Haparoin, kuten Esko Karppanenkin, heti alkumetreillä. Siis emme oikein tiedä kumpikaan, miten aloittaisimme - Esko kirjan, minä Eskon kirjan arvostelun, niin että lukeva yleisö kiinnostuisi.
Ja Eskolla, tai sillä Eskon kirjan kirjailija Esko Karppasella, vielä riesana semmoisen kustannustoimittajan löytäminen, siis semmoisen joka päästäisi kirjan, jota ei vielä ole, painettavaksi.
Ja sitten pitäisi löytää aihe; niitä nyt tuhansia, mutta kaikki kertaalleen käytettyjä. Ottaisiko käsittelyyn kaappihomopapin? Äkäisen Alkon-myyjäakan? Dementikon töppäilyt? Hulluuden? Huumeet?...
Koska aihetta ei kirjailija niin vain löydä, on perin vaikea minunkin arvostella aiheetonta kirjaa. Olen valmiina ja tisurissa kyllä, kunhan aihe löytyy.
Sitten on vielä yksi ongelma jäljellä kirjailijalla: miten vastata lukevalle yleisöllä jossain palaverissa kirjaston nurkassa näiden moninaisiin kysymyksiin; naisiahan ne kuitenkin ovat ne jotka sinne kokoontuvat kyselemään, että mikä on totta ja mikä valetta ja et kai sinä nyt itse ole tuollainen kuin nuo perverssihahmosi ... jne. ...
No onneksi minulla ei tuota yleisötilaisuusongelmaa ole, vaikka pitää kai se minunkin sitten aikanaan arvostella, jotta mitenkä kirjailija onnistui kuvaamaan palaveritilaisuudet.
Vaan kaiken tämän jälkeen, hittolainen!
=
Karppanenhan on kuin onkin koostanut noista probleemoista käsissä pidettävän konkreettisen kirjan kansineen kaikkineen, muutama päivä sitten.
Ei auta: lupasin lukea ja arvostella sen, tuon Alkuromaanin ihan huolella. Sen teen: arvostelu, siis kirjan, ei Karppasen, ilmestyy Kirjavinkeissä viikon kahden sisällä. Ja edellinen romaani Muurin varjossa siellä jo onkin arvosteltuna.
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
(hiihtosaldo 801 km)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti