Kirja-arvostelulle tausta

Miten teen kirja-arvostelun?

Ei lyhyempikään kirja-arvostelu tosta noin vaan lonkalta synny: hotkaise ja oksenna! 

Luennassa on ollut jonkin aikaa Johanna Hulkon, s.1969/Oulu, romaani Säkeitä Pietarista (Tammi/2009), josta koostin juuri kirja-arvostelun Kirjavinkkeihin. Kun kyseessä on toistakymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja, ei huoli kuitenkaan syvälukuun ja sen kummoisempaan analyysiin mennä, sillä nehän on aikanaan tehty; Hulkon kotisivu luettelee kirjasta pitkän listan arvosteluja ja käsittelyjä ko. kirjasta.

Eli kirjan luettuani jatkoin taustoihin näin:

• 1. Kävin Hulkon kotisivuilla. (sain tuon arvosteluluettelolistan)
• 2. Paneuduin Kiiltomadossa (14.10.2009) Satu Taskisen tarkk’analyysiin: Kohtalon määräykset sotkevat arjen. ("Tässä kirjassa kaikki mielenkiintoinen tapahtuu sen reunoilla ja piilossa.")
• Luin: 3. Pirjo Hämäläisen KU-arvostelun (8.9.2009): Uusia säkeitä Pietarista. ("Tähän asti meikäläiset Ahmatovan ihailijat ovat saaneet tyytyä Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomennoksiin sekä Jelena Kuzminan laatimaan elämäkertaan, mutta nyt painosta on tullut erittäin kiinnostava kirja, Johanna Hulkon esikoisromaani Säkeitä Pietarista, jonka keskeisinä henkilöinä on kaksi vahvasti elävää Annaa, venäläinen runoilija ja suomalainen opiskelija, myöhempi virkanainen.")
• 4. HS (8.9.2009): Sirpa Pääkkönen – Kirottu ja ihana Pietari. ("VÄLILLÄ TUNTEE lukevansa todenmakuisia muistelmia, joissa nuori nainen opiskelee 1990-luvun alun kaoottisessa Pietarissa.")
• 5. Käkriäinen 3 / 2009: Anni Lappela – Neuvostonostalgiaa kevyesti. ("Yksi romaanin ongelmista on se, että kukaan sen vaihtuvista kertojista ei tunnu uskottavalta.")

Käkriäinen-lehti netissä

Jos kyseessä olisi tuore kirja, en missään tapauksessa lukisi toisten lukijoiden tuntoja kirjasta ennen kuin oma kirja-arvio olisi valmis.

Nyt, koska taustalla oli lukuisat omat paikanpäälläkäynnit ja sen kymmenet kirjaluennat - yhtenä vahvana kokemuksena esim. Sirpa Kähkösen Graniittimies -  tuosta kaupungista, ei tuottanut vaikeuksia nimetä omat kiinnostuksen kohteet Hulkon romaanista. Ja kuitata asia taas kerran, kuten monen romaanin kohdalla: lukija lopulta valitsee mitä kirjasta (haluaa) löytää.

Eli minä löysin taas kerran paitsi ne tunnetuimmat rakennukset, patsaat ja kanavat, myös nuhjuisimmat sopet, kadut ja kujoset. 

Mukava noilla oli vaellella - ja vähän pelätäkin.

"Metrotunneli imaisee meidät sisäänsä. Dostojevski oli oikeassa, Pietarilla on oma hajunsa, eikä se ole luultavasti hänen ajoistaan juurikaan muuttunut. Sitä on vaikea kuvata sanoin, sillä hajujen ja kielellisen fyysinen yhteys aivoissa on etäinen, mutta voimakkaimmillaan haju on siellä, missä on paljon ihmisiä, Heinätorilla ja metrossa"

Johanna Hulkko - kuva kotisivulta

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Uusi:

Lea Ypi: Vapaa - Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa

Kirjaorjuudesta irti

kukin taaplatkoon tyylillään, ei pijä kaikkea kaikkien turpa rullalla lukeman

Vuoden viimeisessä Kritiikin Uutisissa, 4/2015, keskitytään kritiikkiin
- Heh! Mites muutenkaan!
ihan niin kuin Jääkiekkolehdessä lätkään ja Juoksijassa juoksemiseen.
- Torviko oot!

Kari Saviniemen mukaan japanilainen kirjailija Yasushi Inoue näyttää pienimuotoisilla romaaneillaan hyvän kirjailijan teksti-idiksen: "Kirjailija luo tilanteen ja jättää yhdistelyn sekä rakentavan kokoamisen vastaanottajan iloksi."

- Siinnon ideaa! Ruokakinhan on ite suuhun lapettava.

