Siispä nyt pinnalle päästyä kirjaan kiinni, tapetaan Romaanihenkilö lopullisesti. Kerran, 23.11.-85, olenkin sen jo näemmä tehnyt:
KARJ.23.11.1985:
SELKONA
Eläpä Suomessa, jos
— et hyväksy kehitysapua;
— et hyväksy rauhanmarssia;
— et hyväksy Neuvostoliiton nykyisenkaltaista naapurisuhdetta;
— hyväksyt rotuerottelun: — eiväthän ne kumihuulet sen kummempia valtiaita olisi.
Onpa siinä olemista! Onpa siinä olemista kirjailijalla: senkin fasistilla! senkin rasistilla! senkin ilonpilaajasialla!
Onko kirjan kirjailija Pulkkinen itse? Jos on niin tämä kirja on tässäkin maailmantilanteessa meille muille — jos pulkkistartunnan saamme — hengenmenoksi, kuolemaksi ennen aikojamme.
Jos kirjailija on joku muu kuin elävä hämeenlinnalaiskirjailija Pulkkinen Matti, on kirja paikallaan: mielikuvituksen vapauden mittaamista, sillä eihän toki mikään saa mielikuvituksessa kiellettyä olla. Ei mielikuvitusta ole tarpeen leikata sensuurin saksilla tai synnin uhkalla.
Jälkimmäisessä tapauksessa: kaikin mokomin, Pulkkinen, kirjoita pois vain, kaikessa rauhassa ja — sodassa.***
Pölähti väkevänä mieleen matematiikan opiskelija ylisestä Karjalasta, Pulkkisen mailta.
Opiskeltiin 70-luvun alkua.
Jokin maailman musta tuska häntä painoi taakaksi asti. Ja hän koetti ratkaista painoa sillä yleisimmällä — ratkaisuksi ratkesi ryyppäämään. Kolme vuotta hän kiersi sinisessä tikkitakissaan noita Joensuun kapakoita peloissaan, veloissaan. Lyöden velkaviisikymppisiä pöytiin ja eleillään, mitään puhumaton mies kun oli, ilmaisten "ottakaa ja juokaa tästä kaikki, ja se tehkää minun muistokseni”.
Sitten tuli ilta, yksi, jonka jälkeen hän ei enää ollut. Mitä kannatti olla ihminen.
Oli matkannut kotiin hirttäytymään. Ja navetan ylisille oli sitten kiikkunsa rakentanut.
Yksi toive pelastumisesta oli ollut, muistan, kirjoittaa kirja, romaani, kylmä, tämän maailman veroinen. Sataan sivuun se oli jäänyt, sataan kertaan aloitettu.Julkaisematta se jätettiin.Sen tekijä pyyhkäisi yli persoonansa, romaanihenkilönsä ja lähti matematiikan alimman kandidaattitutkinnon suorittaneena. Lukkina otti itseltään hengen, puolivalmiina.***Miksi tuo muistuma tuossa?Tässä käsillä on nyt se romaani jonkamoisen hän oli koota aikonut: kylmä, tämän maailman veroinen.Toinen mies sillä pelastautui, joksikin aikaa.Se sen pituinen. Konstruktio parhaasta päästä. Nykyajan Dostojevski, monesti parempi, ylivertaisempi, noheva.Hyvä Riihivuaran Matti Nurmeksen Pökkelöstä! Kun noin pohjalla on käyty, eikä sinne juututtu, niin on vain yksi tie: ylös iloitsemaan!___________________________________________________________________
