Miten teen kirja-arvostelun?
Ei lyhyempikään kirja-arvostelu tosta noin vaan lonkalta synny: hotkaise ja oksenna!
Luennassa on ollut jonkin aikaa Johanna Hulkon, s.1969/Oulu, romaani Säkeitä Pietarista (Tammi/2009), josta koostin juuri kirja-arvostelun Kirjavinkkeihin. Kun kyseessä on toistakymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja, ei huoli kuitenkaan syvälukuun ja sen kummoisempaan analyysiin mennä, sillä nehän on aikanaan tehty; Hulkon kotisivu luettelee kirjasta pitkän listan arvosteluja ja käsittelyjä ko. kirjasta.
Eli kirjan luettuani jatkoin taustoihin näin:
- 1. Kävin Hulkon kotisivuilla. (sain tuon arvosteluluettelolistan)
- 2. Paneuduin Kiiltomadossa (14.10.2009) Satu Taskisen tarkk’analyysiin: Kohtalon määräykset sotkevat arjen. ("Tässä kirjassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu sen reunoilla ja piilossa.")
- Luin: 3. Pirjo Hämäläisen KU-arvostelun (8.9.2009): Uusia säkeitä Pietarista. ("Tähän asti meikäläiset Ahmatovan ihailijat ovat saaneet tyytyä Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomennoksiin sekä Jelena Kuzminan laatimaan elämäkertaan, mutta nyt painosta on tullut erittäin kiinnostava kirja, Johanna Hulkon esikoisromaani Säkeitä Pietarista, jonka keskeisinä henkilöinä on kaksi vahvasti elävää Annaa, venäläinen runoilija ja suomalainen opiskelija, myöhempi virkanainen.")
- 4. HS (8.9.2009): Sirpa Pääkkönen – Kirottu ja ihana Pietari. ("VÄLILLÄ TUNTEE lukevansa todenmakuisia muistelmia, joissa nuori nainen opiskelee 1990-luvun alun kaoottisessa Pietarissa.")
- 5. Käkriäinen 3 / 2009: Anni Lappela – Neuvostonostalgiaa kevyesti. ("Yksi romaanin ongelmista on se, että kukaan sen vaihtuvista kertojista ei tunnu uskottavalta.")
 |
| Käkriäinen-lehti netissä |
Jos kyseessä olisi tuore kirja, en missään tapauksessa lukisi toisten lukijoiden tuntoja kirjasta ennen kuin oma kirja-arvio olisi valmis.
Nyt, koska taustalla oli lukuisat omat paikanpäälläkäynnit ja sen kymmenet kirjaluennat - yhtenä vahvana kokemuksena esim. Sirpa Kähkösen Graniittimies - tuosta kaupungista, ei tuottanut vaikeuksia nimetä omat kiinnostuksen kohteet Hulkon romaanista. Ja kuitata asia taas kerran, kuten monen romaanin kohdalla: lukija lopulta valitsee mitä kirjasta (haluaa) löytää.
Eli minä löysin taas kerran paitsi ne tunnetuimmat rakennukset, patsaat ja kanavat, myös nuhjuisimmat sopet, kadut ja kujoset.
Mukava noilla oli vaellella - ja vähän pelätäkin.
"Metrotunneli imaisee meidät sisäänsä. Dostojevski oli oikeassa, Pietarilla on oma hajunsa, eikä se ole luultavasti hänen ajoistaan juurikaan muuttunut. Sitä on vaikea kuvata sanoin, sillä hajujen ja kielellisen fyysinen yhteys aivoissa on etäinen, mutta voimakkaimmillaan haju on siellä, missä on paljon ihmisiä, Heinätorilla ja metrossa"
 |
| Johanna Hulkko - kuva kotisivulta |
omat KIRJA-ARVOSTELUT