Jukka Laajarinne, kirjailija, miettii, onko mitään kehittävää saanut kriitikoilta.
- Kirjailija? En o kuullukaan.
Jotkut analysoivat romaanin juonenkulun ja sisällön, mutta harvempi enää kirjan rakenteeseen ja käytettyihin keinoihin pureutuu. Kaikki arvottavat kyllä.
- Antasivat numeron loppuun niin ei tarttis turhaa jorinaa lukea!

Laajarinne kummastelee kriitikoiden ohiampumisia:

1. Kirjallisuustutkija lukee teoreettisen viitekehyksen läpi, millä ei juuri tekemistä 'kirjan ydinkysymyksen kanssa, ja antaa lopuksi teoksesta negatiivisen arvion'.
2. Pienen lehden arvostelija ei nähtävästi, asiavirheistä päätellen, ole lukenut koko kirjaa.
3. 'Valtakunnan päälehti lyttää käsikirjoittamani kuvakirjan ja yleistää yhden lapsen kokemuksen: Tästä lapset eivät pidä.
4. Joku ei ole ymmärtänyt romaania, mutta 'uskaltaa reippaasti julistaa, ettei teos tuo mitään uutta edustamaansa genreen'. 

- Elä näihen kanssa ristillisesti!
Niinpä, omatuntoni Courier.

Onneksi ikä tekee tehtävänsä ja on kahleista vapaa. Kirjatkin saa lukea niin kuin ne itse haluaa: emotionaalisuus edellä keulimassa.
Usuttaa moiseen uskallukseen muitakin.

KU esittelee numerossaan Kirjailija-lehden syysnumeron, joka keskittyy kritiikkiin ja jossa kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen
- Kirjailija, taas? Ei mitään havaintoa.
vaatii kritiikille laadunvalvontaa jotta ylikävelyjä tapahtuisi harvemmin. Lehtien toimitusten j.n.e.
Blogeillahan on oma laadunvalvojansa jo: Kiiltomadon päätoimittaja Aleksis Salusjärven Laadunvalvontayksikkö.

Lehden päätoimittaja Marissa Mehr heittää pääkirjoituksessa, Pirstaleiksi pärähtävä kriitikko, säväyttävän kysymyksen kriitikoista: "... lakkaako ammattikunta olemasta, tai toisin sanoen, tuleeko siitä loinen jonkin muun, esimerkiksi toimittajan, ammatin kylkeen?"

Ilman sarvia ja hampaita

Kaks on liittoa kestänyt, natisematta, kolmet vuosikymmenet. Avio on toinen ja SARV on toinen.
Ilman sarvia ja hampaita: Toinen on päivittäin läsnäoleva ja nyrkin yltöhollilla, eikä siinä tartte  kirjehiä kirjootella. Toinen taas hoituu kaukorakkautena.

Marissa Mehr 2013
Kuva: Veikko Somerpuro

Tältä toiselta tuli kirje, joka kuuluu näin:

Hyvä SARVin jäsen,

Kritiikin Uutisten vuoden 2014 viimeinen  numero ilmestyy myöhässä. 
Lehden alkuperäinen ilmestyspäivä oli 17.12., mutta osa jäsenistä saa 
sen todennäköisesti vasta tammikuun alussa. Myöhästyminen johtuu 
kirjapainosta. Jouluruuhkasta johtuen kirjapaino sai lehden postiin 
vasta 30.12.

Pahoittelemme myöhästymistä. 

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

Suomen arvostelijain liitto
Kritiikin Uutiset

Eli joskus kakkossuhteemme jopa lehden lähettää vakuutena jatkumisesta!

Tuli lehti ajallaan, eilen joulukuun puolella siis, joten suhteemme voi hyvin ja kukoistaa.
Ja paremman puoleisesti, sillä verestä voimaa olivat hankkineet suhteen virkistämiseksi; naisen olivat valinneet päänaatikaksi kun entinen siirtyi suosiolla toiselle areenalle: Salusjärvi  Kiiltomatoon ja tilalle Kritiikin Uutisiin ilmestyi Marissa Mehr, joka on toiminut aikaisemmin mm. kahden kirjallisuuslehden, Särön ja Lumoojan, päätoimittajana. Hänen esikoiskirjansa Veristen varjojen ooppera ilmestyi 2013.

Eiköhän se siitä iloksi vielä repeä.
Hyvin tuo ainakin pääkirjoituksessa puoliamme pitää ja paheksuu kritiikin tilan puutosta tiedotusvälineissä sekä sen muutosta miellyttämisen suuntaan: pian lehdet julkaisevat vain kustantajien ohjailemia kirjoja:

"Kustantaja siis maksaisi lehdelle,

jotta saisi suuren tai pienen kritiikin sivulle, verkkoversion saisi edullisena kytkykauppana kätevästi mukaan. Luultavasti lehti pidättäisi oman 'välitysprosentin' palkkiosta,

joka lopulta päätyisi kriitikon taskuun."

hiihdot 105  km/€

ks myös