Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marja Rankkala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marja Rankkala. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Maija Villkumaakin Parnassossa

  1.  kolmanneksi kiinnostavin Parnasson juttu (1/22) eka toka kolmas
= kirja-arvostelu
Outi Hytönen: Supernaisen kuoren alle / Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä 

Parnasso näet kysyy:
"Kenen yhdysvaltalaiskirjailijan mukaan on nimetty kappale Maija Vilkkumaan albumilla Meikit, ketjut ja vyö?"
Vastaamme oikein: - Laura Ingalls Wilderin. 

Jotta Ingallseissa, Pienen preeriatalon kulmilla, tässä taas Ingalsin Lauraa kuunnellen kevytkenkäisinä kopsutellen ketkuttelemme, vaikka arvovaltaista lehteä luemmekin, Parnasson uusinta numeroa 1/2022.
Vau! 
Siinä onkin mitä lukea. 
Liki jokainen juttu on blogin arvoinen, alkaen vastaavan tuottajan (onpa titteli päätoimittajalla?) Karo Hämäläisen pääkirjoituksella, missä Hän Hämäläinen ketjuttaa taiteen lavenemista vastakkaisella otsikolla Taiteen kuolema, siis antaa hänkin satikutia Marinin malliin boomereille näille jänkäjoosepeille, näille mielensäpahoittaja-heikeille. Silmiä avaavasti kirjoittaa.

Mutta en tuon takia lehteä vielä kehuisi. Kolme juttua siellä minua enemmän hetkautti. (yksi prskrvoja myöten!) 
Kolmesta erittäin kiinnostavasta vähiten kiinnostava löytyy kirja-arvostelujen puolelta. 
Käsittelyssä Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä - Otava 2021. Romaani radiodramaturgi  Marja Rankkalan rankasta elämästä. Outi Hytönen sen kehuen käsittelee, syvälle luodaten, miettien Marjan sitoutumattomuutta, vapautta, vapaiden suhteiden tuomaa surua, yksinäisyyttä, täyttymättömiä unelmia.
 
Kirja on läpituttu oman tarkk'lukemisen ja arvostelun kautta.
Tässä tapauksessa arvostelun anti on minulle tärkeämpi kuin itse kirja, eli mitä Outi kirjasta löytää ja löytääkö, painottaako samoja asioita kuin minä lukijana Kirjavinkeissä.

Konnunsuolta, missä Marja nuoruutensa eli, löysimme vangit: Outi nostaa esille poliittiset vangit, jotka vaikuttivat Marjan vakaumukseen ja elämän katsomukseen; minä puolestani löysin rintamalta palanneet jermut, jotka villiintyivät täysin vankilaan tuodun irtolaisnaisten lauman havaittuaan. Tuo ryöpsähdyskiima ei voinut olla vaikuttamatta Marjan läpi elämän jatkuneeseen viriiliin miestennielemishaluun, päättelin, mutten tohtinut oikein sanoa, koska asia on arahko, tasa-arvoisuudessaankin ikään kuin takaperoinen.

Mutta ei tuokaan mielenkiintoisuudessaan minua vielä liekkeihin nostanut, kiersin näet yhtä aukeamaa kuumana ihan kuin se kuuluisa kisu kuumaa puurokuppia sylki valuen. 

Mutta siitä vasta ylihuomenna, sillä huomenna on vuorossa toiseksi kiinnostavin Parnasso-ykkösen juttu. 
Koettakaa kestää piinaava odotus - tai, hei!, hankkikaa lehti.
Kirjavinkeissä

-8°C  6+10 km  473 km/€ 75h

maanantai 27. joulukuuta 2021

Sormiharjoittelusa

Tänä msa-aamunsssa, pakkastas 15 cee. Teen kirjssa-arvosteluharjoituksen, viimeistelen Kirjavinkkeihin Elina Kilkun Jumalaisen jälkinäytöksen tuomiota ja jatkan Köngäksen, miten tuo sukunimi taivutetaankin, Siivet kantapäissä -romaanissa puolen välin paikkeilta lukemistsa. Elina kirjoittaa itseään piiskaavssasti huumorinhenki hampaiden välistä kirskuen, kun taas HK paneutuu vakavalla naamalla asiaansas. Kummallakin käsissä teatteriohjaajan elämä. 

Kilkku kirjoittss nelikymppisestä työttömästä yksinhuoltaja Alinasta, joka tässä trilogian päätöksessä saa töitä vuorotta: varsinaisen työvuoren! Köngäs porautuu oikeasti eläneen Marja Rankkalan nahkoihin, tämän sulaessa kipuillen Radioteatterin liepeillä tulenkantajan, naisksaatajan, homon jne. Olavi Paavolaisen kynsiin.

Köngäksen teksti on siis faktapohjainen, Kilkun ei - vaikka onkin, väitän. 

Tykkään Kilkun irrottelusta, hampaat irvessä hymyilystä jo siksikin, koska kaiken takans on: ei ei älkää luulkokaan, että nainen, vaan dadailu; voisiko tuon tyylisuunnan suomentssaa sanalla ranttailu eli ranttaliksipano? Alinan elämä vain tahtoo mennä siihen suuntaan, vaikka tarkoitus olisi toinen.

Köngästä on luettavs toisin, tunteita riepovasti, vailla huumorinhenkeä: on sodan henkeä ilmassa, suuria tunteitsa.+

Sorit sekavuudestsssa 
tänä aamuna: Kaikki johtuu uudesta läppäristä, jonka j-pukki toi. Sen verran sivummalla on tuo A-näppäin, ettei sormi tahdo sinne asti ylettyä ja monestikos S, s, korvaa aan. 
Siitä siis tuo otsikko, tästä uudeastsa HP:stä:


Kirjavinkeissä 
viimeksi

 -15°C  5 km+ 2 km  200 km/€ 34 h