmaalaiset

Kirja- ja kirjailijakuulumisia

viikon varrelta mieleen jäänyttä (💁 neljän potullisen verran kerralla! - kannattaa pätkittää perehtyminen)

Lapin kampsuherra, kirjailija ja opettaja Oiva Arvola

jätti tämän maallisen viime lauantaina 85-ikäisenä

Nyt hätäpäissäni olen parina päivänä kolunnut kaapit löytääkseni parit kolmet c-kasetit joilla hän kertoo tarinaa, saagoja, Lapista ja Lapin eläjistä. Eivät löydy, joten turvaudun Opettaja-lehteen  (17/2010/Tuula Stenberg), jossa malliksi saaga etelän huijareista: 

"Metsän ostajan mersu/pankinjohtajan pemari ja/kiinteistövälittäjän pösö/kiitävät kilvan kairaa,/puhdistavat perukoita ja/siivoavat seteleitä --

Kun kaikki kähmijät/ovat käyttäneet kylän käsiensä läpi,/on maa,/mikä on verren alla/ja maa,/mikä on kuivalla/alastomaksi riisuttua/myntinlyöjien omaa jänismaata!"

Siinä saavat niin Erkin-Villen-koljatti ja Mikon-Iita kuin myös pirttiämmikin sekä monet muut haukkoa henkeään.

Eivät löydy kasetit, ainoastaan pari kirjaa on tallella: Kaamosmaa ja Taivaan painamat.

Muistan kun kävivät muinoin esiintymässä tämän pitäjän kirjastossa yhdessä toisen Lapin open ja kirjailijan Veikko Haakanan kanssa, eivätkä muut kuin Kankaanrinnan Elsa-emäntä (opekuvassa toinen oikealta) kysyneet heiltä esiintymisen jälkeen. Minulla olisi ollu kysyttävää Haakanalta Arkuntekijä-romaanista, josta kovasti pidin - vaan tohdinkos häiritä! Veikko näyttä myös eläneen pitkän elämän: 1923 -2018.

***

Anni Kytömäen Margarita myyntimenestys

Lämmittävä asia, mukava tieto. Finlandia-luoti tiesi paikkansa. 

Kirjakauppaliitto

No eihän tietenkään hänkään dekkaristia myyntiluvuissa kukista, vaikka läheltä luvulla 42 900 liippasi:

Kotimaisen kaunokirjallisuuden myydyin painettu kirja oli Ilkka Remeksen Kotkanpesä 44 300 kpl. Äänikirjoista kuunnelluin kotimainen kaunokirja oli Antti Holman Kaikki elämästä(ni) 49 700 kpl. Finlandia-voittaja Anni Kytömäen Margarita kipusi vuoden toiseksi myydyimmäksi painetuksi kirjaksi.

***

Ex-kulttuuriministeri Sampo Tervo sai haukut esikoisromaanistaan Olev Roosin kyyneleet 

Hesarin Majanderilta, vaikka minusta tuo (museo=klassikko) on kehu:

***

Ja vielä iloinen asia surullisesta tarinasta: 

Joonatan Tolalta ilmestyi autofiktio Punainen planeetta, Otava 2020, 

isästä, joka ei huolehtinut muista eikä itsestäänkään. Joonatanhan pyörähti yhtenä yo-keväänä meidänkin pihassa.

Kirjavinkeissä:

KIRJA-ARVOSTELUT

tänään Pakopiste

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon Laulujoutseneen, Mikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

• Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
• puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
• - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
• Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
• 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
• Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
• Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
• - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
• - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
• Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT